Pyhän Yrjön miekka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miekkaan kuuluva Yrjön ritarikunnan nauhassa oleva tupsu.

Keisarisella Venäjällä normaalien kunniamerkkien lisäksi annettiin kunniamiekkoja. Pyhän Annan ja Pyhän Yrjön ritarikuntiin kuuluivat tällaiset miekat. Tällä tarkoitettiin kultakahvaista miekkaa, joka annettiin taistelussa osoitetun urhoollisuuden palkitsemiseksi. Vuodesta 1913 miekkaa kutsuttiin "Pyhän Yrjön Miekaksi". Pyhän Yrjön miekkoja luovutettiin ainoastaan sodassa osoitetusta urhoollisuudesta.

Ensimmäiset "kultaiset miekat" luovutettiin keisarinna Katariina II hallituskaudella. Keisari Aleksanteri I antoi syyskuussa 1807 asetuksen Kultaisesta aseesta (ns. Kultamiekka). Vuonna 1855 määrättiin, että kultamiekkaan tuli kiinnittää Yrjön ritarikunnan nauhassa oleva tupsu. Vuonna 1913 määrättiin vielä lisäksi, että miekan ponteen oli kiinnitettävä pienoiskoossa Yrjön risti.

Pyhän Yrjön miekasta kertova palkitun rintamerkki.

Suomalaisia Kultamiekan saajia Puolan vuoden 1831 kapinan aikana[1]:

Suomalaisia Kultamiekan saajia Turkin sodan aikana[2]:

Suomalaisia Kultamiekan saajia Kaukasian kapinoiden aikana[2]:

Suomalaisia Kultamiekan saajia Boksarikapinan aikana[2]:

Suomalaisia Kultamiekan saajia Venäjän-Japanin sodan aikana ja sen jälkeen[2]:

Suomalaisia Pyhän Yrjön miekan saajia I maailmansodan aikana[2], [3], [4]:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat - Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914-1918, s. 176-179. Helsinki: SKS, 2005. ISBN 951-746-804-0.
  • Harjula, Mirko: Ryssänupseerit. Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956. Helsinki: Books on Demand, 2013. ISBN 978-952-28656-6-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ÅKE BACKSTRÖM: FRÅGOR KRING GEORGSORDNAR OCH GEORGSSABLAR SAMT EN I GLÖMSKA FALLEN HJÄLTE: ADALBERT LEPORELLO SABEL (1877-1915) genealogia.fi. Viitattu 16.4.2018. (ruotsiksi)
  2. a b c d e Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 kansallisbiografia.fi. SKS - Biografiakeskus. Viitattu 15.4.2018.
  3. Harjula 2013
  4. Hoppu 2005