Luotaus (vesistöt)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luotaus tarkoittaa vesistön syvyyden määritystä. Vesistön syvyystietoja käytetään vesitöiden suunnittelussa sekä esimerkiksi vesiliikenteen, kalastuksen, hydrologian ja ympäristönsuojelun tarpeisiin. Mitattavia kohteita ovat useimmiten lammet, järvet, joet ja merien matalat osa-alueet.

Mittaustapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luoti on alkeelinen ja varma tapa mitata matalien vesistöjen syvyyksiä. Luoti on yleensä metallinen kappale, jonka tehtävä on jännittää siihen kiinnitettyä narua. Kun luoti lasketaan venestä, laivasta tai jäältä veteen, tuntee laskija narua pitelevällä kädellään painon aiheuttaman vedon häviämisestä, milloin luoti osuu vesistön pohjalle. Vanhoissa luotinaruissa saattoi olla solmut tai merkkilaput tasavälein ilmaisemassa lasketun narun pituutta. Vaikka kaikuluotaus on yleistynyt, käytetään luotia edelleen sen rinnalla paremman mittatarkkuuden takia.

Syvyysmittarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvyysmittari toiminta perustuu hydrostaattisen paineen mittaamiseen. Paine kasvaa syvyyden mukaisesti lineaarisesti ja on melko luotettava syvyyden mittaustapa. Syvyysmittari tulisi kiinnittää sukelluslaitteeseen, sukeltajaan tai alas laskettavaan luotiin.

Kaikuluotaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikuluotauksen syvyysmittaus perustuu veteen lähetetyn äänipulssin kulkuaikaan, kun se heijastuu takaisin vedenalaisista kohteista. Vahvin heijastuspulssi saadaan vesistön pohjasta, jota käytetään pohjan syvyyden määrittämiseen. Syvyyden arvo ei ole tarkka, sillä ääni leviää matkallaan pohjalle ja takaisin heijastuneeseen pulssiin sekoituu suurelta alalta tulevia heijastuksia. Paluupulssin ajallinen leviäminen jää kuitenkin pieneksi, jos pohja on tasainen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.