Virojoen vesistö
| Virojoen vesistö (Suomen päävesistö: 11) |
|
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kymenlaakso |
| Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
| Merialue | Itämeren valuma-alue |
| Päävesistöalue | Virojoen vesistö (11) |
| Vesistöjako |
Vironjoen suualue (11.001), Vironjoen alaosan alue (11.002), Vironjoen keskiosan alue(11.003), Vironjoen yläosan va (11.004), Saarasjärvenojan va (11.005), Onkamaanjoen valuma−alue (11.006), Ounionjoen valuma-alue (11.007) |
| Laskujoki | Virojoki |
| Pääuoman jatke | ←Kiviniemenjoki ←Sillanpäänjoki ←Myllyoja ←Polvenjoki |
| Laskupaikka | Virojoki, Virolahti, Suomenlahti [1] |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Valuma-alue | 357,42 km² [2] |
| Järvisyys | 3,78 % [2] |
| Alueen pituus | 45 km [3] |
| Alueen leveys | 20 km [3] |
| Pääuoma | 60 km [3] |
| Keskiylivirtaama | 31 m³/s [4] |
| Keskivirtaama | 3,9 m³/s [4] |
| Keskialivirtaama | 0,3 m³/s [4] |
 Joki laskee Vironlahden pohjukkaan. |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Virojoen vesistö (vesistöaluetunnus 11) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Virojoki laskee Suomenlahden Virolahteen. Vesistöalue sijaitsee kokonaan Suomessa.[5][2]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön valuma-alueen pinta-ala on 357 neliökilometriä ja sen järvisyys on 3,8 %.[5][2] Valuma-alue on lähes 50 kilometriä pitkä ja suurimmillaan noin 20 kilometriä leveä. Sen pohjoisosa kuuluu Etelä-Karjalan Luumäelle, keskiosa Kymenlaakson Miehikkälään, Haminaan ja vähäisessä määrin myös Kouvolaan, ja eteläosa vain Virolahteen. Pohjoisessa kulkee vedenjakaja seuraten ensimmäistä Salpausselkää ja sen takana sijaitsee Kymijoen vesistö (14). Itäpuolella sijaitsee Vaalimaanjoen vesistö (10), mutta sen pohjoispuolella vaihtuu vedenjakajan taakse Urpalanjoen vesistö (09). Etelässä samaan Virolahteen laskee pieni Paisillanojan valuma-alue (81.002). Länsipuolella sijaitsee Vehkajoen vesistö (12), mutta luoteispuolelle vaihtuu sen tilalle Summanjoen vesistö (13). Vehkajoen ja Virojoen välissä on pieni vesistöalue, jossa laskevat esimerkiksi Ravijoki (81.007) ja Pyölinjoki (81.011) Suomenlahteen.[3][6][1]
Pääuoman kulun ja pituuden määritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virojoen pääuomasta ei ole käytettävissä lähteitä. Suomessa valitaan jokihaarasta se uoma pääuomaksi, jossa virtaa eniten vettä. Mutta koska sivu-uomien virtaamatietoja ei ole käytettävissä, voidaan niiden sijasta hyödyntää valinnassa valuma-alueen pinta-aloja. Jo vesistöalueen alajuoksulla yhtyvät Virojoki ja Onkamaanjoki toisiinsa. Näiden jokihaarojen valuma-alueiden pinta-alat ovat vastaavasti 205 ja 119 neliökilometriä. Pääuomaksi valitaan tällöin Virojoki. Ylempänä yhtyy Ounionjoki ja Virojoki toisiinsa. Näiden haarojen alat ovat vastaavasti 51 ja 66 neliökilometriä. Pääuomaksi valitaan edelleen Virojoki, joka alkaa Virojärvestä. Vesistöviranomaiset ovat Virojärven yläjuoksulle merkinneet vain yhden vesireitin. Sen osuuksia ovat Virojärvi, Kiviniemenjoki, Kurvinjärvi, Sillanpäänjoki ja Myllyoja. Myllyojan yläjuoksua kutsutaan Polvenjoeksi, joka on Somerharjun eteläpuolella sijaitsevan ojitetun suon johto-oja. Uoman pituudet on määritetty Paikkatietoikkunan verkkopalvelusta saatuja osuuksia yhdistämällä. Pääuoman pituudeksi tulee näin 60,0 ja Virojoen 46,6 kilometriä.[3][7][6][1]
Vesistöalueen jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [5][2]:
- Vironjoen suualue (11.001)
- Saarasjärvenojan valuma-alue (11.005)
- Onkamaanjoen valuma-alue (11.006)
- Vironjoen alaosan alue (11.002)
- Vironjoen keskiosan alue (11.003)
- Ounionjoen valuma-alue (11.007)
- Vironjoen yläosan valuma-alue (11.004)
Vesistöalueen maankäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 78,7 %, maatalousalueita 13,2 %, kosteikkoja ja soita on 1,3 % ja rakennettuja alueita on 2,8 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 3,2 %.[7]
Vesistöalueen järviä ja jokia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virojoen pääuomassa on joitakin läpivirtausjärviä. Alajuoksulla sijaitsee pieni Rajalampi (7 ha), jonka sivuitse joki virtaa. Seuraavaksi tulee Säkäjärvi (23 ha), jossa on kolme lampimaista laajentumaa. Turanjoki (10 ha) on patolampi, joka on muodostunut voimalaitoksen taakse. Voimala säännöstelee seuraavaa joessa sijaitsevaa Kotijärveä (97 ha). Yläjuoksulla Haminan puolella sijaitsee Virojoen lähdejärvi Virojärvi (76 ha), jonka yläpuoliset vesistöt seuraavat nopeasti toisiaan. Virojärveen laskee lyhyt Kiviniemenjoki, joka alkaa Kurvinjärvestä (63 ha), johon vuorostaan laskee Kaurislammesta (6 ha) alkava lyhyt Sillanpäänjoki. Kaurislampeen laskee pohjoisesta tuleva Myllyjoki ja sen yläjuoksulla Polvenjoki.[5][6][1]
Saarasjärvenojan lähdejärvi on Saarasjärvi, mutta Onkamaanjoki on valuma-alueeltaan tätä suurempi. Sen valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Vallanjärvi (63 ha) ja Onkamaanjärvi (145 ha) sekä Saaranojan alueella Ylimmäinen (38 ha), Alimmainen (32 ha) ja Syväjärvi (33 ha). Edellä mainittuun Kotijärveen laskee Vesasen (63 ha) laskuoja. Suur-Miehikkälän ympäristössä on järviä, jotka laskevat suoraan pääuomaan. Niitä ovat Halmaanjärvi (12 ha), Savanjärvi (45 ha) sekä peräkkäiset Lapjärvi (41 ha) ja Syväjärvi (22 ha). Pohjoisempana sijaitsee Ounionjärvi (176 ha) ja Kurvinjärvin ympäristössä sijaitsevat vielä Valkiajärvi (20 ha), Moitjärvi (19 ha) ja Loveslampi (18 ha).[5][6][1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Virojoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- ↑ a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e Virojoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b c Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b c d e Virojoen vesistö (11) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.2.2018.
- ↑ a b c d Virojoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- ↑ a b Virojoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 18.2.2023
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesistöennusteet: Virojoen vesistö, vesi.fi