Suomen sotilasmusiikkimuseo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen sotilasmusiikkimuseo Lahdessa.

Suomen sotilasmusiikkimuseo oli Lahden Hennalassa Helsingintien varrella toiminut museo, jolla oli omat pysyvät kokoelmat, lainassa näyttelyesineistöä Sotamuseosta sekä vaihtuvia näyttelyitä. Museo suljettiin elokuun lopussa 2014[1].

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmusiikkikoulun Tuki (sittemmin Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry) perustettiin 1990-luvun puolivälissä. Yhdeksi tavoitteeksi otettiin heti alussa sotilasmusiikkiperinteen vaaliminen. Kesäkuussa 2001 pidetyssä hallituksen kokouksessa päätettiin selvittää, minkälaisia edellytyksiä on sotilasmusiikkimuseon perustamiselle Lahteen. Oli jo tiedossa, että Hämeen rykmentti olisi valmis luovuttamaan sotilasmusiikkimuseon käyttöön Sotilaslääketieteen museon läheisyydessä olevan, noin 420 m2:n polkupyörä- ja suksivaraston sekä noin hehtaarin suuruisen alueen museon puistoksi.

Kyseinen rakennus oli muutettu vuonna 1993 kylmätilaksi poistamalla aikanaan lämmityslaitteina käytetyt uunit. Samalla lattia oli purettu, syntynyt tila oli täytetty soralla ja päälle oli valettu 5 cm:n asvaltti. Myös peltikatto ja osa ikkunoista oli uusittu. Kuitenkin rakennus oli hyvää vauhtia rappeutumassa. Sisäseinien rappauksista osa oli pudonnut, osa muuten irtoamassa. 30–40 % rappauksista jouduttiin kunnostuksen yhteydessä uusimaan.

Oli tiedossa, että ainakin Haminassa, jossa joka toinen vuosi vietetään Tattoo- viikkoa, sekä myös Hämeenlinnassa oli vastaavia ajatuksia. Kävi ilmi, että molemmat kaupungit olivat luopuneet sotilasmusiikkimuseoajatuksesta.

Puolustusvoimien silloinen ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa (s. 1954) kannatti varauksetta ajatusta sotilasmusiikkimuseon perustamisesta Lahteen. Vahvana perusteluna oli Sotilasmusiikkikoulun sijainti Hämeen Rykmentissä. Esimerkiksi Sotilasmusiikkikoulun apulaiskapellimestarikurssilaiset ovat hyödyntäneet Sotilasmusiikkimuseon arkistoja lopputöittensä valmistamiseen, samoin he ovat käyttäneet tiloja soittonäytteiden antamiseen. Varusmiessoittokunta on kesäisin 2–3 kertaa esiintynyt puistossa.

Hämeen TE- keskus (Työ- ja Elinkeinokeskus) lupasi rahaa rakennuksen korjaamiseen edellyttäen, että rahaa saadaan myös toimintaan. Päijät-Hämeen liitolla oli käytettävissään EAKR- rahaa (Erityisaluekehitysrahasto), joka koostuu likimain puoliksi EU:n ja puoliksi Valtion osoittamasta rahasta. Perusedellytyksenä EAKR- rahan saamiselle kuitenkin oli, että kaupunki on myös mukana hankkeessa.

Lahden kaupunki suostui vuonna 2002 antamaan Sotilasmusiikkimuseon toimintaan 35 000 euroa. Työministeriö myönsi Puolustusministeriön suosituksesta rakennuksen korjaamiseen aluksi anotut 400 000 euroa. Myöhemmin jouduttiin kahdesti anomaan lisää. Lopulliset rakennuskustannukset olivat noin 551 000 euroa. Kustannukset maksettiin kokonaisuudessaan työllistämisvaroista.

Päijät-Hämeen liitto myönsi Sotilasmusiikkimuseolle käyttövaroja kolme eri kertaa: aluksi vuosille 2002–2004. Alun viivästyksistä johtuen jatkettiin avustuksen käyttöaikaa ensin 31.3.2006 asti, ja vielä uudestaan 31.12.2006 saakka, jolloin projekti lopullisesti päättyi. Omarahoitusosuus oli n. 35 %. Käytännössä on toimittu siten, että Sotilasmusiikkimuseo on omin varoin maksanut kulunsa ja tehnyt tilityksen PHL:lle, jolta se on saanut palautuksena n. 65 % maksamistaan PHL:n hyväksymistä menoista. Arkkitehti Jouko Mattila, joka myös teki tarvittavat piirustukset ja hankki luvat, toimi erittäin nopeasti, niin että korjaustyöt päästiin aloittamaan maaliskuun 2003 puolivälissä. Myös Rakennusurakointi M&K (Matti Lehtinen & Kauko Räsänen) toimi ripeästi, kunnostus oli valmis heti elokuun puolivälin jälkeen. Museon avajaisia vietettiin 2.10.2003. Yleisölle museo avattiin 1. päivänä joulukuuta 2003. Avajaispuheen piti valtioneuvos, Sotilasmusiikkimuseosäätiön puheenjohtaja Riitta Uosukainen (kok.) ja museon vihki kenraalimajuri Aarno Vehviläinen Pääesikunnasta. Avajaisiin osallistui 160 kutsuvierasta.

Museorakennuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sotilasmusiikkimuseon rakennus valmistui samoihin aikoihin kuin muutkin alueen rakennukset. Erääseen museorakennuksen kattovasaan on kirjoitettu vuosiluku 1914, joten valmistumisvuosi lienee juuri tämä. 10. kesäkuuta 1910 oli käänteentekevä ajankohta Lahden historiassa. Tällä päivämäärällä osti Venäjän Keisarillisen hallituksen "Pietarin sotilaspiirin viides sotilasrakennuskomissiooni" Lahden Hennalasta maa-alueen kasarmien sijoituspaikaksi. Aluksi venäläiset suunnittelivat kasarmien sijoituspaikaksi Fellmanin peltoja, koska vuonna 1909 pidetyssä suuressa taisteluharjoituksessa Lahdessa ja sen ympäristössä venäläisten sotilasleiri oli sijoitettu juuri hovineuvos Fellmanin pellolle.

Viralliset ostotarjoukset venäläiset tekivät kuitenkin Jaakko Rostisen omistamasta Lounaa -nimisen tilan osasta Möysän järven länsipuolella sekä Metsä-Hennalan tilasta. Kiinnostusta oli myös Jalkarannan Köllin tilaan. Kerrotaan kuitenkin, että lahtelaiset pystyivät pitämään puolensa maakauppaneuvotteluissa venäläisten kanssa ja venäläisten oli lopulta ostettava kosteapohjaiset Jylisevän eli Metsä-Hennalan tilan maat. Kauppa tehtiin markoissa (65 000 mk), mutta maksettiin ruplissa. Rupla vastasi noin kahta markkaa.[2][3][4]

Seuraavana vuonna, vuoden 1911 lokakuun 8. päivänä laskettiin kasarmin peruskivi venäläisin juhlallisuuksin. Maapohja siunattiin pyhitetyllä vedellä ja kirkon rukouksella. Peruskiven arvellaan olevan Upseerikerhon perustuksissa. Hennalaan sijoittui 11. Suomenmaalainen tarkk'ampujarykmentti. Lahdesta tuli Helsingin ja Viipurin jälkeen suurin venäläinen varuskunta. Rakennusohjelma käsitti kolme kasarmirakennusta, useita esikunta- ja huoltorakennuksia sekä 10 asuinrakennusta. Rakentajia oli noin 3 500, joista suurin osa oli suomalaisia. Soranajossa oli noin 500 hevosta. Kerrotaan, että koska maksu tapahtui kuormien lukumäärän mukaan, niin jotkut ajoivat ylimääräisiäkin kierroksia kuormanlaskijan ohi. Soraa ajettiin Hennalaan 7000–8000 kuormaa. Muurauksesta maksettiin käytettyjen tiilien mukaan. Tästä seurasi, että ylimääräisiä tiiliä piiloteltiin muun muassa ilmahormeihin.[5]

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sotilasmusiikkimuseon tavoitteena on kerätä ja tallettaa alan esineistöä ja aineistoa, tukea erityisesti suomalaiseen sotilasmusiikkiin liittyvää tutkimustoimintaa sekä vaalia sotilasmusiikkiperinnettä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi Sotilasmusiikkimuseo voi järjestää konsertteja ja muita musiikkiesityksiä sekä esitelmä- ja koulutustilaisuuksia, harjoittaa kustannustoimintaa, omistaa kiinteätä omaisuutta, vastaanottaa lahjoituksia, avustuksia ja testamentteja sekä järjestää asianomaisella luvalla arpajaisia ja rahankeräyksiä.

Hallinto ja henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmusiikkimuseohankkeen käynnistäjä, Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry, perusti keväällä 2003 Patentti- ja Rekisterihallituksen luvalla Suomen sotilasmusiikkimuseosäätiön, jolle ry samalla siirsi Sotilasmusiikkimuseon hallinnon. Säännöissä määriteltiin aluksi hallituksen jäsenmääräksi kuusi, myöhemmin sääntöjä muutettiin niin, että jäseniä voi olla 6-8. Ensimmäisen hallituksen jäseninä toimivat: puheenjohtaja Riitta Uosukainen, varapuheenjohtaja opetusneuvos Yrjö Leppänen sekä jäsenet museoneuvos Jouko Heinonen, musiikkimajuri Jyrki Koskinen, prikaatikenraali Hannu Luotola ja filosofian tohtori Seppo Pietilä, viimeksi mainittu toimii myös säätiön asioitsijana.

Kokouksessa 7.10.2004 Hannu Luotola ja Jyrki Koskinen pyysivät eroa hallituksen jäsenyydestä ja esittivät tilalleen lippueamiraali Juha Rannikkoa ja ylikapellimestari musiikkieverstiluutnantti Harri Saksaa, jotka myös valttiin. Sotilasmusiikkimuseon intendentti Ulla Aaltiolla on puheoikeus hallituksen kokouksissa. Intendentti, filosofian maisteri Ulla Aaltio on toiminut Sotilasmusiikkimuseossa alusta lähtien. Kesällä 2001 Lahden työvoimatoimisto antoi 100 % tuen hänen palkkaamiseensa. Tällöin hän oli muodollisesti Hämeen Rykmentin palveluksessa aina elokuuhun 2003 saakka, jolloin Sotilasmusiikkimuseon säätiö palkkasi hänet museon intendentiksi. Sen jälkeen hän siirtyi Lahden kaupunginmuseoon.

Projektipäällikkönä ja Suomen sotilasmusiikkimuseon toiminnanjohtajana aloitti jo ennen museon perustamista Sotilasmusiikkikoulun Tuen (myöhemmin Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry) ja Suomen sotilasmusiikkimuseosäätiön hallituksen jäsen filosofian tohtori Seppo Pietilä, joka toimii myös säätiön asioitsijana.

Museon esineistö ja näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmusiikkimuseon kokoelmat ovat varsin monipuoliset ja edustavat. Koko esineistö on Sotilasmusiikkimuseon omaisuutta. Soittimet, erityisesti puhaltimet, ovat varsin hyvin edustettuina. Esillä on myös nuotteja, valokuvia, äänitteitä, kirjoja sekä soittajien univormuja. Erityisesti näyttelyesineistä kannattaa mainita Marsalkan hopeatorvet, sodassa mukana olleet kenttäurkuharmonit sekä Puolustusvoimain ensimmäisen ylikapellimestari Aleksei Apostolin soitintehtaan torvet. Sotilasmusiikkimuseon pääsalissa on pysyvä näyttely, jossa on museon perusesineistö. Se on aseteltu kolmeksi osastoksi Suomen historiaa seuraten. Ensimmäisenä esittäytyy Ruotsin vallan aika, sitten Autonomian aika ja näyttelyn pääosan muodostaa Suomen itsenäisyyden aika. Näyttely tosin kehittyy ja kasvaa kaiken aikaa, joten siinä mielessä se ei ole pysyvä. Lahjoituksia on saatu jatkuvasti muun muassa sotilassoittajilta ja heidän leskiltään ja lapsiltaan sekä myös yhdistyksiltä. Myös muutamia testamenttilahjoituksia on saatu. Sotilasmusiikkimuseon kokoelmat on tutkijoiden sekä omankin työn helpottamiseksi taltioitu viideksi arkistoksi. Ne ovat nuottiarkisto, kuva-arkisto, äänitearkisto, kirja-arkisto sekä soitin- ja muut kokoelmat. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. soittajien asusteet ja mitalit.

Vaihtuva näyttely rakennetaan 1-3 kertaa vuodessa. Ensimmäinen näyttely koostui sadasta suuresta valokuvasta, joilla esitettiin kunnostusvaiheen tapahtumat aina piha-alueen kunnostuksesta alkaen. Otsikkona oli ”Polkupyörävarastosta Sotilasmusiikkimuseoksi” (Ks. aikaisemmin esitetyt kuvat). Tätä näyttelyä Museovirasto kiitti arvokkaaksi dokumentoinniksi. Se jatkui syyskuuhun 2004, jolloin avattiin valokuvanäyttely ”Korven kaikuja”, joka kertoi rintamamusiikista jatkosodan ajoilta. Näyttely jatkui maaliskuun 2005 loppuun.

Huhtikuun 2005 alussa avattiin arkkitehti Jouko Mattilan akvarellinäyttely, jonka taiteilija itse pystytti. Näyttelylle hän antoi nimeksi ”Kuuntele kuvia”. Näyttely purettiin kesäkuun 2005 alussa, jolloin yleisön pyynnöstä avattiin uudestaan ”Korven kaikuja” –näyttely. Se jatkui marraskuuhun 2005. Tällöin pystytettiin ”Parolan marssin tahtiin - Sotilassoittokunnat Hennalassa” -valokuvanäyttely.

Näyttelynä oli myös "Hennalan historiaa ja Lahti 1918”[1].

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sotilasmusiikkimuseo on kesään 2010 mennessä järjestänyt 35 esitelmä- tai vastaavaa tilaisuutta. Museossa ovat esiintyneet muiden muassa: Riitta Uosukainen (Kulttuuri – elämän suola), Aarno Cronvall (Musiikki mediassa), Heikki Talvitie (Kansojen kulttuurien eroja), Erkki Toivanen (Suomi-kuva, kulttuuri ja Lahti EU:ssa), Arvo Kuikka (Sotilasmusiikki), Lasse Lehtinen (Jatkosodan viihde- ja propagandatoiminta), kaikki esitykset ovat tavalla tai toisella liittyneet kulttuuriin. Esitelmätilaisuudet on järjestetty yhteistyössä Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n kanssa.

Kesäisinä keskiviikkoina yhteensä jo lähes 40 kertaa on Sotilasmusiikkimuseon puistossa soitettu sotilasmusiikkia. Useimmin, kahdesti tai kolmasti kesässä, on esiintynyt Varusmiessoittokunta. Soittajat tosin ovat vaihtuneet, koska uusi varusmieserä astuu palvelukseen aina tammikuussa. Joka kesä puistossa on vieraillut myös 1-2 muuta sotilassoittokuntaa, mm. Kaartin soittokunta Helsingistä, Rakuunasoittokunta Lappeenrannasta ja Panssarisoittokunta Parolasta. Lisäksi vieraina ovat olleet Veteraanisoittokunta Lahdesta kaikkina kolmena kesänä sekä Hollolan – Kärkölän Puhallinorkesteri. Nämäkin tilaisuudet on järjestetty yhdessä Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n kanssa. Konserteissa on ollut kuulijoita enimmillään lähes 400, yhteensä yli 6000 henkeä. Samalla Sotilasmusiikkimuseo on ollut avoinna konserttiyleisölle. Usein myös Sotilaslääketieteen museoon on ollut mahdollista tutustua konsertin yhteydessä.

Yhteistyön tuloksena Varusmiessoittokunnan kanssa ovat syntyneet kirkkokonsertit sekä Ristinkirkossa että muuallakin maakunnassa. Kaikissa kirkkokonserteissa on kuulijoita ollut satamäärin. Nämä konsertit ovat olleet rakenteeltaan hillitympiä kuin puistokonsertit. Sekä puisto- että kirkkokonserteissa on Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n Naisjaoston osa ollut erittäin merkittävä. Tuki ry on lahjoittanut 50 % saamistaan konserttien pääsylipputuloista (5 €/aluelippu) Sotilasmusiikkimuseolle. Soittokunnat ovat esiintyneet kaikissa konserteissa ilmaiseksi ja ovat näin tukeneet sekä Tuki ry:n että Sotilasmusiikkimuseon toimintaa.

Talkoot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauan ennen kuin itse rakennuksen korjaaminen alkoi, tehtiin melkoisesti talkootyötä. Diplomi-insinööri Lasse Eerolan Geoykkönen Oy suoritti tarvittavat maaperätutkimukset. Tutkimukset osoittivat, että maaperä tie- ja pysäköintialueella ei olisi kestänyt liikennettä. Siten pihan koko liikennöitävä alue kaivettiin metrin syvyydeltä auki, pohjalle pantiin eristemuovi ja kaivanto, noin 1000 m3, täytettiin routimattomalla soralla.

Koulutuskeskus Salpauksen lehtori Risto Rantasalo teki mm. tarvittavat kosteusmittaukset sekä valokuvasi rakenteet. Myös Lahden ammatti-instituutin oppilaita osallistui talkoisiin. Talkoolaisista kuitenkin kaikkein eniten aikaansa on antanut Sotilasmusiikki-museolle maisteri Hannu Posti. Hän on intendentti Ulla Aaltion kanssa suunnitellut ja korvauksetta valmistanut kaikki Sotilasmusiikkimuseon erilaisten tiedostojen tallentamiseen tarvitsemat access- pohjaiset tietokannat (nuottiarkisto, kuva-arkisto, äänitearkisto, kirja-arkisto ja kokoelmat). Muista talkoolaisista voidaan mainita Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:n naisjaosto.

Kesällä 2004 valmistettiin Sotilasmusiikkimuseon puistoon esiintymislava. Kaikki siihen tarvittavat aineet saatiin lahtelaisilta yrityksiltä lukuun ottamatta Fiskars Oyj:ltä saatuja saranoita (350 kpl). Lavan suunnittelusta ja myös pääosin kokoamisesta vastasi Koulutuskeskus Salpauksen opettaja Aimo Leppänen sekä osittain myös aikuisopiskelijat Reima Kärnä ja Kari Lyytinen. Myös muita Aimo Leppäsen oppilaita on ollut Sotilasmusiikkimuseolla talkoilemassa, mm. penkkien pukit ovat osittain heidän kasaamiaan.

Talkootöiden kokonaisarvo rahaksi muutettuna on kohtuullisen arvion mukaan noin 70 000 euroa.

Suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sotilasmusiikkimuseo on syksystä 2004 lähtien pyrkinyt valtionavun piiriin. Museovirasto totesi syksyllä 2005, että Sotilasmusiikkimuseo on valtionapukelpoinen.

Lahden kaupungin kanssa käytiin neuvotteluja museon siirtämiseksi Lahden kaupunginmuseon alaisuuteen. Sotilasmusiikkimuseota hallinnoi kesällä 2010 perustettu Suomen sotilasmuseosäätiö. Myös Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry jatkaa Sotilasmusiikkikoulun ohella resurssiensa rajoissa Sotilasmusiikkimuseon tukemista.

Museo suljettiin elokuun lopussa 2014[1]. Syyskuussa 2016 museon entisiin tiloihin avattiin Apulanta-yhtyeen museo[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Pietilä: Suomen sotilasmusiikkimuseo - lyhyt historiikki

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hennalan museot ovat viikonloppuna auki viimeistä kertaa ESS.fi. 29.8.2014. Viitattu 29.7.2018.
  2. Huoltorykmentti 1985, nro 10, s. 7.
  3. Etelä-Suomen Sanomat 28.4.1991
  4. Juhani Kuivalaisen artikkeli Omalähiö-lehdessälähde tarkemmin?
  5. Etelä-Suomen Sanomat 28.4.1991
  6. Aatu Raninen: Apulanta-museo aukeaa - katso kuvat! Vaihtuvaan näyttelyyn tulossa Tehosekoitin ja Sliipparit? Uusi Lahti. 9.9.2016. Viitattu 29.7.2018.