Martin Wetzer

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martin Wetzer

Paul Martin Wetzer (7. elokuuta 1868 Pfronten, Baijeri29. syyskuuta 1954 Helsinki)[1] oli suomalainen jalkaväenkenraali, joka toimi Suomen sisällissodassa 1918 valkoisten Hämeen Ryhmän ja Länsiarmeijan komentajana. Hän oli myös Viron vapaussotaan osallistuneiden suomalaisten vapaaehtoisten komentajana 1919.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Wetzerin isä oli luotsihallituksen insinööri Martin Wetzer. Wetzer kävi Haminan kadettikoulun 1882–1889 ja valmistui aliluutnantiksi. Hän palveli upseerina Suomen kaartissa vuosina 1889–1906 ja yleni luutnantiksi 1893, alikapteeniksi 1897 sekä kapteeniksi 1901.[1] Tätä ennen hän oli valmistunut Helsingin yliopistossa voimistelunopettajaksi vuonna 1898.[2] Kun Suomen kaarti lakkautettiin vuonna 1905, lakkautuspalkalle joutunut Wetzer alkoi opiskella Helsingin yliopistossa oikeustieteen kandidaatiksi. Valmistuttuaan 1910 hän ryhtyi asianajajaksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1914. Hän oli asianajotoimisto Wetzer & Wahlbergin osakas Viipurissa 1910–1917 ja sai varatuomarin arvon 1913.[1]

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Wetzer palveli Venäjän armeijassa 1914–1917. Hänet ylennettiin sodan alussa everstiluutnantiksi ja hän toimi kahden ensimmäisen sotavuoden aikana pataljoonankomentajana Galitsiassa, Karpaateilla, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Hänet ylennettiin 1915 everstiksi ja hän oli jalkaväkidivisioonan komentaja Bukovinassa 1916–1917. Vallankumouksen jälkeen Wetzer erosi Venäjän armeijasta 1917 ja palasi Suomeen.[1] Siellä hän liittyi sotilaskomitean jäseneksi.[3]

Wetzeristä tuli heti Suomen sisällissodan alussa tärkeä henkilö valkoisen armeijan organisoimisessa, sillä hän oli ylipäälliköksi nimitetyn kenraali Gustaf Mannerheimin läheinen ystävä.[1] Muodostaessaan esikuntansa tammikuussa 1918 Mannerheim nimitti Wetzerin ensimmäiseksi esikuntapäällikökseen. Wetzer sai myös johtaa sodan ensimmäisenä päivänä venäläisten aseistariisuntaa keskeisessä Vaasan kaupungissa, jossa oli Etelä-Pohjanmaan suurin venäläinen varuskunta. Jo 5. helmikuuta Wetzer siirrettiin Hämeen Ryhmän komentajaksi ja hän sai vastuulleen keskeisen Vilppulan rintaman, jossa punaiset toistuvasti hyökkäsivät päästäkseen valtaamaan rautateiden risteyspaikkana strategisesti tärkeän Haapamäen.[4] Hämeen Ryhmä torjui punaisten hyökkäykset Vilppulassa, mutta ei kyennyt suunnitellusti aloittamaan etenemistä kohti Tamperetta ennen kuin eversti Karl Wilkmanin komentama Jämsän Ryhmä iski punaisten selustaan Orivedellä ja pakotti nämä perääntymään.[5] Wetzerin komentama Hämeen Ryhmä oli kuitenkin avainasemassa Tampereen valtauksessa huhtikuun alussa.[1] Ratkaisevassa vaiheessa maalis–huhtikuun vaihteessa kaikki Tampereen keskikaupungille idästä ja etelästä hyökkäävät joukot alistettiin Wetzerille.[6] Hänet ylennettiin Tampereen valtauksen jälkeen kenraalimajuriksi. Kun valkoisten sodanjohto organisoitiin uudelleen, Wetzeristä tuli 7. huhtikuuta[2] koko Länsiarmeijan komentaja, ja hänen vastuullaan olivat Lempäälän, Tuuloksen, Lammin ja Hämeenlinnan suunnalla käydyt taistelut sodan viimeisinä viikkoina.[1]

Wetzer erosi vakinaisesta palveluksesta kesäkuussa 1918. Hän liittyi tammikuussa 1919 vapaaehtoisena Viron armeijaan ja toimi kolmen kuukauden ajan kaikkien vapaaehtoisten suomalaisjoukkojen komentajana. Hän joutui tällöin pahoihin ristiriitoihin Pohjan Poikain rykmenttiä komentaneen eversti Hans Kalmin kanssa.[1] Virolaiset eivät luottaneet Wetzeriin, koska häntä pidettiin baltiansaksalaisen aatelin ja valkoisten venäläisten etujen puolustajana, joka pyrki tukemaan Virosta käsin Mannerheimin suunnitelmaa hyökkäyksestä Pietariin. Hyödyntämällä virolaisten saksalaisvastaisuutta Kalm sai aikaiseksi Wetzerin tosiasiallisen syrjäyttämisen, joka tosin verhoiltiin terveysmatkaksi kotimaahan.[7] Palattuaan Suomeen Wetzer toimi Suomen armeijan 3. Divisioonan komentajana 1919–1920 ja 2. Divisioonan komentaja 1921–1925. Välillä hän oli vuoden ajan asianajotoimisto Antell & Söderhjelmin palveluksessa.[1] Hän oli myös Neuvosto-Venäjän ja Suomen välisen aselepovaltuuskunnan puheenjohtaja vuonna 1920[8] ja puolustusrevision jäsen 1923–1926. Kun vaatimukset vanhojen tsaarinupseerien väistymisestä lisääntyivät 1920-luvun puolivälissä, Wetzer erosi armeijasta vuonna 1925 ja sai eronsa yhteydessä kenraaliluutnantin arvon. Jalkaväenkenraaliksi hänet ylennettiin 1928.[1]

Sotilasuransa jälkeen hän työskenteli Helsingin raastuvanoikeudessa notaarina 1926 ja oikeusneuvosmiehenä 1927–1938. Eläkevuosinaan hän oli 1938–1945 Teollisuuden Keskinäisen Palovakuutusyhtiön palveluksessa. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1944 Wetzer toimi ylipäällikön erikoistehtävissä, mikä tarkoitti pääasiassa kunniamerkkien jakamista sotasairaaloissa haavoittuneille sotilaille.[1]

Teatterinjohtaja Konni Wetzer oli Martin Wetzerin veli.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Mikko Uola: Wetzer, Martin (1868 - 1954) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Martin Wetzer Mannerheim.fi. Viitattu 25.5.2015.
  3. a b Wetzer, Martin (ruotsiksi) Uppslagsverket Finland.
  4. Ohto Manninen (päätoim.): Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. osa 2: Taistelu vallasta, s. 24–26, 30, 183–184. Valtionarkisto, Helsinki 1993.
  5. Tuomas Hoppu: Vilppulan rintama Mänttä-Vilppulan Sisällissotamuseo. Viitattu 25.5.2015.
  6. Itsenäistymisen vuodet 2, s. 346–347.
  7. Jouni Sillanmäki: Viron Vapaussotamuseo – kadonnut museo! Panssari-lehti 3/2007. Panssarikilta. Viitattu 25.5.2015.
  8. Kuka kukin on 1954, s. 966 Runeberg.org.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]