Georg Starck

Georg Starck

Georg Karlovitš Starck (ven. Георгий Карлович Старк, myös muodossa Jurij Karlovitš Starck, ven. Юрий Карлович Старк; 20. lokakuuta 1876 – 2. maaliskuuta 1950 Pariisi, Ranska) oli suomalaistaustainen venäläinen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.

Starckin vanhemmat olivat notaari Karl Johan Starck ja Agrippina Nikanova ja puoliso Elisabeth Rasvozova. Starck tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1892 ja yleni gardemariniksi 1896 ja midshipsmaniksi 1898. Palveltuaan Itämeren laivastossa 1898–1902 hänet ylennettiin luutnantiksi 1902. Venäjän–Japanin sotaan Starck osallistui 1904–1905 risteilijöillä Avrora ja Dmitri Donskoi, kunnostautuen Tsushiman meritaistelussa toukokuussa 1905. Sodan jälkeen joulukuussa 1906 hänet määrättiin Avroran vanhemmaksi miinaupseeriksi ja ylennettiin kapteeniluutnantiksi joulukuussa 1907. Hänelle myönnettiin urheudesta Pyhän Yrjön miekka tammikuussa 1907. Kesällä 1908 Starck siirrettiin Avroran vanhimman upseerin apulaiseksi. Risteilijän vanhimmaksi upseeriksi hän tuli tammikuussa 1910.

Kesäkuussa 1912 Starck nimitettiin eskaaderitorpedovene Silnyin päälliköksi ja ylennettiin joulukuussa 2. luokan kapteeniksi. Elokuussa 1913 hänet nimitettiin Pietarin merikadettikoulussa miinaupseereiksi opiskelevien merikadettien tutkintolautakuntaan. Starck yleni 1. luokan kapteeniksi 1915 ja palveli ensimmäisen maailmansodan lopulla maaliskuusta 1917 lähtien miinavene-eskaaderin 5. laivueen päällikkönä. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi kesällä 1917, jolloin hän sai myös eron sotapalveluksesta. Reserviin siirryttyään Starck liittyi Venäjän sisällissodan alussa valkoiseen armeijaan. Hän tuli 1922 amiraali Merkulovin alaisuudessa toimineen Kaukoidän laivaston komentajaksi, mutta erosi palveluksesta sodan käännyttyä valkoisille tappiolliseksi ja matkusti Pariisiin, missä hän eli viimeiset vuotensa.