Karhulanjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karhulanjärvi
Valtio Suomi
Sijainti Kouvola (Valkeala)
Koordinaatit 60°54′18″N, 26°49′23″E
Pinnankorkeus 61,8 m [1]
Pinta-ala 1,23127 km² [2]
Rantaviiva 7,47146 km [2]
Suurin syvyys 6,81 m [2]
Keskisyvyys 2,48 m [2]
Tilavuus 0,00305446 km³ [2]
Valuma-alue 1 161 km² [3]
Järveen tulevat joet Koskelankoski
Haukkajärvestä
Laskujoki Jyräänjoki
Käyrälampeen [1]
Virtaus 10,6 m³/s [4]
Saaria ei saaria [1]
Järvinumero 14.182.1.001
Karhulanjärvi

Karhulanjärvi [2][1] on Kymenlaaksossa Kouvolan Valkealassa sen kirkonkylän eteläpuolella sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 123 hehtaaria eli 1,2 neliökilometriä, se on 2,0 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä. Se sijaitsee kolme kilometriä Valkealan kirkolta kaakkoon päin ja seitsemän kilometriä Kouvolan keskustasta koilliseen päin. Järvi on Teräväniemen edustalla 300 metriä leveä, mutta se laajenee kapeikon kummaltakin puolelta avarammaksi. Sen eteläosa on umpiperä, jonka etelärannat muodostuvat Salpausselän rinteistä. Pohjoisosassa virtaavat Valkealan reitin vedet järven pohjoisosan läpi. Järven itäranta on kuin niemi, jossa sijaitsee Karhulan kylä. Etelärannassa on Häkämäen asutusta, pohjoispäässä Puhjon ja länsirannan luusuassa on Jyräänkosken asutusta. Järvelle asti näkyvät Salpausselän, Pässinkallion ja Isovuoren mäet. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria ja se on luodattu. Sen suurin syvyys on 6,8 metriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 2,5 metriä. Kummassakin päässä järveä sijaitsee syvänteet. Eteläpäässä on yli kolmemetrinen syvänne ja pohjoispäässä on yli kuusimetrinen syvänne, jossa sijaitsee järven syvin kohta. Järven tilavuus on 3,1 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0031 kuutiokilometriä. Sen rantaviivan pituus on 7,5 kilometriä. Koska järvessä on suoritettu 1930-luvulla järvenlasku, eivät asutus tai peltomaat ulotu aivan rantaan saakka. Vapaa-ajan asunnoilla näyttäisi kuitenkin olevan yleisesti rantoihin käyttöoikeus ja silmiinpistävää kesäasukkaiden pitkät laiturit. Järvelle haarautuu valtatieltä 6 yhdystie 14616, josta puolestaan haarautuu järveä kiertävä kylätie. Se ylittää lännessä Jyräänkosken ja koillisessa Koskelankosken siltoja pitkin.[2][1][5][6]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhulanjärven luonnontilasta on tarjolla vähän tietoa. Sen vedenlaatua voidaan kuitenkin pitää suuren läpivirtauksen takia samana kuin ylempänä sijaitsevilla Rapojärvellä ja Haukkajärvellä. Laskujoen Jyräänjoen keskivirtaama on 10,6 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja se on mitattu vuosina 1997–2019. Sen suurin virtaama on ollut 41 m³/s (joulukuu 2011) ja pienin virtaama 1,65 m³/s. Virtaamien vuoksi järvi luokitelleen lyhytviipymäisten järvien luokkaan [3]. Sen ekologinen- ja biologinen tila on arvoitu erinomaiseksi [7].[4]

Valkealan reitin vesistöalue sijaitsee niukkaravinteisella moreenialueella, jossa on runsaasti harjualueita ja siksi myös runsaasti pohjavesivarantoja. Valuma-alueen pinta-ala on 182 neliökilometriä, josta metsämaata on yli 61 %, suota on noin 11 % ja viljeltyä peltoalaa on 11 %. Harjualueen vaikutus vesistöön on hyvä, mutta haja-asutusalueen vaikutus on lievästi kuormittava. Metsä- ja suoalueilta tulevat avo-ojien valumat ovat humuksellisia johtuen soiden luontaisista päästöistä, metsien ojittamisesta ja turvetuotantoalueiden kuivatusvesistä, jotka ovat valuma-alueen ainoat pistekuormittajat [8].

Virtavesistä mitatut vedenlaatuarvot eivät vaihtele vuosien välillä merkittävästi. Näin ollen voidaan sekä Auvosenkosken, Jyränkosken että Käyräjoen mittausarvot yhdistää tilastollisesti. Alla on luetteloitu eräitä yleisesti mitattuja vedenlaadun mediaaniarvoja vuosilta 2010–2019. Veden näkösyvyys on keskimäärin 2,0 metriä, mutta se vaihtelee 1–3 metriä välillä [9]. Veden sameusarvot ovat melko alhaiset, mutta ne kohoavat keväisten lumivesien aiheuttamien tulvien loppuvaiheessa [10]. Vedenvärin arvot nousevat tavanomaisesta keskiarvostaan 60 mg Pt/l kevättulvien aikana arvoon 80 mg Pt/l. Veden ravinnepitoisuudet ovat keväällä korkeat ja matalanveden aikana pienet. Kokonaisfosforipitoisuudet nousevat arvosta 12 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) arvoon 15 μg/l ja kokonaistyppipitoisuudet arvosta 550 μg/l arvoon 650 μg/l [10].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa on järven nimeksi kirjoitettu ”Karhunalusjärvi”. Sen itärannalla sijaitsi kylä ”Karhula by”, josta järven nimikin on lähtöisin. Muuta asutusta oli järvellä vain torppa, joka sijaitsi Koskelankosken kapeikossa. Kartassa Koskelankoski on luontaisen oloinen salmi kahden järven välillä. Nykyään siinä kohtaa sijaitsee suoraksi rakennettu kanava.[11]

Yläpuolisen Haukkajärven vedenpintaa on laskettu ilmeisesti Tirvan-, Kepsu-, Haukka-, Rapo- ym. järvien laskuyhtiön toimesta vuonna 1933 jätetyn järvenlaskuhakemuksen mukaisesti. Ennen järvenlaskua oli Haukkajärven ja Karhulanjärven vedenpinnoilla noin kahden metrin ero [12]. Järvenlasku on tehty perkaamalla Koskelankoski. Vedenpinnan alentamisen tarkoitus oli lisätä peltoalaa ja vähentää tulvahuippujen vesivahinkoja. Tukinuittoa varten peratussa Jyräänjoessa sijaitsevaan Jyräänkoskeen rakennettiin säännöstelypato, jolla voitiin juoksuttaa vettä tulvien vähentämiseksi ja voitiin kuivana kautena pidätellä vettä. Pato rakennettiin yhdistyksen omilla varoilla, mutta vuosina 1985–1987 se korjattiin valtion kustannuksella vaikka padon hoito jäi edelleen vedenlaskuyhtiölle. Vuonna 2011 alkoi Kaakkois-Suomen ELY-keskus ajaa uudenlaista patoratkaisua. Vuonna 2017 valmistui vanhan pohjapadon tilalle uusi pohjapato, jolla säädellään jatkossa vedenpinnan vaihteluita. Pohjapadon tehtävänä on pitää vedenpinta vähintään 61,65 metrin mpy. korkeudessa [13]. Uusi pohjapato on suunniteltu myös vaelluskaloja silmällä pitäen. Kalat voivat sekä nousta patoa pitkin sen yläpuolelle että (esimerkiksi taimenet) kutea pohjapadon keinotekoisessa koskessa. Laskuyhtiön nimi on nykyään Kepsu-, Haukka-, Rapo-, Karhulan- ym. järvien laskuhankkeen järjestely-yhtiö.[14][15][16]

Järven nimi on vaihdellut eri yhteyksissä. Karhunalusjärven jälkeen sitä on kutsuttu myös Jyräsjärveksi ja nykyään Karhulanjärveksi. Valkealan reitti toimi viime vuosisadalla tärkeänä uittoreittinä Kymijoen suuntaan. Viimeinen uitto tehtiin vuonna 1963 ja uittosääntö kumottiin 1983.[14]

Vuoden 1965 peruskartassa ei järven ympäri päässyt vielä yhtenäistä kylätietä pitkin, mutta se oli valmiina vuoden 1980 kartassa. Ranta-asukkaita oli jo nykyisen verran. Metsiä ei vielä vuonna 1965 oltu ojitettu mainittavasti, mutta vuonna 1980 oli nykyiset metsäojat valmiina. Ranta-alueiden peltomaita on alkanut vähentyä vuoden 1980 jälkeen. Teräväniemeltä ja Lahdenpohjalta on hävinnyt joitakin peltopalstoja.[17][13][18]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Harjunjoen–Lappalanjärven alueella (14.18), jonka Rapojärven alueeseen (14.182) se kuuluu. Se on osa Valkealan reitin pääreittiä, jossa sen yläpuolella sijaitsevat Rapojärvi ja Haukkajärvi ja alapuolella Käyrälampi. Karhulanjärveen tulee yläpuolelta lyhyt Haukkajärvestä laskeva Koskelankoski ja alaspäin jatkaa Jyräänjoki. Järven valuma-alueen pinta-ala on 1 161 neliökilometriä [3]. Yläpuolisten järvien vedenpinnat ovat samalla korkeudella kuin Karhulanjärvellä (yleensä 61,7–61,8 metriä mpy.), sillä Jyräänkosken pohjapato määrittää näiden vedenpinnan. Jyräänjoessa on alaspäin mentäessä useita koskia ja sille tulee Käyrälampeen mennessä 3,7 metrin pudotus. Järveen tulee sen lähialueelta lyhyitä ojia, joista etelärantaan laskee Kotosuolta laskeva kuivatusoja. Järven vesireitti Kymijokeen kulkee Jyräänjokea myöten Käyrälampeen, Jokelanjokea myöten Lappalanjärveen ja lopuksi Harjunjokea Kymijokeen. Kymijoki laskee lopuksi Suomenlahteen Kotkassa.[2][1][19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys vuosina 2010–2019. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti, 2020, nro 487/2020. ISSN 2670-2185. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.11.2020.
  • Niittyniemi, Visa & al.: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015. ELY-keskuksien julkaisuja, 2010, nro 2. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. ISSN 1799-0610. linkki (PDF) Viitattu 3.11.2020.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Karhulanjärvi, Kouvola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
  2. a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.
  3. a b c Niittyniemi, Visa & al.: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma (2010–2015), Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 2010, s. 8–9
  4. a b Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 6–9
  5. Karhulanjärvi, Kouvola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
  6. Karhulanjärvi, Kouvola (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
  7. Niittyniemi, Visa & al.: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma (2010–2015), Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 2010, s. 65, 127
  8. Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 3–6
  9. Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 17–19
  10. a b Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 9–11
  11. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050939.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 27.10.2020) suomi
  12. Kotkan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), Maanmittaushallitus, 1914, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 3.11.2020
  13. a b Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3113 11 Utti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  14. a b Jyräänkosken historia, Saarento-Jokelan osakaskunta, viitattu 2.11.2020
  15. Jyräänkosken pohjapato valmis (Kaakkois-Suomi), ely-keskus.fi, 4.12.2017, viitattu 2.11.2020
  16. Kepsu-, Haukka- ym. järvien järjestely-yhteisön sääntöjen vahvistaminen ja yhteisön merkitseminen vesiyhteisörekisteriin (päätös 27.8.2012), Etelä-Suomen aluehallintovirasto, viitattu 2.11.2020
  17. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3113 11 Utti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  18. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3113 11 Utti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  19. Karhulanjärvi (14.182.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]