Fellmanin pelto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fellmanin pelto Lahdessa. Toukokuun alussa 1918 pellolle koottiin 20 000 antautunutta punaista. Osa teloitettiin, jotkut vapautettiin, valtaosa joutui vankileirien epäinhimillisiin olosuhteisiin.

Fellmanin pelloksi (myös Fellmanin veripellot[1]) kutsuttiin Suomen sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918 Lahdessa toiminutta väliaikaista vankileiriä. Fellmanin kartanon mailla sijainneelle leirille oli koottu 22 000 antautunutta punakaartilaista sekä itää kohti pyrkinyttä pakolaista.[2] Nykyään sen paikalla on Fellmaninpuisto vankileiristä kertovine muistomerkkeineen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankeja Fellmanin pellolla.

Lahden seudulle oli saapunut huhtikuun jälkipuoliskolla tuhansia Länsi-Suomesta lähteneitä pakolaisia, jotka olivat jääneet saarroksiin Hämeenlinnan ja Lahden välimaastoon. Lahden taistelun tauottua ja kaupungin puolustuksen murruttua 30. huhtikuuta heitä alettiin kerätä Fellmanin kartanon maille Lahden keskustan tuntumaan. Kaiken kaikkiaan ihmisiä oli noin 30 000, joita vartioi vain satakunta saksalaista ja parikymmentä valkoista sotilasta. Vartijoiden oli vaikea hallita suurta ihmismäärää ja arvioilta kolmasosa pääsikin pakenemaan. Tiedetään myös, että jotkut saksalaiset Osasto Brandensteinin sotilaat päästivät naisia ja lapsia pakenemaan. Fellmanin pellolle vankeja kertyi lopulta noin 22 000. Pakolaisten lisäksi joukossa oli myös antautuneita punaisia. Kyseessä oli Suomen suurin vankileiri.[3]

Vankileiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakolaiset olivat lähteneet matkaan tavaroineen ja hevosineen. Suuri osa heistä oli naisia ja lapsia, jotka olivat pakanneet mukaan koko omaisuutensa. Vangitut joutuivat yöpymään useiden päivien ajan paljaan taivaan alla, kunnes viikon kuluttua heitä alettiin siirtää Lahden varuskuntaan perustetulle Hennalan vankileirille. Kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet Hennalaan, joten vankeja kuljetettiin myös Hämeenlinnan, Santahaminan ja Lappeenrannan vankileireille. Punakaarteihin kuulumattomat naiset ja lapset päästettiin yleensä vapaaksi.[4] Kurjissa oloissa vankeja kuoli espanjantaudin kaltaisiin nopeasti leviäviin kulkutauteihin eräiden lähteiden mukaan jopa tuhansia. Joitakin satoja myös teloitettiin läheisellä Mustanmäen hautausmaalla.[3]

Hennalan vankileirille siirrettiin Fellmanin pellolta noin 10 900 vankia.[5] Heistä leirillä kuoli teloituksiin, nälkään ja tauteihin ainakin 1 200.[6] Teloitettuja oli yli 500, joista arviolta 200 oli punakaarteissa taistelleita naisia ja nuoria tyttöjä.[7]

Fellmanin kartanon pellot sijaitsivat kaupungin keskustan länsipuolella. Noin viisi hehtaaria vankileirin alueesta on nykyään puistona, loput on vuosikymmenten kuluessa rakennettu.[3] Fellmaninpuistossa on vuonna 1978 pystytetty Punavankien muistomerkki, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Erkki Kannosto.[2]

Fellmanin pelto -performanssi huhtikuussa 2013.

Performanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fellmaninpuistossa esitettiin 28. huhtikuuta 2013 performanssitaiteilija Kaisa Salmen suunnittelema yhteisöllinen taideteos Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti, johon osallistui lähes 10 000 ihmistä.[8] Teoksen koreografian oli tehnyt tanssitaiteilija Hanna Brotherus, jolla oli apunaan 120 apulaisohjaajaa. Määrä on sama, mitä vuonna 1918 Fellmanin pellon vankileirillä oli vartijoita.[9] Tapahtumaan kuului myös musiikkiesityksiä, joista vastasivat Kaisa Korhonen ja Mikko Kuustonen. Paikalla esitettiin muun muassa Heikki Salon sanoittama uusi versio Marseljeesistä.[10] Tapahtuman suojelijana toimi presidentti Tarja Halonen. Tehtävään pyydettiin aluksi presidentti Sauli Niinistöä, joka kuitenkin kieltäytyi.[11]

Performanssista valmistui Kaisa Salmen ohjaama elokuva Fellmanin pelto, jota esitettiin syksyllä 2013 Lahden taidemuseossa.[12] Tammikuussa 2014 sitä esitettiin Oulun taidemuseossa ja elokuva on tarkoitus viedä myös ulkomaille.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Veripeltojen elävä muistomerkki saanut nimekkään suojelijan 6.3.2013. Yle Uutiset. Viitattu 12.2.2014.
  2. ↑ a b Punaisten muistomerkit, Lahti. Työväenmuseo Werstas. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  3. ↑ a b c Fellmanin pelto 1918. Lahden museot, Lahden taidemuseo. Arkistoitu 10.2.2015. Viitattu 12.2.2014.
  4. ↑ Fellmanin pelto Kansan Arkisto. Viitattu 12.2.2014.
  5. ↑ Lahti oli Suomen suurin teloituspaikkakunta 1918 Lahti-Hennala 1918, 11.1.2014. Viitattu 12.2.2014.
  6. ↑ Suomen sotasurmat 1914–1922Viitattu 11.2.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Vankileirit Suomessa Pala Suomen historiaa. Viitattu 12.2.2014.
  8. ↑ Ojansivu, Merja: Tuhannet muistelivat punavankien kohtaloa. 28.4.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 25.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  9. ↑ Sisällissotaa muistellaan Lahdessa sunnuntaina ja huhtikuussa 26.1.2013. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 12.2.2014.
  10. ↑ Tuhansia koolla Fellmanin puistossa 28.4.2013. Hämeen Kaiku. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  11. ↑ Moderni punavankileiri elää historiaa Lahdessa 26.4.2013. Turun Sanomat. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  12. ↑ Uschanoff, Jouko: Fellmanin performanssi koskettaa myös taide-elokuvassa 30.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 12.2.2014.
  13. ↑ Huutia tuppisuukulttuurille: Kaisa Salmen Fellmanin pelto -performanssi sai alkunsa väärän värisistä neilikoista 10.12.2013. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 12.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fellmanin_pelto&oldid=22300927”