Santeri Ivalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Santeri Ivalo

Santeri Ivalo (vuoteen 1907 Herman Alexander Ingman, 9. kesäkuuta 1866 Sodankylä25. tammikuuta 1937 Helsinki) oli kirjailija, lehtimies ja historiantutkija.

Santeri Ivalon isä oli Sodankylän ja myöhemmin Kuusamon kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875)[1]. Ivalo tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1885[2]. Ivalo opiskeli historiaa. Hän oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta; vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan Kaarle IX:n Jäämeren-politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli Päivälehden perustajia[3], sen toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin 1905 Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–1920 ja 1932.[4] Ivalo oli myös Helsingin Sanomien julkaisijan Sanoma Oy:n johtokunnan puheenjohtaja vuodeta 1927.[5]

Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904–1906. Hän kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen Kirjailijaliiton perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1888–1907[3] Kansallisteatterin johtokunnan puheenjohtaja Ivalo oli vuodesta 1915, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1901–1906 ja 1913–1925 sekä Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1903–1904.[5]

Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittajia. Hänen kaunokirjallisen tuotantonsa alkupuoli käsitteli kuitenkin hänen oman aikansa ilmiöitä realistisessa hengessä. Avainromaanin Aikansa lapsipuoli (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania Juho Vesainen, jonka maisema ja tapahtumat liittyvät Ivalon historiantutkimuksiin, pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka Sakari Topeliuksen Välskärin kertomusten tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit Erämaan taistelu (1909), Viipurin pamaus (1911), Pietari Särkilahti (1913) Erämaan nuijamiehet (1922) ja Kreivin aikaan (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon täyttäessään 70 vuotta vuonna 1936. Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi hänet valittiin 1925.[5]

Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija Ellinor Ivalon (1875–1957[6]) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs Asko Ivalo. Sortavalan diakonissalaitoksen perustaja ja johtaja Jenny Ivalo oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa Lauri Ingman hänen serkkunsa. Santeri Ivalon vävy oli diplomaatti Risto Solanko.[7]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hellaassa (1890)
  • Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta 1595–1635 (1891)
  • Iltapuhteeksi I (novellikokoelma, 1891)
  • Reservikasarmista (1892)
  • Kuusamon matkalta (1892)
  • Juho Vesainen (1894)
  • Kaarle IX:n Jäämeren politiikka I-II (1894–95)
  • Iltapuhteeksi II (novellikokoelma, 1895)
  • Aikansa lapsipuoli (1895)
  • Fridtjof Nansen, elämäkerta ja retket (1896, nimimerkillä Kainulainen)
  • Anna Fleming (1898)
  • Margareta (1898)
  • Kustaa Mauri Armfelt (1900)
  • Lahjoitusmailla (näytelmä, 1900)
  • Tuomas Piispa (1901)
  • Kustaa Eerikinpoika (näytelmä, 1903)
  • Saaristosta (1903)
  • Onnen aalloilla (1904)
  • Suomen sota 1808–09 (1907)
  • Orivarsat (näytelmä, 1908)
  • Erämaan taistelu (1909)
  • Viipurin pamaus (1911)
  • Pietari Särkilahti (1913)
  • Vienan vallan taittuessa (1914)
  • Suomalaisia sankareita I (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, 1915)
  • Vanhan partiomiehen unelma (1917)
  • Kuningas Suomessa (1919)
  • Suomalaisia sankareita II (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, 1921)
  • Erämaan nuijamiehet (1922)
  • Kirveskansan tulo (1923)
  • Juho Vesainen (näytelmä, 1923)
  • Menneen ajan kuvia (1924)
  • Kreivin aikaan (1926)
  • Annikki, piispa ja kesti (1927)
  • Hellettä (matkakuvaus, 1930)
  • Alkutaival (muistelmia, 1932)
  • Uusi Siperia sekä lyhyt esitys Mantshuriasta ja Koreasta Holger Rosenbergin ym. mukaan (toim., 1904–1905)
  • Taistelun jälkeen (toim., 1918)
  • Nuori Suomi -albumit (toim., 1904–1926)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansallinen elämäkerrasto II, s. 554. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
  2. Kansallinen elämäkerrasto II, s. 562. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
  3. a b Antti Blåfield: Loistavat Erkot, s. 31. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29625-6.
  4. Ilmari Heikinheimo: Suomen Elämäkerrasto, s. 332. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  5. a b c Aleksis Kivestä Saima Harmajaan – suomalaisten kirjailijain elämänkertoja, s. 150. Werner Söderströn Osakeyhtiö, 1943.
  6. Ivalo Santeri & Wikström Ellinor Viitattu 27.1.2016.
  7. Kuka kukin on 1970, s. 987. Helsinki: Otava, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: