Lavr Kornilov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lavr Kornilov

Lavr Georgijevitš Kornilov (ven. Лавр Георгиевич Корнилов, 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1870 Ust-Kamenogorsk13. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1918 Jekaterinodar) oli tsaarin Venäjän armeijan vanhempi kenraali ja kasakka. Heinäkuussa 1917 hänet nimitettiin Venäjän armeijan ylipäälliköksi. Hän teki epäonnistuneen vallankaappausyrityksen Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan syyskuussa 1917.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kornilov oli voimakastahtoinen ammattiupseeri, joka osallistui everstiluutnanttina 1905 Venäjän–Japanin sotaan ja komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Hän jäi haavoittuneena keskusvaltojen vangiksi, mutta tervehdyttyään hän pakeni. Kesällä 1917 hän hurjistui, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.[1]

Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen Kornilov koetti estää maansa armeijan hajaantumisen. Hän oli väliaikaisen hallituksen aikana aluksi Pietarin joukkojen komentaja, myöhemmin 8. armeijan päällikkö.[2] Venäjän väliaikainen hallitus nimitti heinäkuussa 1917 Kornilovin maan armeijan ylipäälliköksi. Häntä pidettiin ammattiupseerina, joka ei sekaantuisi politiikkaan.[1]

Elo-syyskuussa 1917 Kornilov yritti kaapata vallan Pietarissa väliaikaiselta hallitukselta. Hän uskoi väliaikaisen hallituksen vievän maan kaaokseen. Hänellä oli tukenaan vain 700 miestä hyökkäyksessään Pietaria kohti. Venäjän hallituksen johtajan Aleksandr Kerenskin oli pakko pyytää apua muun muassa bolševikkien punakaartilta. Bolševikit vangitsivat Kornilovin marraskuun alussa 1917 ja asettivat hänet kotiarestiin.

Kornilov onnistui pakenemaan arestista Donille,[3] missä hän oli kasakoiden atamaanin kaledinin suojeluksessa.[4] Kornilov perusti Donissa valkoisen armeijan, joka taisteli Venäjän sisällissodassa. Kornilov kuoli johtaessaan armeijaansa Jekaterinodarin taistelussa keväällä 1918[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Torbacke, Jarl: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota, s. 122, 181, 184. Suom. Eskelinen, Heikki. Otava, 2004. ISBN 951-1-09277-4.
  2. Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1934, palsta 1290
  3. a b Kodin Suuri tietosanakirja, osa 7 vuodelta 1979, s. 126
  4. Otavan Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1962, palsta 1360