Emil Vesterinen
Emil Vesterinen (1. elokuuta 1886 Pielavesi[1] – 21. marraskuuta 1968 Helsinki[2]) oli suomalainen ylimetsänhoitajan arvonimen saanut metsänhoitaja ja Viron konsuli.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emil Vesterisen vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Matti Vesterinen ja Maria Loviisa Karttunen ja puoliso vuodesta 1912 opettaja Madlena (Leeni) Ploompuu. Vesterinen tuli ylioppilaaksi Iisalmen yhteiskoulusta 1909, kävi Härnösandissa teknillisen metsä- ja sahakoulun 1912 ja valmistui metsänhoitajaksi 1913. Hän oli Tapion konsulentti ja toimitussihteeri 1913–1918, Helsingin maanviljelyslyseon opettaja 1918–1920, SOK:n metsänhoitaja 1919–1920, Viron konsuli Helsingissä 1920–1927 ja Metsätaloudellisen valistustoimiston, myöhemmin Metsätiedotustoimisto, johtaja 1927–1959. Ylimetsänhoitajan arvonimen hän sai 1946.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koduste tarbepuude kokkuhoidmine, 1917
- Halkojen hinnan jakautuminen metsänomistajain, hakkaajain, kuljetuskustannusten ja välittäjäin kesken vuoden 1917 alussa, 1917
- Kantojen nostamisesta, 1918
- Kuivan pihkan kokoominen: muutamia käytännöllisiä ohjeita, 1918
- Tervateollisuus, 1918, Benjamin Helander, Emil Vesterinen
- Mihin kelpaa havupuidemme pihka?, 1918
- Pihkan juoksuttaminen männystä ja kuusesta, 1918
- Polttopuut ja polttopuiden kauppa, 1920
- Katsaus Eestin maataloudellisiin oloihin : Pohjois-Eestin maanviljelysseura, 1921
- Eesti, 1922
- Carl Robert Jakobson: Eestin kansallisen heräämisajan merkkimiehiä, 1926
- Syskyjärven hovi: palanen rajakarjalaisen sydänmaaseudun historiaa, 1927
- Koululaisten ja partiolaisten metsäkirja, 1927
- Warkauden tehdas 1909–1929: palanen Keski-Savon teollisuuden historiaa, 1929
- En hälsning från Mänttä berg, 1931
- Sotilasnuoriso ja metsänviljely: kylvö- ja istutusohjeita sotilaille, 1933
- Keravan puuteollisuus osakeyhtiö 1909–1934, 1934
- Sotilaiden osanotto metsänviljelystyöhön, 1934
- Suomen metsänhoitoyhdistyksen metsätaloudellinen valistustoimisto 1927–1937, 1938
- Metsäretkeilystä, 1942
- Pihkan keräyksen järjestely 25 vuotta sitten ja nyt, 1944
- Kuudes pohjoismainen metsäkongressi: vaikutelmia kongressimatkalta, 1947
- Metsätietoa nuorisolle, 1951
- Muuan peruskirja, 1952
- Helsingin metsänhoitajayhdistys r.y. = Helsingfors forstmästareförening r.f.: 25-vuotiskertomus 1927–1952, 1952
- Metsämainostuksen rakenteesta, 1954
- Evon metsäopiston perustamisvaiheita, 1962
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 80 vuotta. Metsätaloudellisen ajattelun edistäminen elämäntehtävänä. Helsingin Sanomat, 1.8.1966, s. 6.
- Konsuli Emil Vesterinen : Helsingin kaupungin puistot ja ympäristön metsät, Helsingin Sanomat, 21.10.1928, nro 287, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||
