Itä-Karjalan kysymys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itä-Karjalan kysymys oli 1920-luvulla Suomen ja Neuvosto-Venäjän välejä hiertänyt kiista Itä-Karjalan asemasta.

Suomen itsenäistyttyä moni sekä oikeistosta että vasemmistosta toivoi, että Itä-Karjala liitettäisiin Suomeen ja luotaisiin Suur-Suomi. Toivottiin, että itäkarjalaiset saisivat itse kansanäänestyksellä ratkaista, haluavatko pysyä osana Venäjää vai liittyä Suomeen. Järjestettiin vapaaehtoisten vapautusretkikuntia Itä-Karjalaan. Näitä retkiä kutsutaan yhteisellä nimellä heimosodat.

Virallinen Suomi alkoi neuvotella rajoista Venäjän sisällissodan rauhoituttua Neuvosto-Venäjän kanssa 1920. Tarton raja- ja rauhansopimuksessa vuonna 1920 määriteltiin Suomen rajat sekä karjalaisen väestön kansalliset oikeudet, joita Neuvosto-Venäjän tuli kunnioittaa.

Kaikki piirit eivät Suomessakaan Tarton rauhan rajaa hyväksyneet vaan pitivät sitä "häpeärauhana", ja toiveet Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen elivät pitkään Tarton rauhan jälkeenkin. Heimosotien jälkeen ylioppilaat perustivat Akateemisen Karjala-Seuran, joka ajoi myös heimokansojen vapauttamisen asiaa. Itä-Karjalan kysymys ja karjalaisen väestön vainot hiersivät monta vuotta Suomen ja Neuvosto-Venäjän välejä.

Suomi halusi Tarton rauhaa solmittaessa 1920 Itä-Karjalalle autonomian. Neuvosto-Venäjä antoi sille heikon autonomian, mikä ei Suomelle riittänyt. Tarton rauhansopimuksessa Suomi lupasi luopua vaatimuksistaan Itä-Karjalan alueisiin, jos Neuvosto-Venäjä järjestää Itä-Karjalalle kansallisen hallinnon karjalaisten käsiin. Karjalan Työväenkommuunin asema ei kuitenkaan riittänyt Suomelle, ja suomalaiset katsoivat, ettei Neuvosto-Venäjä ollut järjestänyt Itä-Karjalaan sellaista kansallista itsehallintoa kuin rauhansopimuksessa oli sovittu. Asiaa puitiin Kansainliitossa 1920-luvun alussa ja se ratkesi neuvostovaltion eduksi.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Churchill, Stacy: Itä-Karjalan kohtalo 1917–1922: Itä-Karjalan itsehallintokysymys Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisissä suhteissa 1917–1922. Alkuperäisen väitöskirjan The East Karelian autonomy question in Finnish-Soviet relations, 1917–1922 lyhentänyt ja tarkistanut suomalaista laitosta varten tekijä. Suomentanut Katariina Churchill. Porvoo Helsinki: WSOY, 1970.
  • Jääskeläinen, Mauno: Itä-Karjalan kysymys: Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918–1920. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. 2. painos, näköispainos (1. painos 1961). Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-29221-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.