Alexander Gideon Adalbert Gadd
| Alexander Gideon Adalbert Gadd | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1875 Kronstadt, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 26. joulukuuta 1960 (85 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Venäjä |
| Ammatti | sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Venäjän keisarikunta |
| Palvelusvuodet | 1896–1918 |
| Komentajuudet | Kiovan laivastoesikunnan päällikkö |
| Taistelut ja sodat | I maailmansota |
| Sotilasarvo | kontra-amiraali |
Alexander Gideon Adalbert Gadd (25. helmikuuta 1875 Kronstadt, Pietarin kuvernementti Venäjä[1] – 26. joulukuuta 1960[2]) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.[1]
Gaddin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Otto Viktorinus Gadd ja Natalie Sjöman ja puoliso vuodesta 1910 Xenia Irtegoff. Myös hänen veljestään Georg Ture Engelbert Gaddista tuli kontra-amiraali, setä Georg Ludvig Gadd oli puolestaan vara-amiraali.[1]
Gadd tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1890 ja yleni koulun aikana 1893 gardemariniksi ja 1895 midshipsmaniksi. Koulusta 1896 valmistuttuaan hän palveli aluksi risteilijä Admiral Nahimovilla ja vuodesta 1898 vahtiupseerina risteilijä Admiral Kornilovilla. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1899 ja määrättiin Itämeren laivaston vastavalmistuneiden alusten esikunnan vanhemmaksi lippu-upseeriksi 1900. Gadd toimi Itämeren laivaston miinaharjoitusosaston vanhempana lippu-upseerina 1901–1902, suoritti sukeltajakurssin ja sai sukeltajaupseerin arvon. Lokakuussa 1902 hänet siirrettiin osastopäälliköksi Itämeren laivaston majoitusmestarin harjoitusosastoon, toukokuussa 1903 nimitettiin torpedovene 129:n päälliköksi ja heinäkuussa 1903 ja torpedovene 121:n päälliköksi.[1]
Gadd valmistui myös miinaupseeriksi suoritettuaan Itämeren laivaston miinakurssin. Hän palveli sukellusveneiden Osjotrin ja Sigin päällikkönä 1904–1907, sukellusvene Makreljin päälliköksi hän tuli 1907 ja sen jälkeen sukellusvene Krokodilin päälliköksi 1907, jolloin hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi. Gadd siirrettiin sukellusvene Komjanin päälliköksi 1908 ja nimitettiin Venäjän merivoimien sukellusvenerakentamisen päälliköksi Pietarissa 1909 ja sitten 2. sukellusvenelaivueen komentajaksi 1910, jolloin hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi. Gadd toimi vuoden 1910 aikana sukellusveneiden vastaanottokomitean puheenjohtajana sekä Kaiman-tyypin sukellusveneiden rakentamiskomitean puheenjohtajana. Hänet siirrettiin Mustanmeren laivaston sukellusvenedivisioonan komentajaksi marraskuussa 1910 ja hän johti kesästä 1912 alkaen tykkivene Donetsin Välimeren risteilyä. Gadd nimitettiin tykkivene Kubanetšin päälliköksi 1913 ja määrättiin Mustanmeren laivaston uudisrakentamisen valvontakomitean jäseneksi 1914.[1]
Ensimmäisen maailmansodan alussa Gadd taisteli eskaaderitorpedovene Derzkij'n päällikkönä keskusvaltojen laivasto-osastoja vastaan Mustallamerellä. Hän muun muassa valtasi 1915–1917 viisi höyrylaivaa ja kymmenkunta purjealusta ja taisteli risteilijöiden Goebenin ja Breslaun kanssa. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 1915 ja hän palveli 1916 ensin torpedovenedivisioonista muodostetun osaston päällikkönä Mustallamerellä ja sitten risteilijä Pamjat Merkurijan päällikkönä syyskuusta 1916 alkaen. Brest-Litovskin rauhan jälkeen Gadd ylennettiin kontra-amiraaliksi ja määrättiin 1918 Kiovan laivastoesikunnan päälliköksi. Bolševikkien otettua vallan hän siirtyi Sevastopoliin, toimi höyrylaiva Vladimirin päällikkönä ja evakuoitui 1920 ensin Varnan ja sitten 1921 Pariisiin kautta, päätyen vuonna 1925 Helsinkiin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Gadd, Alexander Gideon Adalbert Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Geni: Alexander Gideon Adalbert Gadd (Viitattu 15.5.2020)