Siimes Kanervio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siimes Kanervio
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1880
Ruovesi
Kuollut20. huhtikuuta 1918 (37 vuotta)
Hämeenlinna
Ammatti toimittaja, suomentaja, nimismies

Siimes Teodor (Teuvo) Kanervio (vuoteen 1901 Silén,[1] 9. marraskuuta 1880 Ruovesi20. huhtikuuta 1918 Hämeenlinna[2]) oli suomalainen toimittaja ja suomentaja, joka työskenteli myös nimismiehenä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana hän toimi Hämeenlinnan miliisipäällikkönä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruovedellä syntyneen Kanervion vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Erik Johan Silén ja Amalia Henriksson. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta[3] ja työskenteli syksystä 1905 lähtien Tampereella Aamulehden toimittajana.[4] Kanervio oli mukana myös Suomalaisen puolueen toiminnassa.[5]

Työväenliikkeeseen Kanervio liittyi joulukuussa 1907, kun hän siirtyi Turussa ilmestyneen sosialidemokraattisen Sosialistin toimitukseen.[6] Vuonna 1908 Kaervio valittiin Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton liittoneuvostoon.[7] Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti alemman hallintotutkinnon vuonna 1910. Vuodet 1914–1917 hän työskenteli Uudenmaan läänin Pyhäjärven nimismiehenä ja sen jälkeen Hämeenlinnan poliisilaitoksen sihteerinä.[3] Kanervio oli myös Hämeenlinnan työväenyhdistyksen jäsen.[8]

Sisällissodan aikana Kanervio toimi punaisten hallinnossa Hämeenlinnan miliisipäällikkönä. Sodan loppuvaiheessa kaupungissa alkoi esiintyä levottomuuksia, jolloin paikallisen punakaartin tiedusteluosasto teloitti urkkijaksi epäillyn puuseppä Heikki Paasivuoren, sekä ainakin kaksi valkoisten kannattajaa. Kanervion johtama miliisilaitos puuttui väkivallantekoihin ja teloitti tiedusteluosaston johtajan. Tämän jälkeen punakaarti kuitenkin vangitsi Kanervion ja hänet ammuttiin 20. huhtikuuta.[8] Kanervio on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle.[9]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edmond Dupouy: Salatut tieteet ja sieluopin fysiologia, Yrjö Weilin, Helsinki, 1904.
  • Søren Kierkegaard: Viettelijän päiväkirja, Sulo Toivonen, Tampere, 1907.
  • Adolph Kohut: Maailman historia kuuluisimpia naisia, Matti Vuolukka, Tampere, 1907.
  • August Strindberg: Avioelämää: kaksitoista kertomusta avioelämästä., Kössi Kaatra, Tampere, 1907.
  • Alexander Parvus: Kauppapula ja ammattiyhdistykset, Suomen Ammattijärjestö, Helsinki, 1909.
  • Carl du Prel: Spiritismi, G. W. Edlundin Kustannus Oy, Helsinki, 1909.
  • Mayne Reid: Valkoinen päällikkö: kertomus Pohjois-Meksikosta, Yrjö Weilin, Helsinki, 1909.
  • Anatole France: Valkoisella kivellä, Kansan Lehti, Tampere, 1910.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Officiela och legala kungörelser. Finlands Allmänna Tidning, 13.5.1901, nro 110, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 24.11.2016.
  2. Kanervio, Siimes Teodor Suomen sotasurmat 1914-1922. Viitattu 24.8.2009.
  3. a b Kanervio, Siimes Teodor Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1900–1902. Viitattu 24.11.2016.
  4. Aamulehden toimitus. Aamulehti, 9.12.1905, nro 283, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 24.11.2016.
  5. Hämeen läänin pohjoisen waalipiirin Suomalaisen puolueen kokous. Uusi Suometar, 11.10.1906, nro 235, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 24.11.2016.
  6. Sanomalehtimiesten kierokulkua. Kansan Lehti, 19.11.1907, nro 266, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 24.11.2016.
  7. Suomen sosialidemokratisen nuorisoliiton 2:nen edustajakokous Waasassa kesäkuun 6–8 p:nä 1908. Sosialisti, 12.6.1908, nro 133, s. 5. Kansalliskirjasto Viitattu 24.11.2016.
  8. a b Kuoleman kentiltä: muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta, s. 77, 84. Hämeenlinna: Hämeen eteläinen sos.-dem. piiritoimikunta, 1924. Teoksen verkkoversio.
  9. Hietaniemen vanha hautausmaa, Helsinki: Siimes Kanervio Suomen Sukutukimusseura. Arkistoitu 25.11.2016. Viitattu 24.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]