Kymijärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymijärvi
Sijainti LahtiView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°58′12″N, 25°48′07″E
Pinnankorkeus 92,2 m [1]
Pinta-ala 6,46519 km² [2]
Rantaviiva 24,7275 km [2]
Suurin syvyys 10,06 m [2]
Keskisyvyys 2,84 m [2]
Tilavuus 0,0183559 km³ [2]
Valuma-alue 40,6 km² [3]
Laskujoki oja Kärkijärveen [1]
Saaria 13 [2]
Järvinumero 14.164.1.001
Kymijärvi

Kymijärvi [1][2] on Päijät-Hämeessä Lahdessa Lahden keskustaajaman ja Nastolan kirkonkylän välissä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kymijoen vesistöön.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 647 hehtaaria eli 6,5 neliökilometriä. Se on 6,4 kilometriä pitkä ja 2,5 kilometriä leveä. Vaikka järvi pitkä, on sen rantaviivan kulku polveilevaa. Pohjoisrannasta esiin työntyvä Sudenniemi on 650 metriä pitkä ja se jakaa järven järvenselkään ja kolmikilometriseen Myllypohjaan. Sudenniemen ja Niemelänniemen väliin jää 1,2 kilometriä leveä ja lähes kilometrin pitkä lahdelma, jota lahdensuulla oleva Talassaari hieman suojaa. Järven etelärannan keskellä sijaitsee asuttu Hähniemi ja kaakkoispäässä suojeltu Haikkarinkärki. Itäpäässä sijaitsevassa Kyynärönpohjukassa on laskuojan suu.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 13 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 3,2 hehtaaria, mikä on noin 0,49 % järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari on Lammassaari, joka on 200 metriä pitkä ja jonka pinta-ala on yli 1,5 hehtaaria. Saari on suojeltu samassa yhteydessä kuin Haikkarinkärki. Muuta saaret ovat alle hehtaarin kokoisia. Niitä ovat Lammassaaren pohjoispuolella sijaitsevat Luoto ja Kaunissaari sekä Talassaari, joka sijaitsee Sudenniemen ja Niemelänniemen välissä. Muut saaret ovat yli aarin kokoisia luotoja, jotka sijaitsevat järverannan tuntumassa.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 18,4 miljoonaa kuutiometriä eli 0,018 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 2,8 metriä ja suurin syvyys on 10,1 metriä. Järven luoteispäässä on laaja lähes yhdeksänmetrinen syvänne ja keskellä järvenselkää Hähniemen pohjoispuolella sijaitsee pieni Lapinkiven syvänne [4], jossa on järven syvin kohta.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 24,7 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 2,0 kilometriä. Rannat ovat pääasiassa metsämaata, jota tiheään rakennetut Lahden kaupungin asutusalueet rikkovat. Koiskalassa laajat pellot ulottuvat rantojen suojavyöhykkeelle asti. Myllypohjan ympäristössä sijaitsee Lahden keskustan asutusalueita, joiden läpi kulkee valtatie 4 ja Lahti–Heinola-rautatie. Valtatie 24 saa Myllypohjan kohdalta alkuunsa. Järven etelärannan lähellä kulkevat valtatie 12 ja seututie 312 vierekkäin ja seututieltä haaratuu monia teitä, jotka tulevat järven rantaan tai sen tuntumaan. Sellainen on myös yhdystie 14087, joka kulkee järven itäpuolelta kääntyen Kärkjärven kannasta pitkin sen pohjoispuolelle ja risteää siellä valtatietä 4 ja yhtyy yhdystiehen 14085. Myllypohjan ympärillä sijaitsevat Kolavan kaupunginosassa Kaukkari, Järvenpää ja Karisto. Järven etelärannassa sijaitsevat Nastolan Suppala, Villähde, Vanhakartano, Taavila ja Kyynärä. Pohjoisrannassa on vielä yksinäinen Tiiranmäki ja sen länsipuolella Koiskalan kylän peltomaisemat.[2][1][5]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymijärvi kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen ja se on luokiteltu kuuluvaksi mataliin vähähumuksellisiin järviin (MVh). Järven ympäristössä maaperä on vaihtelevaa. Järvi rajoittuu etelässa Salpauselän reunamuodostumaan, joka on muodostunut hiekasta ja moreenista. Muualla maaperä on hiekkamaata, soramoreenia, hiesu- ja savimaata ja savimaita. Vuonna 2013 järven ekologinen tila oli Suomen ympäristökeskuksen vesikartan mukaan välttävä [6]. Järveä hoidetaan esimerkiksi hoitokalastuksella, jolloin järvestä pyydetään tonnikaupalla erityisesti särkiä ja lahnoja.[7][8][3]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1966 alkaen epäsäännöllisesti ja vuodesta 1972 säännöllisesti. Tutkimuksien mukaan järven tilaluokittelussa on tänä aikana tapahtunut taantumia. Veden näkösyvyys on heikentynyt selvästi. Näkösyvyys oli aiemmin molemmin puolin kahta metriä, mutta 2010-luvulla keskiarvo oli kesäaikana 1,4 metriä ja talviaikana 3,1 metriä. Viime vuosina näkösyvyys on heikentynyt lähelle yhtä metriä. Vedenväri kertoo veteen liuenneiden vierasaineiden määriä, joista humuspitoisuus on tärkein seurattava arvo. Vedenvärin väriluku oli 1960–1970-luvuilla korkeintaan 20 mgPt/l. Nykyään väriluku on kesäisn 35 mgPt/l ja talvisin 15 mgPt/l. Järven happamuustaso on lähellä neutraalia. Talvella veden happamuustaso vaihtelee pH 6,8–6,9, mutta kesäisin taso kohoaa välille pH 7,7–7,8. Kesällä pH 8 ylitetään usein, mikä johtuu yksinomaan levien yhteyttämisestä. Järven alkaliteettiä on mitattu vain muutaman kerran ja se on tulosten mukaan korkea eli yli 0,4 mmol litrassa vettä. Korkea alkaliteetti tarkoittaa hyvää puskurikykyä happamoitumista vastaan.[3]

Järveä on pidettävä lievästi rehevänä tai rehevänä järvenä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat 2010-luvun kesäaikana olleet pintavedessä keskimäärin vaihdelleet 30–40 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l). Talvella pitoisuudet laskevat keskimmääräiseen arvoon 13–14 µg/l. Syvänteiden alusvedessä pohjan lähellä arvot kohoavat yli 100 µg/l. Tämä johtuu veden happipitoisuuden laskusta, jolloin sedimentteihin saostuneet ravinteet liukenevat takaisin veteen levien ravinnoksi. Kokonaistyppipitoisuudet ovat 2010-luvun kesinä olleet keskimäärin 640 µg/l ja talvina 720 µg/l. Vapautuneet ravinteet saavat veden ravintoketjun alkupäässä levät kiihdyttämään kasvuaan. Levien määrät vedessä on klorofyllin pitoisuuksina 2010-luvulla mitattuna ovat olleet kesäaikana 20–30 µg/l, mikä vastaa erittäin rehevöityneen järven tilannetta.[3]

Vesikasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vesikasvillisuutta kartoitettiin vuonna 2013. Sen yhteydessä huomattiin, että veden sameus rajoittaa kasvien kasvusyvyyksiä. Raja sijaitsee 1,7–1,8 metrin syvyydessä. Inventoinnissa havaittiin 32 kasvilajia, mutta rantojen valtalaji on järviruoko. Ruovikon ulkoreunaa seuraa ulpukkavyöhyke ja kauempana on välkevitaa. Suojaisissa lahdissa tavataan järviruokoa, järvikaislaa, järvikortetta ja kapeaosmankäämiä. Etelrannoilla Salpausselän pohjaveden kirkastamalla vyöhykkeellä esiintyy rantalitukkaa sekä pohjaruusukelajeja kuten esimerkiksi tummalahnanruohoa ja nuottaruohoa, myös uposlehtisistä heinävitaa ja ruskoärviää. Rehevien lahdelmien lajike on vielä kanadanvesirutto.[3]

Kalakanta ja hoitokalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven rehevöitymistä vastaan taistellaan hoitokalastamalla siitä pois ravinteita kalojen muodossa. Vaikka hoitokalastus saattaa olla valikoivaa, saadaan järven kalakannasta jonkinlainen yleiskuva. Sitä on harjoitettu vuodesta 1995 alkaen nuotalla, rysällä ja katiskalla. Jokaisella nuottakalastuskerralla on saatu kaloja kymmeniä tuhansia kilogrammoja, joten kalaa on runsaasti. Suurin hoitokalastuksella poistettu saalis 50 000 kilogrammaa saatiin vuonna 1996. Nuottakalastuksessa valtalajina on särki, jota on biomassana mitattuna noin 40 %. Muita kalalajeja ovat olleet ahven, jota oli toiseksi eniten, hauki, kiiski, kuha, lahna, salakka ja suutari.[3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Arrajoen valuma-alueella (14.16), jonka Kymijärven valuma-alueeseen (14.164) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 92,2 metriä mpy.[1][4]

Järvi saa pääosan vedestään omalta valuma-alueeltaan, jonka pääjärvi se on, ja siihen kuuluvalta Alasenjärvestä, joka laskee siihen Potilanjokea myöten. Muita tulo-ojia ovat Siperianoja ja eräät pelto-ojat. Järven laskuoja laskee Kyynärässä 250 metrin pituisena Kärkjärven etelärantaan, missä sijaitsee Levoniemen takana vesireitin seuraava laskujoki Härhönjoki, joka laskee Alvojärveen. Sitten reitti jatkaa Kukkasjokea pitkin Iso-Kukkaseen, Salajärveen, Ruuhijärveen, Sylvöjärveen ja lopulta Arrajoen kautta Arrajärveen, joka kuuluukin Kymijoen vesireittiin.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Kansalaisen karttapaikka: Kymijärvi, Lahti (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.12.2018.
  2. a b c d e f g h i j k l SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 21.12.2018.
  3. a b c d e f Ketola, Mirva: Yhteenveto Nastolan järvien tilasta, 2016, Vesijärvisäätiö, viitattu 10.1.2019
  4. a b c Kymijärvi (14.164.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.12.2018.
  5. Kansalaisen karttapaikka: Kymijärvi, Lahti (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.12.2018.
  6. Vesikartta (Järvien ekologista tilaa koskevat tiedot vuodelta 2013, aineiston laajuudesta johtuen kartan latautuminen voi kestää tovin) Suomen ympäristökeskus, ymparisto.fi. Viitattu 25.10.2018.
  7. Lahden seudun ympäristökatsaus 2017: 5. Vesistöjen veden laatu, virkistys ja luonnonarvot (Ote Lahden ympäristökatsauksesta 2017, katsaus oli viittausaikaan yhä tekeillä) 2018. Lahden kaupunki, lahti.fi. Viitattu 25.10.2018.
  8. Mirva Ketola: Yhteenveto Nastolan järvien tilasta (pdf) 2016. Lahden kaupunki, lahti.fi. Viitattu 25.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]