Eugèn Högström

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eugèn Alexander Nikolai Högström (ven. Евгений-Александр Элисович Гегстрем, Jevgeni-Aleksandr Elisovitš Gegstrem; 5. joulukuuta 1871 Helsinki4. marraskuuta 1926 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraalimajuri. Hän oli Venäjän 5. armeijan päämajoitusmestari 1917–1918.[2]

Käytyään Haminan kadettikoulun Högström palveli vuodesta 1895 upseerina Venäjän armeijassa, ensimmäiset 12 vuotta Turkestanin tykistöprikaatissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli esikuntaupseerina eri yksiköissä ollen sotilasarvoltaan everstiluutnantti, vuodesta 1916 eversti. Kesällä 1917 hän toimi 45. armeijakunnan esikuntapäällikkönä ja sai ylennyksen kenraalimajuriksi. Högström nimitettiin joulukuussa 1917 Venäjän 5. armeijakunnan päämajoitusmestariksi, missä tehtävässä hän toimi kunnes vanhat keisarillisen armeijan yksiköt lakkautettiin huhtikuussa 1918.[1] Venäjän sisällissodan aikana Högström palveli puna-armeijan riveissä, mutta sivussa rintamilta Galitsian ja Valko-Venäjän alueella. Vuosina 1919–1920 hän oli useiden sotakoulujen opettajana ja johtajana. Hän palasi Suomeen Tarton rauhan jälkeen kesällä 1921.[3][1]

Högström oli vuodesta 1924 valkoisten emigranttien järjestön Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) tiedustelujohtaja Suomessa. Hän kuului kenraali Aleksandr Kutepovin johtamaan ROVS:n salaiseen tiedusteluorganisaatioon ja loi Neuvostoliittoon ulottuneen tiedottajaverkoston, jonka asiakkaiksi ryhtyivät niin Suomen kuin Britanniankin tiedustelupalvelut. Högströmin äkillinen kuolema marraskuussa 1926 johti salaliittoteorioihin, joiden mukaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu OGPU olisi myrkyttänyt hänet. Kuolema saattoi olla myös luonnollinen, sillä hänellä oli heikko sydän ja paha vatsahaava ja hän oli juuri toipumassa leikkauksesta.[3]

Kirjailija Örnulf Tigerstedt on käsitellyt Högströmin vaiheita teoksessaan Vastavakoilu iskee (1943), mutta sen käsittelyä ei pidetä kovin luotettavana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Eugèn Högström Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Facta2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta 342
  3. a b Aleksi Mainio: Terroristien pesä – Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939, s. 98–103. Siltala, Helsinki 2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]