Linnaistensuon luonnonsuojelualue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linnaistensuo
Natura 2000 -alue: FI0324001
Birch in Natura area Linnaistensuo.jpg
Suojelun perusteet
Aluetyyppi SCI[1]
Luontodirektiivin
luontotyypit
keidassuo, Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat havu-lehtipuusekametsät
Sijainti ja koko
Kunta Lahti, Nastola
Pinta-ala 201
Suojellut lajit
Lintudirektiivin
liite I
harmaapäätikka, huuhkaja, kapustarinta, kurki, liro, metso, palokärki, pikkusieppo, pohjantikka, pyy, suopöllö, varpuspöllö, viirupöllö
Luontodirektiivin
liitteen II lajit
liito-orava

Linnaistensuon luonnonsuojelualue sijaitsee Kujalassa Linnaistenmäen läheisyydessä entisen valtatie 12:n, nykyisen Nastolantien eteläpuolella ennen Nastolan rajaa. Aluetta oli jonkin verran jo ojitettu ennen kuin sitä ryhdyttiin suojelemaan 1982 alkaen. Ensimmäisessä vaiheessa suojelun piiriin tuli 100 hehtaarin laajuinen alue. Suojeltavan alueen viimeinen laajennus toteutui 2003, jolloin pinta-ala muodostui nykyisekseen. Alueella on rauhoitettu 100 hehtaaria lehtomaista metsää ja suota 1982 ja 1988. Alueen nykypinta-ala on 201 hehtaaria. Natura 2000 -suojelualueeksi Linnaistensuo tuli 1998 edustamaan Etelä-Suomen keidassuoluontoa. Linnaistensuolla on havaittavissa 15 suotyyppiä. Alueellisesti laajimpia on keidasräme (40 ha), rimpinevaräme (22 ha). Linnaistensuon keskimääräinen turvepaksuus on 2,9 m.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisiä kasveja ovat suopursu, juolukka, variksenmarja, tupasvilla, suomuurain. Myös suokukka, isokarpalo, pyöreälehtikihokki ovat melko yleisiä. Hyönteisiä Linnaistensuolla on tavattu 36 lajia. Lahden seudulla tyypillinen suolla elävien hyönteislajien määrä on yleensä 17. Harvinaisia lajeja ovat suotarhayökkönen, muurainhopeatäplä ja rämelehtimittari.

Alueet ja sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se koostuu myös yksityisistä Linnaistensuon luonnonsuojelualue 1:stä (96 ha), 2:sta (13 ha), 3:sta (38 ha), 4:stä (2 ha), 5:stä (3 ha) ja 6:sta (4 ha) ja kokonaan myös Linnaistensuon keskellä oleva valtion omistama alue huomioon ottaen Lahden kaupungin puolella yhdestätoista tontista, 398-405-13-83, 398-405-13-54, 398-405-10-85, 398-405-14-109, 398-405-10-63, 398-405-10-72, 398-405-13-32, 398-405-10-63, 398-405-3-61, 398-405-13-66 ja 398-405-3-69. Kaikki tontit eivät sisälly kokonaan luonnonsuojelualueeseen, vaan sisältävät myös siihen kuulumattomia osia, kuten peltoa.

Luontopolku suo-osalla luonnonsuojelualuetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnaistensuon luonnonsuojelualueelle pääsee Linnaistentien ja Ilolantien kautta Kujalasta. Linnaistensuon luonnonsuojelualueen luontopolun opasteet varsinaisesta opastetaulusta yhteentoista luontopolun pisteeseen kulkevat idästä Linnaisista Ilolantie 31:n kohdalta länteen Korvenrannantie 262:n suuntaan. Osa luontopolun rasteista ei ole näkyvissä enää ja osassa pystyssä olevista puuaidanseipäistä ei ole enää luettavaa mustaa numeroa valkoisella muovipohjalla. Opasteet on pystytetty Euroopan unionin rakennerahastoista tuetulla hankkeella 2005. Ilolantie 31 ja Korvenrannantie 262 eivät ole postilaatikollisia postiosoitteita, mutta maaseudun osoitteiston mukaisesti ne ovat kohdilla, jonka kautta päästään luonnonsuojelualueen kummankin pään pysäköintipaikoille matkapuhelinkartoin tai maanmittauslaitoksen Kansalaisen Karttapaikka -palvelun avulla.

Liittymätien päässä on sorakuoppa, josta Linnaistenmäestä on aikoinaan kaivettu soraa. Linnaistenmäki on 30 metriä lounaassa olevaa Linnaistensuota korkeammalla.

Linnaistenmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnaistensuon itäpuolella ja Ilolantien länsipuolella on Linnaistenmäki (675975 343332 120), joka on tai jonka uskotaan tutkimusten perusteella arkeologisesti voivan olla ajallisesti määrittämätön linnavuori. Sen keskellä on sorakuoppa. Linnaistenmäen huipulla on kuuden kiven kiviympyrä, Loivalla länsirinteellä olevaa keskeneräistä vallia arvellaan osaksi entistä kivikirkon kokonaisuutta. Alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia Simo Vanhatalon johdolla 1989, jossa kuitenkaan linnavuorta ei voitu täysin vahvistaa ja joissa ajateltiin joidenkin kaivantojen olevan sisällissodan aikaisia juoksuhautoja. Kartoittamisen kannalta Linnaistenvuoren ympäri kulkevat polut ovat olleet merkittyinä jo vuoden 1778 kartalle. [2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnaistensuota on kutsuttu Kanasuoksi, Kenansuoksi ja Lakeasuoksi. Toisen maailmansodan aikana Linnaistensuota epäiltiin myös desanttien laskuvarjomaahantulokentäksi, minkä vuoksi sinne järjestettiin vartiointia.

Suon taloudellista käyttöä alettiin tehostaa 1930-luvun suuren laman aikana julkisilla hätäaputöillä, jotka käsittivät suota kuivattavien ojien kaivamista. Suurimmat ojitukset suoritettiin kuitenkin 1960- ja 1970-luvuilla. Linnaistensuolta on lisäksi nostettu palaturvetta 1930-1960 -luvuilla. Suolla on ollut 18 turpeenkuivatuslatoa sekä turpeenkuivatustelinerivejä. 1950-luvulta alkaen koneellisen ojankaivuun vuoksi suo alkoi rämettyä.

Suolle suunniteltiin monenlaisia käyttötarkoituksia, mm. turpeennostoalueeksi ja Lahden kaupungin kaatopaikaksi. Lahden kaupungin kaatopaikka kuitenkin tuli Kolavalle. Suolla on tavattu metso ja isokuovi, nuolihaukka, tuulihaukka, töyhtöhyyppä sekä vuonna 1964 riekko.

Linnaistenmäen länsireunalla on kivikirkoksi kutsuttu rakennelma, joka saattaa olla muinaislinnan osa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämeen ELY: Linnaistensuo ymparisto.fi. 12.1.2010 (Päivitetty). Viitattu 26.7.2012.
  2. 267. Linnaistenmäki, Ajoittamaton linnavuori II, Hollola, Päijät-Hämeen liitto, sivu 112

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]