Mikael Agricolan muistomerkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alkuperäinen muistomerkki Viipurin tuomiokirkon edustalla, kuvattuna patsaan paljastuspäivänä 21. kesäkuuta 1908.

Mikael Agricolan muistomerkki on suomalaisen kuvanveistäjä Emil Wikströmin tekemä Mikael Agricolaa esittävä puolivartalokuva, joka paljastettiin vuonna 1908 Viipurin tuomiokirkon edustalla. Alkuperäinen pronssivalos katosi talvisodan viimeisinä päivinä vuonna 1940 eikä sitä ole myöhemmistä etsinnöistä huolimatta löydetty. Patsaasta on tehty neljä uusintavalosta, jotka ovat Turussa (1910), Lahdessa (1953), nykyään Loviisaan kuuluvassa Pernajassa (1959) ja Viipurissa (2009).

Alkuperäinen muistomerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun jälkivalos (1910).

Muistomerkin tilasi Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura[1] ja se paljastettiin 21. kesäkuuta 1908 Agricolan koulukaupungissa Viipurissa vuonna 1893 valmistuneen Viipurin uuden tuomiokirkon edessä.[2] [3] Muistomerkkiä on kuvattu mahtipontiseksi.[4] Kyseessä oli puolivartalokuva puhuvasta Agricolasta. Siinä oli Wikströmin suunnittelema saarnatuolia muistuttanut graniittijalusta, jonka edessä oli Wikströmin vanhusta ja lasta esittävä vertauskuvallinen pronssiveistos.[5]

Veistos oli paikoillaan aina talvisodan lopulle saakka. Suomalaiset siirsivät 2. maaliskuuta 1940 patsaan pronssiset osat eli Agricolan ja vanhus-lapsi -kuvan turvaan, aluksi Tienhaaran varikolle Viipurin länsipuolelle. Sieltä patsas oli tarkoitus siirtää Moskovan rauhassa vedetyn rajan taakse, mutta patsas katosi sodan päättyessä. Jatkosiirrosta ei löydy kirjallista aineistoa.[2] Patsaan on nähty matkaavan Lappeenrannan suuntaan sekä suomalaisen kuorma-auton että toisten tietojen mukaan hevoskärryjen kyydissä.[5] Neuvostoliittolaiset purkivat patsaan graniittijalustan sodan jälkeen.[6]

Jatkosodan aikana patsasta etsittiin miinaharavilla majuri Reino Arimon johdolla tuloksetta vuosina 1941–1942 Tienhaarasta ja Lappeenrantaan johtavan tien varrelta sekä 1942 Imatralle johtavan tien varrelta. Myöhemmin patsaan kohtalosta on pyydetty tietoja sekä Suomesta että Venäjältä. Vuosina 1988–1990 tiedotusvälineiden kautta kerättyjen yleisövihjeiden perusteella suoritettiin 1989–1990 Arimon, Kauko Saarentauksen ja Juha Lankisen johdolla uusia miinaharavaetsintöjä Tienhaaran ja Lappeenrannan maantien alueilta, mutta patsasta ei löydetty vihjeissä mainituista paikoista.[2]

Uusintavalokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricola toimi Turussa vuodesta 1528 lähtien yli 20 vuotta. Turun seurakunnat tilasivat valoksen Wikströmin patsaasta melko pian Viipurin patsaan paljastamisen jälkeen vuonna 1910.[1] Turun patsas on ollut koko ajan sisätiloissa Turun tuomiokirkossa, ensin kirkkosalissa ja myöhemmin kirkon eteishallissa. Turun valos on ainoa patsaasta Wikströmin elinaikana tehty toisinto.[4]

Lahti (1953).

Lahden Erkonpuistossa oleva Agricolan muistomerkki on paljastettu 1953. Lahden kaupungin edustajat olivat vierailleet Visavuoressa ja nähneet siellä Wikströmin kipsisen mallin Viipurin patsasta. Kaupunki päätti hankkia patsaan Lahteen. Oikeus valaa patsas ostettiin Wikströmin perikunnalta vuonna 1950. Valos sijoitettiin yksinkertaiselle kivijalustalle ja paljastettiin vuonna 1953. Patsasta pidetään huomionosoituksena Lahteen asutetuille viipurilaisille. Muistomerkki kunnioittaa myös Agricolan äitiä, jota pidettiin hämäläisalkuisena.[4]

Pernaja (1959).

Agricolan syntymäkunnan Pernajan kirkon lähelle, Suuren Rantatien toiselle puolelle oli pystytetty vuonna 1914 muistokivi, noin kaksi metriä korkea harmaa paasi. Vuonna 1952 kirkkovaltuusto ryhtyi toimiin muistopatsaan hankkimiseksi. Aluksi pyrkimyksenä oli saada Pernajaan uusi valos Oskari Jauhiaisen Agricola-patsaasta, joka oli paljastettu Turun tuomiokirkon vierelle vuoden 1952 toukokuussa. Jauhiainen ei suostunut toisinnon tekemiseen lähelle Turkua, mutta tarjoutui tekemään saarnaavaa Agricolaa esittävän patsaan. Loppujen lopuksi Pernajan seurakunta hankki kopion Emil Wikströmin patsaasta vuonna 1954. Vuonna 1914 pystytetty muistokivi siirrettiin Torsbyn kylään, Agricolan oletetun kotitalon Sigfridsin pihaan kesäkuussa 1959. Emil Wikströmin veistos sijoitettiin sen paikalle, nykyään ketjuaidan ympäröimälle sankarihauta-alueelle uudelle jalustalle ja paljastettiin kesäkuussa 1959. Jalustan kyltissä on Agricolan nimikirjoitus.[4]

Uusi viipurilainen valos (1993/2009).

Suomalainen Viipuri-säätiö teetti patsaasta vuonna 1993 uuden valoksen, joka lahjoitettiin Viipurin kaupungille. Muotti valokseen tehtiin Turussa olevan kopion pohjalta, koska alkuperäistä veistosta ei enää ollut. Viipurin kaupungin rahoitusvaikeuksien vuoksi sitä ei pystytetty ulkosalle, vaan se sijoitettiin Viipurin kirjastoon.[2] Vuonna 2007 vietetty Agricolan 450-vuotisjuhlavuosi innosti sekä suomalaiset että viipurilaiset valmistelemaan patsaan uutta pystytystä.[7]

Agricolan 450-vuotisjuhlavuoden valtuuskunta päätti viimeisessä kokouksessaan helmikuussa 2008, että Viipuriin pystytetään uudelleen Mikael Agricolan muistomerkki. Sen toteutus tapahtui Viipurin kaupungin ja Agricola 2007 -muistomerkkitoimikunnan yhteistyönä. Muistomerkki paljastettiin 27. kesäkuuta 2009 uudessa paikassa luterilaisen Pietari–Paavalin kirkon lähellä.[8] Itse patsas on sama kuin aiemmin Viipurin kirjaston eteisessä esillä ollut.[9] Patsaan uusi, noin 14 tonnia painava graniittijalusta on veistetty Kamenogorskissa, mutta sen ylin osa, kauluskivi on peräisin Wikströmin suunnittelemasta alkuperäisestä jalustasta. Koristeellinen kauluskivi on hiukan vaurioitunut.[8] Jalustan kylkeen on kirjoitettu suomeksi ja venäjäksi Raamatunlause ”Autuaita ovat rauhantekijät”.[6] Etupuolella lukee vain suomeksi ”Kylle se kwle Somen kielen ioca ymmerdä Kaikein mielen”.

  • Tuusvuori, Ossi (toim.): Mikael Agricolan juhlavuosi 2007. (Opetusministeriön julkaisuja) Helsinki: Opetusministeriö, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto, 2008. ISBN 978-952-485-557-0. Teoksen verkkoversio.
  1. a b Mikael Agricolan muistomerkki, 1908 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Arkistoitu 25.3.2016. Viitattu 4.6.2013.
  2. a b c d Lankinen, Juha: Aikajana: Viipurin muistomerkin vaiheet (pdf) 17.2.2007. Mikael Agricola -seura. Viitattu 2.6.2013.
  3. Agricolan patsan paljastus Viipurissa (kuva). Helsingin Kaiku, 27.06.1908, nro 25-26, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2018.
  4. a b c d Tuusvuori (toim.) 2008, s. 46.
  5. a b Tuusvuori (toim.) 2008, s. 45.
  6. a b Viipurissa paljastettiin Agricolan muistomerkki. Helsingin Sanomat, 27.6.2009. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2013.
  7. Loueniva, Eija: Mikael Agricolan juhlavuosi innoittanut myös venäläiset lukuisiin muistohankkeisiin. Turun Sanomat, 12.9.2005. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2013.
  8. a b Muistomerkkihanke 2009 Mikael Agricola -seura. Viitattu 23.6.2013.
  9. Tuusvuori (toim.) 2008, s. 152.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]