Siirry sisältöön

Linnaistensuon luonnonsuojelualue

Wikipediasta
Linnaistensuo
Natura 2000 -alue: FI0324001
Suojelun perusteet
Aluetyyppi SCI[1]
Luontodirektiivin
luontotyypit		 keidassuo, Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat havu-lehtipuusekametsät
Sijainti ja koko
Kunta Lahti, myös Nastolaan kuuluneine osineen
Pinta-ala 201
Suojellut lajit
Lintudirektiivin
liite I		 harmaapäätikka[2],
huuhkaja [2],
kapustarinta, kurki [2],
liro, metso, palokärki, pikkusieppo, pohjantikka,
pyy [2],
suopöllö, varpuspöllö [2],
viirupöllö [2]
Luontodirektiivin
liitteen II lajit		 liito-orava

Linnaistensuon luonnonsuojelualue on luonnonsuojelualue Lahdessa Päijät-Hämeessä. Se sijaitsee Kujalan kaupunginosassa Linnaistenmäen läheisyydessä entisen valtatie 12:n, nykyisen Nastolantien eteläpuolella lähellä entisen Nastola kunnan entistä rajaa. Aluetta oli jonkin verran jo ojitettu, ennen kuin sitä ryhdyttiin vuodesta 1982 alkaen suojelemaan.

Ensimmäisessä vaiheessa suojelun piiriin tuli 100 hehtaarin laajuinen alue. Suojeltavan alueen viimeinen laajennus toteutui 2003, jolloin pinta-ala muodostui nykyisekseen. Alueella on rauhoitettu 100 hehtaaria lehtomaista metsää ja suota 1982 ja 1988. Alueen nykypinta-ala on 201 hehtaaria. Natura 2000 -suojelualueeksi Linnaistensuo tuli 1998 edustamaan Etelä-Suomen keidassuoluontoa. Linnaistensuolla on havaittavissa 15 suotyyppiä, joista pinta-alaltaan eniten on keidasrämettä (40 ha) ja rimpinevarämettä (22 ha). Linnaistensuon keskimääräinen turvepaksuus on 2,9 m.

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisiä kasveja ovat suopursu, juolukka, variksenmarja, tupasvilla, suomuurain. Myös suokukka, isokarpalo, pyöreälehtikihokki ovat melko yleisiä. Hyönteisiä Linnaistensuolla on tavattu 36 lajia. Lahden seudulla tyypillinen suolla elävien hyönteislajien määrä on yleensä 17. Harvinaisia lajeja ovat suotarhayökkönen, muurainhopeatäplä ja rämelehtimittari.

Linnaistenmäki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnaistensuon itäpuolella ja Ilolantien länsipuolella on Linnaistenmäki, joka on tai jonka uskotaan tutkimusten perusteella arkeologisesti voivan olla ajallisesti määrittämätön linnavuori. Sen keskellä on sorakuoppa. Linnaistenmäen huipulla on kuuden kiven kiviympyrä, Loivalla länsirinteellä olevaa keskeneräistä vallia arvellaan osaksi entistä kivikirkon kokonaisuutta.

Alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia Simo Vanhatalon johdolla 1989, jossa kuitenkaan linnavuorta ei voitu täysin vahvistaa ja joissa ajateltiin joidenkin kaivantojen olevan sisällissodan aikaisia juoksuhautoja. Kartoittamisen kannalta Linnaistenvuoren ympäri kulkevat polut ovat olleet merkittyinä jo vuoden 1778 kartalle. [3]

Luontopolku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnaistensuon poikki kulkee luonnonsuojelualueella keskiosiltaan pitkospuinen luontopolku. Sekä itä- että länsipuolella luonnonsuojelualuetta on liikennemerkeillä osoitetut pysäköintialueet. Linnaisten kautta valtatie-4:ltä pitäisi kulkea yksityistien kautta, minkä läpiajo Kolavan kaatopaikkaa sivuavaa tietä pitkin on välillä olevalle tontille ajamatta kielletty yksityisen tiekunnan toimesta kyltein. Valtatie-4:ltä tultaessa Kujalan kautta vapaa pääsy on Korvenrannantien kautta Korvenrannantie 262:n kohdalla. [4] Luontopolun pitkospuilla on länsi-itä -suunnassa neljä puista penkkiä pöydättä ja viidentenä penkki ja pöytä itäpäässä pitkospuita. Luontopolulla on 2026 kiellettyä pitää koiria enää kytkemättöminä niiden irtipitokaudenkin aikana. [5]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnaistensuota on kutsuttu Kanasuoksi, Kenansuoksi ja Lakeasuoksi. Toisen maailmansodan aikana Linnaistensuota epäiltiin myös desanttien laskuvarjomaahantulokentäksi, minkä vuoksi sinne järjestettiin vartiointia.

Suon taloudellista käyttöä alettiin tehostaa 1930-luvun suuren laman aikana julkisilla hätäaputöillä, jotka käsittivät suota kuivattavien ojien kaivamista. Suurimmat ojitukset suoritettiin kuitenkin 1960- ja 1970-luvuilla. Linnaistensuolta on lisäksi nostettu palaturvetta 1930–1960-luvuilla. Suolla on ollut 18 turpeenkuivatuslatoa sekä turpeenkuivatustelinerivejä. 1950-luvulta alkaen koneellisen ojankaivuun vuoksi suo alkoi rämettyä.

Suolle suunniteltiin monenlaisia käyttötarkoituksia, muun muassa turpeennostoalueeksi ja Lahden kaupungin kaatopaikaksi. Lahden kaupungin kaatopaikka kuitenkin tuli Kolavalle. Suolla on tavattu metso ja isokuovi, nuolihaukka, tuulihaukka, töyhtöhyyppä sekä vuonna 1964 riekko.

Linnaistenmäen länsireunalla on kivikirkoksi kutsuttu rakennelma, joka saattaa olla muinaislinnan osa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hämeen ELY: Linnaistensuo ymparisto.fi. 12.1.2010 (Päivitetty). Viitattu 26.7.2012.
  2. 1 2 3 4 5 6 Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys: Päijät-Hämeen lintupaikat Päijät-Hämeen lintupaikat, sivu 137. 2015. Lahti: Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys. Viitattu 1.5.2025. (suomeksi)
  3. ↑ 267. Linnaistenmäki, Ajoittamaton linnavuori II, Hollola, Päijät-Hämeen liitto, sivu 112
  4. ↑ opasteet 20260502
  5. ↑ opasteet 20260502

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahti
Kaupunginosat
Asuinalueet
Järvet
SaaretEnonsaari
Museot
Lahden kaupunginmuseon yksiköt
Muut
Rakennukset ja alueet
Puistot
Luonnonsuojelualueet
Patsaat, muistomerkit ja -laatat
Tapahtumat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Linnaistensuon_luonnonsuojelualue&oldid=23981943”