Järvikorte
| Järvikorte | |
|---|---|
 Nuori järvikorte |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Luokka: | Kortemaiset Equisetopsida |
| Lahko: | Equisetales |
| Heimo: | Kortekasvit Equisetaceae |
| Suku: | Kortteet Equisetum |
| Laji: | fluviatile |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Equisetum fluviatile |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Järvikorte (Equisetum fluviatile) on monivuotinen, rantavedessä kasvava yhtäläisitiöinen sanikkainen. Se on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvikorte on 50–150 cm korkea kasvi, joka muodostaa laajelle levittäytyvän maavarsiston. Maavarsistosta nousee pystyjä, nivelikkäitä ja väriltään syvänvihreitä varsia, jotka ovat pehmeitä, liereitä, sileitä ja tavallisesti 3–8 mm paksuja. Ontto varsi koostuu keskiontelosta, joka on noin 4/5 varren läpimitasta. Keskionteloa ympyröivät sivuontelot ovat hyvin pieniä. Varret ovat myös uurteisia: matalia harjuja on tavallisesti 15–20, uurteet ovat kapeita. Toisinaan järvikorte tekee rehevillä kasvupaikoilla haarojen kiehkuran, jotka ovat vartta paljon ohuempia. Haarojen alimmat nivelvälit ovat tavallisesti varren tuppea lyhyempiä. Lehdet ovat vähäisiä, yhdiskasvuisia kiehkuroita, jotka muodostavat hammasreunaisia tuppia varren nivelkohtiin. Tupet ovat ahtaita, kiiltäviä, alemmat väriltään mustia ja ylemmät vihreitä. Tupeissa on tavallisesti 15–20 äimäkärkistä mustaa hammasta. Käpymäiset, tylpät itiötähkät ovat varren tai joskus haarojenkin latvassa ja väriltään kellanruskeita. Itiöpesäkkeet ovat perällisten kuusikulmaisten kilpien alapinnalla. Suomessa järvikortteen itiöt kehittyvät kesä-heinäkuussa, jonka jälkeen itiötähkä säilyy loppukesän varren päässä muuttuen väriltään mustaksi. Maanpäällinen alkeisvarsikko on kaksikotinen, liuskainen ja väriltään vihreä.[2][3]
Järvikorte voi risteytyä peltokortteen (Equisetum arvense) kanssa. Risteymä tunnetaan nimellä rantakorte (Equisetum arvense × fluviatile).[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa järvikortetta kasvaa koko mantereella lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaata, Etelä-Italiaa, Kreikkaa ja Etelä-Venäjää. Levinneisyysalue jatkuu Aasiassa yhtenäisenä Etelä-Siperiaan. Satunnaisemmin lajia kasvaa muualla Siperiassa Tyynelle valtamerelle saakka, jossa sitä tavataan myös Pohjois-Japanissa. Järvikorte on levinnyt myös Pohjois-Amerikan keski- ja pohjoisosiin.[4] Suomessa järvikorte on yleinen laji koko maassa.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvikorte kasvaa matalassa vedessä järvien ja jokien rannoilla, missä pääosa kasvista nousee veden pinnan yläpuolelle. Sitä esiintyy myös tulva- ja rantaniityillä, luhdissa, ojissa, kaivannoissa sekä monenlaisilla soilla. Järvikorte kaihtaa murtovettä.[2][6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvikorte on Suomen suurikokoisin kortelaji ja se muodostaa suurikokoisia kasvustoja. Tämän vuoksi se on ollut aikaisemmin tärkeä rehukasvi.[7] Kasvin varsia on kerätty nautakarjan rehuksi, ja juurakoita on käytetty sikojen ruokana.[6] Luonnossa piisami ja hirvi syövät järvikortetta. Joutsenille ja poroille maistuvat versojen kärjet, joissa on runsaasti sokereita, aminohappoja ja kivennäisaineita.[6][8]
Järvikortteessa on paljon piitä, joten se on karheaa, ja sitä on käytetty pesuharjana ja kiillotukseen. Muiden kortteiden tapaan sillä on ollut myös rohdoskäyttöä kansanlääkinnässä.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Halkka, Antti ym.: Kotimaan luonto-opas. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19804-8.
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Equisetum fluviatile IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 41–42.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 86.
- ↑ Den virtuella floran: Sjöfräken (myös levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 13.9.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Järvikortteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.9.2011.
- ↑ a b c Kotimaan luonto-opas 1994, s. 17
- ↑ Ålands flora 2010, s. 89.
- ↑ Tampereen ympäristötietokeskus Moreenia Viitattu 13.9.2011.
- ↑ Horsetail - Uses and Benefits Health Care Tips
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2010: Järvikortteen levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Järvikorte (Equisetum fluviatile)[vanhentunut linkki]
- Nettikasvio: Järvikorte (Equisetum fluviatile)[vanhentunut linkki]
- Den virtuella floran: Järvikorte (Equisetum fluviatile) (ruotsiksi)
- ITIS: Equisetum fluviatile (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Equisetum fluviatile (englanniksi)
|