Viron Avustamisen Päätoimikunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viron Avustamisen Päätoimikunta (ruots. Centralkomittén för Estlands Undsättning, myös Viron Avustamisen Pääkomitea) syntyi joulukuussa 1918 ja se vastasi suomalaisten vapaaehtoisten heimosoturien lähettämisestä Viron vapaussotaan. Toimikunta toimi suomalaisten vapaaehtoisten ja Viroon lähetettävän avun keskusorganisaationa.

Viron avustustoiminta ja Päätoimikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron tilanne oli pahentunut bolševikkien saartaessa Viron ja lähestyessä Tallinnaa. Loppuvuodesta 1918 virolaisten avunpyyntöjen määrä kasvoi. Suomessa kasvoi niin poliitikkojen kuin kansan keskuudessa tarve auttaa eteläistä heimokansaa. Suomi antoi Virolle aseita ja rahalainoja, mutta pian tuli esiin Viron toiveet sotilaallisesta avusta. Suomen hallitus ei halunnut lähettää vakinaista sotaväkeä Viroon, vaan oli enemmän vapaaehtoisten joukkojen kannalla. Vapaaehtoiset joukot olivatkin muodostumassa heimosotien erikoispiirteeksi.

Viroon toimitettiin marras–joulukuun vaihteessa 5 000 kivääriä, 50 konekivääriä ja 15 tykkiä. Tammikuussa 1919 toimitettiin lisäksi 10 000 kivääriä ja 20 tykkiä. Tämän lisäksi naiset järjestivät vaatteita, sidetarpeita ja lääkkeitä Viroon vietäväksi.

Virolaisten tilanteen pahetessa edelleen oikeiston lehdissä esitettiin vaatimuksia Viron auttamiseksi. Viron Avustamisen Päätoimikunta syntyi senaattori Oskari Wilho Louhivuoren 15. joulukuuta 1918 Uudessa Suomettaressa julkaistun kirjoituksen pohjalta. Kirjoituksessa kysyttiin:

"Auttaako Suomi vai kostaako se Virolle sen, minkä Ruotsi teki sille itselleen? Työntääkö se luotaan veljeskansan hädän hetkellä ja niin ainaisiksi ajoiksi katkaisee luottamuksen sillat kahden kansan välillä--"

Tämän kirjoituksen jälkeen valtiovaltaan sitoutuneen Viron Avustamisen Päätoimikunnan perustamisen yhteydessä Helsingissä 20. joulukuuta 1918 Louhivuori valittiin toimikunnan puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Santeri Ivalo. Päätoimikunnan johdossa ja jäseninä oli merkittäviä Suomen poliittisia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, muun muassa Santeri Alkio ja Kyösti Kallio. Toimikunnassa oli edustettuina kaikki puolueet paitsi sosiaalidemokraatit.

Toimikunnan päätehtävänä oli järjestää vapaaehtoisten värväys, jolle valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim ja hallitus antoivat luvan. Toimikunta perusti värväyspisteitä eri puolille maata ja teki sopimuksen Viron hallituksen kanssa 18. joulukuuta kahden yhteensä 2 000 vapaaehtoisen joukon muodostamisesta. Joukkojen johtajiksi valittiin ruotsalainen majuri Martin Ekström ja virolainen everstiluutnantti Hans Kalm. Valtiojohto vaati joukolle ylipäällikön, joksi asetettiin kenraaliluutnantti Martin Wetzer.

Päätoimikunnan järjestämiin värväyspisteisiin ilmoittautui yhteensä noin 10 000 miestä. Viroon kuitenkin voitiin lähettää vain 4 000 miestä, mikä sekin oli lähes kaksi kertaa suurempi määrä kuin alun perin Suomen ja Viron välillä oli sovittu. Jos Viron tilanne olisi huonontunut entisestään, olisi tämä jäljelle jäänyt noin 6 000 miehen reservi voitu lähettää Viroon. Näistä 4 000:sta Viroon lähteneestä vapaaehtoisesta 3 700 päätyi rintamalle. Toimikunta myös järjesti ulkomaalaisten vapaaehtoisten saapumisen Viroon. Viron Avustamisen Päätoimikunta järjesti Kööpenhaminassa 175 sotilaan ja 16 upseerin joukon, joka saapui Helsinkiin 1. huhtikuuta. Joukko siirtyi 3. huhtikuuta jäänmurtaja Wäinämöisellä Tallinnaan. Tämän lisäksi Viron Avustamisen Päätoimikunta järjesti ruotsalaisen vapaaehtoisarmeijan Viroon.

Kesällä 1919 Viron tilanteen muututtua vakaammaksi aktiivinen ja organisoitu avustustoiminta loppui. Samalla loppui Viron Avustamisen Päätoimikunnan toiminta.

Päätoimikunnan jäsenet[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätoimikuntaan haluttiin kaikille puolueille yhtäläinen edustus. Siten ehdolla olivat myös sosialidemokraatit Väinö Voionmaa, Julius Ailio ja Hannes Ryömä, mutta nämä kieltäytyivät ilmeisesti puolueensa kehotuksesta. Sotilaallisia järjestelyjä hoiti erillinen sotilastoimikunta puheenjohtajanaan Yrjö Ruutu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helanen, Vilho: Suomalaiset Viron vapaussodassa. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921.


Heimosodat 1918 – 1922
Viron vapaussota (19181920) Viron Avustamisen Päätoimikunta | Pohjan Pojat | I Suomalainen Vapaajoukko
Vienan retket (1918) Muurmannin legioona | Karjalan rykmentti
Aunuksen retkikunta (1919)
Petsamon retket (1918 ja 1920)
Inkeriläisten kansannousu (1918–1920) Kirjasalon tasavalta | Pohjois-Inkerin Hoitokunta
Itäkarjalaisten kansannousu (19211922) Karjalan metsäsissit, Läskikapina
Heimoaate | Itä-Karjalan kysymys | Suur-Suomi-aate | Suomen sisällissota | Venäjän sisällissota | Tarton rauha