Noljakka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Noljakka
Kaupunki Joensuu
Kaupunginosa nro 18/21
Väkiluku 6 000
Osa-alueet Etu-Noljakka, Taka-Noljakka
Postinumerot 80140
Noljakan rannan asutusta Aavarannan alueella.

Noljakka on Joensuun suurimpia kaupunginosia. 1980-luvulta alkaen Siilainen ja Noljakka alkoivat kasvaa yhteen, ja alue muodostui nykyaikaiseksi lähiöksi. Asukkaita on noin 6 000.

Noljakan kaupunginosan katsotaan alkavan Linnunlahden kaupunginosan pohjoispäässä virtaavan Siilaisenpuron pohjoispuolelta ja päättyvän Höytiäisen kanavaan. Sen naapurikaupunginosia ovat Marjala lännessä, Pilkko pohjoisessa, Kanervala idässä ja Linnunlahti kaakossa[1]. Noljakassa on laaja luonnonsuojelualue, joka rajoittuu Pyhäselkään ja Höytiäisen kanavaan.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakassa on pienkerrostalo-, omakotitalo- ja rivitaloasutusta. Vanhaa ja uutta asutusta on monilla alueilla sekaisin. Noljakan mäellä kauppakeskuksen läheisyydessä on myös korkeita kerrostaloja.

Noljakka on tunnettu myös opiskelija-asunnoistaan. Sekä Noljakan mäellä että Etu-Noljakassa on useita Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Ellin opiskelija-asuntokohteita noin 600 asukkaalle.

Noljakan suurimmat työpaikat ovat Pohjois-Karjalan Kirjapaino, Siilaisen terveyskeskus, Pohjois-Karjalan pelastuslaitos ja Noljakan koulu.

Noljakassa on alakoulu. Ari-Jukka ja Veijo Martikaisen suunnittelema Noljakan kirkko valmistui 1997. Liikekeskuksessa on muun muassa valintamyymälä, apteekki, ravintola Koivu ja ampumarata. Sinkkolan kotieläinpiha on kaupunkilaisten suosima kesäkeidas, jossa toimii myös kesäteatteri. Urheilukentän lähellä on valaistu kuntorata ja lasten hiihtomaa. Noljakan Rinnemetsässä on toisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakka oli alun perin osa Liperin pitäjää. Vuosina 1857-1912 alue kuului Kontiolahteen, minkä jälkeen se kuntajaon seurauksena oli osa Pielisensuuta. Noljakasta tuli Joensuun kylä vuonna 1954, kun Pielisensuu liitettiin Joensuuhun.

Luonnonsuojelualue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakassa on kaksi vierekkäistä suojelualuetta: Höytiäisen kanavan suiston luonnonsuojelualue ja Noljakanmäen Natura-alue[2].

Luonnonsuojelualue on ensi sijassa linnustonsuojelualue. Siellä on lintuasema ja luontopolku, jonka opastaulut kertovat linnuista, kasveista ja hyönteisistä. Seitsemän metriä korkea lintutorni on valittu vuonna 2002 Suomen parhaaksi lintutorniksi. Tornissa on kaksi lavaa, tukevat portaat ja torni on vankka.

Noljakanmäen Natura-alue on 50 hehtaarin runsaslajinen lehtojen ja lehtomaisten kankaiden kokonaisuus, jossa on lisäksi niittyjä ja perinnemaiseman vanhoja kivi- ja puuaitoja, perinteisiä rakennuksia.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakan ohi kulkee valtatie 9 eli Kuopiontie, josta on liittymä Noljakkaan. Useiden Joensuun paikallisbussien reitit kulkevat Noljakkaan. Joensuun keskustasta on hyvät kävely- ja pyörätiet Noljakkaan Mehtimäen ja Linnunlahden kautta sekä Kuopiontien vieritse.

Liikekeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakanmäellä sijaitsevassa vuonna 1989 valmistuneessa liikekeskuksessa toimii muun muassa ravintola, K-Market ja kampaamo.[3] Maanalaisessa väestönsuojassa on painonnosto- ja kuntosali. Kiinteistön omistanut kaupungin omistama Joensuun Yrityskiinteistöt myi keskuksen kontiolahtelaiselle Master Yhtiöt Oy:lle syyskuussa 2016. Sen on tarkoitus rakentaa liikekeskuksen viereen 8-kerroksinen kerrostalo.[4]

Muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Joensuun teloitukset

Vuoden 1918 sisällissodan aikana 14. huhtikuuta Siilaisella teloitettiin 99 Raudun taistelussa vangittua venäläistä sotilasta sekä 17 punaista. Venäläisten hautapaikka löydettiin vuonna 1967 Kuopiontien rakentamisen yhteydessä. Joensuun kaupunki pystytti nykyisen paloaseman lähelle kaupunginarkkitehti Mauno Tuomiston suunnitteleman muistomerkin vuonna 1974.[5] [6]


Joensuun työväenjärjestöt pystyttivät graniittisen muistomerkin punaisten hautapaikalle vuonna 1946.[7] Vuonna 1992 sen läheisyydessä paljastettiin kuvanveistäjä Erkki Kannoston teos Elonpirta, jossa on paikalle haudattujen punaisten nimet.[8]

Ampumarata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siilaisenpuron ja punavankien muistomerkin tuntumassa on entinen ampumarata. Sen asuin- ja huoltorakennukset on rakennettu 1939-1940.[9]

Esikoislestadiolaisten rukoushuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisten rukoushuone valmistui terveyskeskuksen ja Kuopiontien väliin kesällä 2004. Sen suureen saliin mahtuu 800 henkeä. Rukoushuoneessa pidetään paikallisten seurojen lisäksi kolme neljä kertaa vuodessa lähetysseuroja, joihin tulee satoja osanottajia. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Heikki Sipponen. Aikaisemmin liikkeen rukoushuone oli Merimiehenkadun alkupäässä. [10]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ismo Björn ja Pasi Tuunainen (toim.) (2004): Noljakan kirja. Siilaisen-Noljakan asukasyhdistys. Gummerus Kirjapaino Oy. 353 sivua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joensuun kihlakunnan poliisilaitos ja Joensuun kaupunki: Viihtyisä ja turvallinen Joensuu (PDF) (Taulukot) Joensuun kaupungin turvallisuussuunnitelma. 1.10.2003. Viitattu 29.5.2011.
  2. http://www.environment.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Noljakanmaen_alue(6785) Noljakanmäki
  3. Noljakan ostoskeskus - Kaava - joensuu.fi www.joensuu.fi. Arkistoitu . Viitattu 15.3.2019.
  4. Master Yhtiöt osti Noljakan liikekeskuksen. Karjalainen, 23.9.2016, s. A6.
  5. Yli-Ketola, Liisa: Joensuussa on useita sisällissodan muistomerkkejä - tutustu niihin interaktiivisella kartalla 28.1.2018. Karjalainen. Viitattu 24.3.2018.
  6. Matti Siippainen: Siilaisesta 99 teloitetun vangin hautapaikka. Karjalainen, 14.4.2018, s. 36,37.
  7. Punaisten hautamuistomerkki : Siilainen Punaisten muistomerkit. 3.9.2017. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 24.3.2018.
  8. Elonpirta Taide kaupungilla. 12.5.2013. Joensuun taidemuseo. Viitattu 18.9.2013.
  9. Joensuun kaupunki, yleiskaavatoimisto: Kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Joensuu 1987.
  10. Karjalainen, 3.7.2004 ja 20.11.2003.