Vironkävijäin sankarihauta
| Vironkävijäin sankarihauta | |
|---|---|
 Vironkävijäin sankarihauta Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa (2019). |
|
| Nimi | Vironkävijäin sankarihauta |
| Tekijä |
Into Saxelin J. S. Sirén |
| Valmistumisvuosi | 1923 |
| Taiteenlaji | kuvanveisto |
| Sijainti | Vanha kirkkopuisto |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Koordinaatit | |
Vironkävijäin sankarihauta on Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa sijaitseva Viron vapaussodan suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen yhteishauta, jossa lepää noin viidesosa sodan suomalaisista sankarivainajista.
Sankarihautaan haudattiin Viron avustamisen päätoimikunnan toimesta 16. helmikuuta – 6. maaliskuuta 1919 välisenä aikana yhteensä 31 sotilasta. Ensimmäiset rintamalta tuodut neljä kaatunutta oli tätä ennen haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Valtaosa kaatuneista haudattiin kotikuntiinsa ja osa jäi rintamalle.
Haudatut kotikuntineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhaan kirkkopuistoon haudatuista neljätoista kuului 1. suomalaiseen vapaajoukkoon, joka taisteli Pohjois-Virossa:
Arvo Aaltonen (Helsingin mlk), Sigurd Ahlström (Helsinki), Johan Backlund (Vöyri), Jarl Dammert (Maarianhamina), Ernst Johansson (Helsinki), Vilho Latvanen (Helsinki), Elis Minkkinen (Helsinki), Lauri Pesonen (Helsinki), Samuel Prättälä (Jalasjärvi), Erik Rantanen (Helsingin mlk), Valdemar Rytkönen (Helsinki), Henrik Tallberg (Helsinki), Alvar Tallqvist (Helsinki), Hjalmar Välimaa (Lappajärvi).
Seitsemäntoista haudattua kuului Pohjan Poikien rykmenttiin, joka taisteli Etelä-Virossa ja Latviassa:
Oskari Ahokas (Elisenvaara), Johan Grönvall (Perho), Ville Haajanen (Uusikirkko), Yrjö Häyhä (Viipuri), Eino Joensuu (Ikaalinen), Kalle Kettunen (Mikkeli), Viljo Kortesmaa (Lapua), Antti Kärnä (Ylistaro), Kalle Laaka (Rovaniemi), Yrjö Laurikainen (Ruskeala), Oskari Pietiläinen (Rovaniemi), Martin Saarikangas (Helsinki), Niilo Salo (Vaasa), Torsten Silva (Tampere), Otto Snellman (Multia), Fredrik Vallo (Alatornio) ja Antti Valtonen (Viipuri).
Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautamuistomerkki paljastettiin 27. toukokuuta 1923, jolloin Viron hallitus luovutti sen lahjana Helsingin kaupungille. Sen suunnittelivat yhteistyössä kuvanveistäjä Into Saxelin ja arkkitehti J. S. Sirén.
Patsas on himmeäksi hiottua Taivassalon punaista graniittia. Sen etusivulla nähdään sotalippujen alla kolme ratsumiestä ja takasivulla yötaivaan alla kolme laivaa, jotka kuvaavat merentakaista retkeä. Toisella kylkisivulla ovat haudattujen nimet ja toisella muistolauseet kolmella kielellä. Patsaan päällä on Viron vapaudenristi, joka korvasi tilaajan toivomuksesta taiteilijoiden luonnosteleman valtakunnanomenan kaltaisen ristin.
Patsaassa on kaksi virheellistä nimeä: A. Hieperi ja O. Hietala. Forssalainen Akseli Hieperi jäi todennäköisesti kadonneeksi Pajun taistelussa, jossa haavoittunut Yrjö Häyhä todettiin sittemmin kuvia vertaamalla haudatuksi Hieperin sijaan. Oskar Hietala -nimistä sotilasta ei kuulunut kumpaankaan suomalaiseen vapaaehtoisjoukkoon. Hänen sijastaan haudassa lepää Oskari Pietiläinen, joka käytti myös lyhyempää sukunimeä Pietilä.[1]
Vironkielinen muistosäe ”Vägitöö kaunis jääb hiilgama veervate aegade voolus (Urotyö kaunis jää loistamaan vieriväin aikain virrassa)" on lähtöisin Villem Grünthal-Ridalan runosta Epitaphium. Muut säkeet jatkavat ajatusta olematta sen käännöksiä: "Taa ikiaikain käy teon uljaan muisto ja maine, vapaus vaalijanaan, siunaus seppelenään. / Tiderna tumla förbi som växlande vågor på havet, men som en klippa i storm bragdernas stod skall bestå."[2]
Hietaniemen muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron avustamisen päätoimikunta kunnioitti Hietaniemen hautausmaalla lepääviä ensimmäisiä kaatuneita omalla sankaripatsaalla. Mustasta graniitista kiillotettu, nelikulmainen monoliitti paljastettiin vuonna 1921. Sen alle haudatut neljä miestä kaatuivat 1. suomalaisen vapaajoukon taisteluissa tammikuussa 1919.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ain Krillo & Mati Strauss: Vägitöö kaunis jääb... Teon uljaan muisto.... Keila, Viro: Vabadussõja Ajaloo Selts (Vapaussodan historian seura), 2019. ISBN 978-9949-01-101-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kunnas, Kaja: Suku alkoi etsiä jäljettömiin kadonnutta Oskari Pietiläistä 1919, sata vuotta myöhemmin mysteeri johdatti odottamatta Helsinkiin Helsingin Sanomat. 7.5.2019. Sanoma Media Finland. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Linnainen, Pekka: Vironkävijäin sankarihaudan risti palautettiin Helsingissä alkuperäiseen asentoonsa Estofennia. 15.7.2019. Viitattu 25.8.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Muistomerkki Helsingin taidemuseon sivulla (Arkistoitu – Internet Archive)