Kirjasalon tasavalta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjasalon tasavalta
1919–1920
Inkerin lippu.svg Ingria Coat-of-Arms 1919.svg
Kirjasalon tasavallan lippu Kirjasalon tasavallan vaakuna


Valtiomuoto Tasavalta

Johtaja Santeri Termonen (ensimmäinen)
Jukka Tirranen (viimeinen)

Pääkaupunki Kirjasalo

Väkiluku 400 (1919)

Valuutta Suomen markka

Edeltäjä(t) Flag of the Russian Soviet Federative Socialist Republic (1918-1920).svg Neuvosto-Venäjä

Seuraaja(t) Flag of the Russian Soviet Federative Socialist Republic (1918-1920).svg Neuvosto-Venäjä
Inkerin lipun tervehtiminen Kirjasalon jäähyväisparaatissa.

Kirjasalon tasavalta oli lokakuun vallankumouksen jälkeen inkeriläisten kansannousussa Suomen tuella Venäjästä eronnut inkeriläisten valtio, joka oli tarkoitus liittää myöhemmin Suomeen muun Inkerinmaan kanssa. Kirjasalo sijaitsi Pohjois-Inkeriin lukeutuvassa Lempaalassa. Se muodosti ns. Kirjasalon kulmauksen, joka näkyi lovena Suomen vanhassa itärajassa Raudun ja Kivennavan välissä.

Asutus ja tasavallan toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasalo oli 30 km² laaja alue, johon kuului viisi kylää ja 400 vakinaista asukasta. Kirjasalolla oli oma suojeluskunta, kunnanvaltuusto ja sanomalehti Kirjasalon Sanomat, jota julkaisi Pohjois-Inkerin Hoitokunta. Pohjois-Inkerin Hoitokunta julkaisi myös Pohjois-Inkerin postimerkkejä. Pohjois-Inkerillä oli myös oma hymni ja kunniamerkki[1], Valkoisen Muurin Risti ja laivasto, jolla oli yksi ainoa laiva, höyrylaiva Primernii, joka oli jäänyt taisteluissa inkeriläisille.

Kirjasalon asevoimat koostui Pohjois-Inkerin Rykmentistä, jonka riveissä oli 1667 miestä. Rykmentti, sittemmin erikoispataljoona, puolustikin Kirjasaloa bolševikkeja vastaan ja suoritti rajapalvelusta, josta Suomi maksoi kesästä 1919 joulukuulle 1920.

Kirjasalon tasavallan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarton rauhan mukaan Suomi luopui kaikista liittoalueistaan Petsamon vastineeksi. Inkerin lippu laskeutui surujuhlassa 5. joulukuuta 1920 ja Kirjasalon väestö karjoineen marssi Pohjois-Inkerin Erikoispataljoonan ja suruharsoisen Inkerin lipun johdolla yli Rajajoen Suomen puolelle. Bolševikit hävittivät Kirjasalon kostoksi. Myöhemmin 1930-luvulla Valkeasaaren, Lempaalan, Vuoleen ja Miikkulaisen inkeriläisasutus hävitettiin Stalinin vainoissa.

Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Inkerin tunnukset www.inkeriliitto.fi. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]