Porilaisten marssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo musiikkikappaleesta. Albert Edelfeltin maalauksesta kertoo artikkeli Porilaisten marssi (maalaus).
Vänrikki Stoolin tarinat: Porilaisten marssi.

Porilaisten marssi (ruots. Björneborgarnas marsch) on suomalainen (alun perin ruotsalainen) sotilasmarssi. Se on ollut Suomen puolustusvoimien kunniamarssi vuodesta 1918[1] ja on myös Suomen tasavallan presidentin[2] ja Viron puolustusvoimien komentajan kunniamarssi[3]. Marssin nimi viittaa Ruotsin vallan aikana toimineeseen Porin rykmenttiin.

Porilaisten marssin säveltäjästä ei olla varmoja, mutta sävel on mahdollisesti jo 1700-luvulta. Nykyisin käytössä olevat sanat ovat peräisin J. L. Runebergin runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls Sägner) vuonna 1860 ilmestyneestä toisesta osasta, vaikka Zachris Topelius oli jo vuonna 1858 kirjoittanut siihen omat sanansa. Vänrikki Stoolin tarinoiden tunnetuin suomennos on Paavo Cajanderin nimissä, mutta Porilaisten marssia lauletaan yleensä Heikki Klemetin suomentamilla sanoilla.

Melodia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marssin tai ainakin sen loppuosan säveltäjäksi on arveltu saksalaissyntyistä helsinkiläistä kapellimestaria ja urkuria Christian Fredric Kressiä (1767–1812). Historioitsija Tauno Perälän mukaan sävelmä on vielä vanhempi ja sen eräs versio esiintyy 1700-luvun suosituimman ruotsalaisen trubaduurin Carl Michael Bellmanin kokoelmissa. 1800-luvun puoliväliin asti kappale oli lähinnä näyttämömusiikkia ja muuntui vasta sen jälkeen varsinaiseksi sotilasmarssiksi.[3]

Puhallinorkesterille marssin on sovittanut sotilaskapellimestari Conrad Greve.[1] Fredrik Pacius on sovittanut marssin mieskuorolle, Martin Wegelius sekakuorolle ja Robert Kajanus vapaasti soinnuttaen orkesterille. Jean Sibelius on tehnyt marssista konserttisovituksen täydelle sinfoniaorkesterille.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marssin alkuperäistä nimeä ei tiedetä.[3] Kress oli nimennyt marssin nuotteihin nimeksi March maeostoso, ”majesteetillinen marssi”. 1800-luvun alussa marssia oli kutsuttu myös nimillä Napoleonin marssi, Bonaparten marssi ja Bonaparte Egyptissä.

Kappale nousi yleiseen tietoisuuteen ja suosioon sekä sai nykyisen nimensä vuonna 1851, jolloin se esitettiin taustamusiikkina Suomen sotaa kuvanneen Fredrik Berndtsonin musiikkinäytelmän Ur livets strid (”Elämän taistelusta”) ensi-illassa. Näytelmän musiikin koonnut kapellimestari Conrad Greve valitsi ”Kressin juhlamarssin” taustamusiikiksi Lapuan taistelua kuvanneeseen kohtaukseen, jossa Georg Carl von Döbelniä esittänyt näyttelijä astui lavalle pukeutuneena Porin rykmentin univormuun. Tämän jälkeen kappaletta alettiin kutsua Porilaisten marssiksi.[3]

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset sanat Porilaisten marssiin laati Zachris Topelius vuonna 1858. Hän on myöhemmin kertonut kirjoittaneensa ruotsinkieliset sanat erästä veteraanijuhlaa varten, jota vietettiin Suomen sodan alkamisen 50-vuotispäivänä. Topeliuksen teksti liittyi ilmeisesti Berndtsonin näytelmään ja oli hillitympi kuin Runebergin myöhempi. Tauno Perälän mukaan Runeberg harkitsi ensin käyttävänsä Topeliuksen versiota Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkimmäisessä osassa, mutta kirjoitti lopulta omansa. Hänen on arveltu käyttäneen Marseljeesia sotaisan sanoituksensa inspiroijana.[3]

Porilaisten marssi sisältyy Vänrikki Stoolin tarinoiden vuonna 1860 ilmestyneeseen toiseen osaan ja se on koko teoksen 20. runo. Se on luultavasti ainoa Runebergin valmiiseen melodiaan kirjoittama runo.[3]

Marssia lauletaan yleensä Heikki Klemetin suomennoksen sanoilla.[2]

Runebergin alkuperäisteksti
Paavo Cajanderin suomennos
sanatarkka käännös
Söner av ett folk, som blött
På Narvas hed, på Polens sand,
På Leipzigs slätter, Lützens kullar,
Än har Finlands kraft ej dött,
Än kan med oväns blod ett fält här färgas rött!
Bort, bort, vila, rast och fred!
En storm är lös, det ljungar eld
Och fältkanonens åska rullar;
Framåt, framåt led vid led!
På tappre män se tappre fäders andar ned.
//
Ädlaste mål oss lyser på vår bana;
Skarpt är vårt stål och blöda är vår vana.
Alla, alla käckt framåt!
Här är vår sekelgamla frihets sköna stråt.
//
Lys högt, du segersälla fana,
Sliten av strider sen en grånad forntids dar,
Fram, fram, vårt ädla, härjade standar!
Än finns en flik med Finlands gamla färger kvar.
Pojat kansan urhokkaan,
mi Puolan Lützenin ja Narvan
tanterilla verta vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vihollisen hurmehella peittää maan!
Pois, pois, toimet rauhaisat!
Jo tulta tuiskii, myrsky käy,
jo viuhkaa kanuunasta luoti.
Eespäin, miehet uljahat!
Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat.
//
Kas kunnian jo tähti meille hohtaa!
Tuttavahan on verityö, mi kohtaa.
Eespäin kaikki rientäkää!
Vapautemme ikivanha tie on tää.
//
Voittoisa lippu meitä johtaa,
muinahisaikain taisteluista ryysyinen.
Eespäin, sä jalo vaate verinen!
Viel’ liehuu jäännös Suomen värein entisten.
Pojat kansan, joka on vuotanut verta
Narvan nummilla, Puolan hiekalla,
Leipzigin tasangoilla, Lützenin kukkuloilla,
Vielä ei ole Suomen voima kuollut,
Vielä voi vihollisen verellä värjätä kentän punaiseksi
Pois, pois, lepo, tauko ja rauha!
Myrsky on irti, välkkyy tuli
Ja kenttätykin jylinä pyörii;
Eteenpäin, eteenpäin kylki kyljessä!
Uljaita miehiä katsovat uljaiden isien henget alaspäin.
//
Jaloin maali valaisee meitä tiellämme;
Terävä on teräksemme ja verenvuoto on tapamme.
Kaikki, kaikki ilolla eteenpäin!
Täällä on vuosisatoja vanhan vapautemme kaunis polku.
//
Loista korkealla, sinä voitokas lippumme,
Taisteluissa kärsinyt muinaisista päivistä lähtien,
Eteenpäin, jalo, koeteltu taistolippumme!
Vielä on jäljellä kaistale Suomen vanhoissa väreissä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Porilaisten marssi on tasavallan presidentin kunniamarssi, se saatetaan soittaa virallisissa tilaisuuksissa presidentin tullessa paikalle. Porilaisten marssi soitetaan myös radion tai television urheilulähetyksessä, jos suomalainen urheilija voittaa olympialaisissa kultamitalin. Tapana on, että selostaja pyytää soittamaan kappaleen sanoilla ”Pasila, Porilaisten marssi” tai ”Helsinki, Porilaisten marssi”.[4][5] Marssia on soitettu myös suomalaisten urheilijoiden merkittävien saavutusten yhteydessä, kuten vuonna 1998 Mika Häkkisen voittaessa Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden. Lisäksi marssi soitettiin muun muassa Lordin voitettua Eurovision laulukilpailun vuonna 2006.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tasavallan presidentin kanslia: Porilaisten marssi
  2. a b Kunniamarssit (Internet Archive) Puolustusvoimat. Viitattu 10.2.2016.
  3. a b c d e f Latvakangas, Eva: Musikaalihitistä kunniamarssiksi Turun Sanomat. 5.2.2006. Viitattu 23.7.2012.
  4. Pelkonen, Jari: Tämä kajahti ensimmäisen kerran vuonna 1948: "Pasila, Porilaisten marssi!" Yle Uutiset. 13.8.2016. Yle. Viitattu 24.2.2018.
  5. Rautio, Samppa: ”Pasila, Porilaisten marssi” - Miksi suomalaisen voittaessa olympiakultaa Yle soittaa Porilaisten marssin eikä vaikka Sandstormia? Yle Urheilun päällikkö avaa tradition taustat Iltalehti. 24.2.2018. Iltalehti. Viitattu 24.2.2018.
  6. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 229; ISBN 978-951-851-106-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]