Eino Wälikangas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eino Wälikangas, sukunimi vuoteen 1906 Buddén (11. lokakuuta 1889 Savonlinna4. maaliskuuta 1960[1][2]) oli suomalainen diplomaatti ja filosofian maisteri.

Wälikankaan vanhemmat olivat kouluneuvos Emil Johannes Buddén ja Johanna Augusta Granit. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1914.

Wälikangas oli Savolaisen osakunnan kuraattorina 1916-1918 ja opetti Helsingin yliopistossa sanskritin kieltä 1915 ja 1919. Hän oli ulkoasiain kanslian virkailijana Vaasassa 1918, ulkoasiain ministeriön arkistonhoitajana 1919-1922, vt. lähetetystösihteerinä Berliinissä 1920-1921, ulkoasiain ministeriön henkilöstö- ja hallinnollisen jaoston päällikkönä 1923-1927 sekä lähetystösihteerinä Lontoossa vuodesta 1927 ja Washingtonissa vuodesta 1933. Hän sai lähetystöneuvoksen arvon 1921.[3]

Wälikangas toimi sitten lähettiläänä Buenos Airesissa 1934–1937 ja Santiagossa 1934–1937, Rio de Janeirossa 1937–1945 ja oli disponibiliteetissa 1945–1947 ja erikoistehtävissä 1947–1949. Hän oli ulkovaltojen lähettiläiden esittelijä 1949–1956.[1]

Eino Wälikankaan veljiä olivat eläintieteilijä Ilmari Välikangas ja arkkitehti Martti Välikangas.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 233
  2. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1961, s. 57. Helsinki: Otava, 1960.
  3. Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.