Valfrid Nykänen
Valfrid Erhard Nykänen (lempinimi Pojulähde?; 8. tammikuuta 1894 Kotka – helmikuu 1918 Hämeenkyrö)[1] oli ensimmäinen suomalainen hävittäjälentäjä ja ilmavoiton saavuttanut lentäjä.
Nykänen tuli ylioppilaaksi Kotkan suomalaisesta yhteiskoulussa keväällä 1914. Hän oli tuolloin etevä voimistelija. Nykänen oli vuoden 1912 Tukholman olympialaisten suomalaisen voimistelujoukkueen varamies. Urheilussa hän edusti Kotkan SLU:ta ja Kotkan Intoa.
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Nykänen liittyi vuoden 1914 lopulla vapaaehtoisena Venäjän armeijaan ja kävi vuoden pituisen upseerikurssin Kazanin sotaopistossa. Hänet komennettiin rintamalle vänrikkinä, ja hän palveli jalkaväessä Varsovan puolustusjoukoissa. Hän haavoittui Puolassa kahdesti[2]. Myöhemmin hän siirtyi Venäjän ilmavoimien 12. hävittäjäosaston tähystäjäksi.
Tammikuussa 1917 Nykänen pääsi hävittäjäohjaajakurssille Mustanmeren laivaston lentokouluun Sevastopoliin,[3][2] jossa hän suoritti ohjaajatutkintonsa noin 1. toukokuuta 1917.lähde? Tämän jälkeen hän toimi lentäjänä III hävittäjäosastossa.[2] Hän saavutti tiettävästi ilmataisteluissa yhteensä neljä ilmavoittoa, oman väitteensä mukaan turkkilaisia vastaan Kaukasian rintamalla, mutta jälkimmäinen tieto lienee virheellinen, sillä kyseisellä rintamalla oli hyvin vähän lentotoimintaa.[3][2] Suomalaisen lehtitiedon mukaan Nykänen palkittiin syksyllä 1917 Pyhän Yrjön miekalla hänen ammuttuaan lounaisrintamalla alas saksalaisen lentokoneen. Hän oli ainoa suomalainen, joka saavutti ilmavoittoja ensimmäisessä maailmansodassa.[3]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Nykänen jätti Venäjän armeijan ja osallistui tammikuussa 1918 Ukrainan vapaustaisteluun, minkä jälkeen hän palasi Suomeen. Hän joutui pakenemaan Kotkan punakaartia ja siirtyi Suomen sisällissodan alkuun mennessä Satakuntaan, jossa hänet otettiin luutnanttina valkoisiin joukkoihin. Hän johti toista kahdesta valkoisesta osastosta 31. tammikuuta käydyssä Kauvatsan kahakassa, tosin hänen osastonsa perääntyi ennen varsinaista hyökkäystä.[3][2] Oltuaan vain viikon komppanianpäällikkönä Nykänen lähti pyrkimään punaisten rintaman läpi Helsinkiin hakeakseen lentokoneen valkoisille, mutta hän jäi Hämeenkyrössä punaisten vangiksi ja hänet surmattiin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarne Bremer, Ilmavoimat vapaussodassa 1918, Otava, 1934
- K.W. Janarmo, Varhaisilmailumme 1753–1919, Otava, 1963
- Arponen, Antti O.; Kasila, Markku; Peltola Veli-Matti: He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 30. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valfrid Nykäsen henkilötiedot (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta.
- ↑ a b c d e Harjula, Mirko: Ryssänupseerit, s. 206, 243–244, 267–268. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-28614-2-9.
- ↑ a b c d e Tuomas Hoppu: Historian unohtamat: Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914–1918, s. 163–164, 178, 181, 220–221, 241–242, 274, 278. Bibliotheca Historica 100. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005.