Lahden suojeluskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lahden suojeluskunta oli Lahden kaupunkiin perustettu suojeluskunta. Se alkoi muodostua Lahden suojelukaarti -nimisenä piirin urheilumestaruuskilpailujen jälkeen urheilukonsulentti Tahko Pihkalan kolmekymmenjäseniselle yleisölle pitämän isänmaallisen puheen jälkeen 20. heinäkuuta 1917.[1]

Tätä aikaisemmin Lahdessa oli tieto Lahteen Venäjän helmikuun vallankumouksesta tullut 17. maaliskuuta 1917, mikä oli Lahden varuskunnan venäläisissä joukoissa otettu innostuneesti vastaan. Varuskuntaan sijoitetun venäläisen rykmentin sotilaat asettivat samana päivänä 46-jäsenisen toimeenpanevan komitean. Sen sotilaspartiot riisuivat aseista santarmit sekä ottivat haltuunsa lennätinaseman. Poliisi ei Lahdessa enää pukeutunut virkapukuihinsa. Viipurista tulleen kulkupuheen, jonka mukaan siellä oli laskettu vapaaksi kaikki vangit ja että tämänkaltaista suunniteltaisiin myös Hämeenlinnassa sai aikaanselvennä sen, että Lahden kaupunki suunnitteli järjestyskaartin perustamista, mutta sosialidemokraattien saatua asiasta tietoa järjestyskaartin perustaminen lykkääntyi. Saman päivän iltana poliisit palasivat vahtipaikoilleen. Venäläisen rykmentin partiot etsivät upseereita matkustajakodeista ja otti kiinni Hämeen läänin virkaa tekevän kuvernöörin, Kustaa Adolf Saarisen. 18. maaliskuuta Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö valitsi viisijäsenisen toimikunnan, jonka jäsenet menivät samana päivänä 450-miehistä venäläisten vapausmielenosoituskulkuetta vastaan Lahden rautatieasemalle, jossa kansanedustaja Matti Airola piti heille venäjänkielisen puheen. Lahden kauppatorilla sotilaat järjestyivät riveihin lahtelaiset ympärillään. Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Oskar Nordqvist piti puheen, jossa hän onnitteli Suomea ja Venäjää vapauden ajasta. Torilla oli kaikkiaan yhdeksäntuhatta ihmistä. Seuraavalla viikolla, maanantaina 19. maaliskuuta 1917 Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö päätti perustaa Lahden kansanmiliisin, joka koostui kahdestatoista miehestä, joilla oli punainen hihanauha, jossa oli valkoinen L-kirjain.[1]

Etelä-Suomen Sanomissa ehdotettiin elokuussa 1917 aseellisten yövartijoiden palkkaamista, joka oli ollut esillä jo maaliskuussa 1917. Elokuun 1917 lopulla Lahden suojeluskunta perustettiin noin viisikymmenhenkisenä.[1]

Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö omalta osaltaan oli vahvistanut Lahden Työväen Järjestyskaartin perustamisen 17. elokuuta 1917. Se muodostettiin ylhäältä päin jakamalla ammattiyhdistyksille ja työväenyhdistyksille määrä värvätä jäseniä. Lahden Työväen Järjestyskaartin jäseniksi tuli alussa kahdeksankymmentä henkeä, joka alkoi harjoitella syys-lokakuun vaihteessa 1917 ensimmäisen ja toisen komppanian vahvuisena.[1]

Hämeen läänissä ensimmäinen merkittävä yhteenotto venäläisten sotilaiden, matruusien, ja suojeluskuntien kesken tapahtui Hausjärven Oitin Mommilassa Alfred Kordelinin kartanolla 6. marraskuuta 1917. Tapahtumaa kutsutaan Mommilan veriteoiksi, koska ne johtivat kuolinuhreihin. Mommilaan Mommilan suojeluskunnan tueksi meni myös jäseniä Lahden suojeluskunnasta.

Marraskuun 1917 suurlakko julistettiin 13. marraskuuta 1917, mistä tieto Lahteen tuli seuraavana päivänä. Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö piti kello 17 kokouksen ja päätti ryhtyä suurlakkoon. Valittiin kaksikymmentäviisijäseninen suurlakkokomitea, jonka nimeksi myöhemmin tuli Vallankumouksellinen Neuvosto. Lakkokomiteat ja järjestyskaartit saivat tehtäväkseen ottaa kiinni työväestölle vihamielisiä henkilöitä. Joitain henkilöitä otettiin kiinni Lahdessakin. Lakko päättyi 19. marraskuuta 1917.[1]

9. joulukuuta 1917 järjestettiin porvarillinen kansalaiskokous, jonka tarkoituksena sovintojaselvennä suurlakon aikaisten rikkomusten unohtaminen. Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö ei neuvotellut järjestäytymättömän joukon kanssa, joka ei sen mielestä olisi kyennyt valvomaan päätösten pitävyyttä.[1]

Tammikuun lopussa alkoi sisällissota, jonka aluksi työväenjärjestöt ottivat vallan itselleen. Lahden suojeluskunnan edustajat joutuivat siirtymään pohjoiseen Sysmään liittyäkseen sodankäyntiin.

Sisällissodan jälkeen Lahden suojeluskunta osallistui Hennalan vankileirin vartiointiin. Myöhemmin sekin muodosti suojeluskuntien tapaanselvennä kotijoukonselvennä.

Urheilu suojeluskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden suojeluskunnan pesäpallojoukkue voitti vuonna 1925 pesäpallon Suomen mestaruuden. Suojeluskuntajoukkueen toimintaa jatkamaan Lahteen perustettiin pesäpallon erikoisseura Lahden Mailaveikot.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen Sotahistoriallisen seuran yleisöseminaari Lahdessa 13.9.2014 (PDF) (Sivu 5) 13.9.2014. Suomen Sotahistoriallinen Seura ry. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 9.11.2015.


Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri
Asikkalan suojeluskunta (-1939) | Hattulan suojeluskunta | Hauhon suojeluskunta | Hausjärven suojeluskunta | Hollolan suojeluskunta (-1939) | Humppilan suojeluskunta | Hämeenlinnan suojeluskunta | Hämeenlinnan maalaiskunnan suojeluskunta |Janakkalan suojeluskunta | Jokioisten suojeluskunta | Kalvolan suojeluskunta | Kosken suojeluskunta (-1939) | Kuhmoisten suojeluskunta (-1939) | Kylmäkosken suojeluskunta | Kärkölän suojeluskunta (-1939) | Lahden suojeluskunta (-1939) | Lammin suojeluskunta | Launosen suojeluskunta | Lopen suojeluskunta | Luopioisten suojeluskunta | Nastolan suojeluskunta (-1939) | Padasjoen suojeluskunta (-1939) | Rengon suojeluskunta | Riihimäen suojeluskunta | Somerniemen suojeluskunta | Someron suojeluskunta | Pohjois-Sääksmäen suojeluskunta | Sääksmäen Sarioispuolen suojeluskunta | Tammelan suojeluskunta | Tervakosken suojeluskunta | Tuuloksen suojeluskunta | Tyrvännön suojeluskunta | Urjalan suojeluskunta | Vanajan suojeluskunta | Ypäjän suojeluskunta