Kauniaisten rautatieasema
Kauniainen | |
---|---|
Grankulla | |
Perustiedot | |
Lyhenne | Kni |
Rataosa | Helsinki–Turku |
Sijainti | |
Osoite | Gresantie 17, 02700 Kauniainen |
Kunta | Kauniainen (vuoteen 1920 Espoo) |
Vyöhyke | B |
Etäisyydet |
Kera 1,6 km Koivuhovi 1,8 km |
Avattu | 31.8.1904 |
Liikenne | |
Käyttäjiä | 3 374 / vrk. (kevät 2008)[1] |
Liikennöitsijä(t) | VR |
Lähijunat | U L E |
Vaihtoyhteydet | 118N, 212, 224, 232, 533, 548, 549 |
Matkustajalaituri(t) | |
Korkeus | 26,5 cm |
Lyhin ja pisin pituus | 194 m; 204 m[2] |
Pinnoite | Asfaltti |
Laiturikatokset | Betoniset, 1 kpl / laituri |
Laiturinäytöt | 3 kpl [2] |
Ratapiha | |
Raiteisto | 3 laituriraidetta, 2 sivuraidetta |
Aiheesta muualla | |
|
Kauniaisten rautatieasema (lyh. Kni, ruots. Grankulla järnvägsstation) on rautatieliikennepaikka rantaradalla Kauniaisten keskustassa noin 16 kilometrin päässä Helsingin päärautatieasemalta.
Rantarataa rakennettaessa espoolaiset toivoivat radan kulkevan Bembölen kautta, mutta tällöin rata olisi kulkenut nykyiseltä Kauniaisten asemalta hankalan kallioisen maaston kautta. Niinpä rata rakennettiin jokilaakson niittyjä pitkin Espoon kirkon suuntaan. Kauniaisten seutu oli 1900-luvun alussa lähes rakentamatonta syrjäseutua, vaikkakin Gallträskin rannoille oli rakennettu ensimmäiset huvilat jo vuonna 1901 ja maita palstoitettiin uusille huviloille.[3]
Kauniaisten (tuolloin vielä Grankulla) asema avattiin seisakkeena elokuussa 1904, kun läheisen Glimsin tilan omistaja Johan Lönnberg anoi rautatiehallitukselta pysähdyspaikkaa tyttäriensä koulumatkaa varten. Alun perin junat pysähtyivät seisakkeella vain pyydettäessä. Puinen laituri korvattiin Bruno Granholmin suunnittelemalla vuonna 1908 valmistuneella asemarakennuksella, kun liikennepaikan käyttäjämäärät nousivat aseman seudulla olleen huvilayhdyskunnan kasvun myötä. Tavaraliikenne alkoi lokakuussa 1907.[4][5][3]
Suuri osa Kauniaisten asukkaista kävi työssä Helsingissä, ja työmatkaliikenne Kauniaisista Helsinkiin oli alusta lähtien hyvin vilkasta. Jo 1910-luvulla Kauniaisten asema oli vilkkaampi kuin Espoon asema, ja samalla vuosikymmenellä Kauniaisiin perustettiin Espoon ensimmäiset yhteiskoulu, lääkärin vastaanotto ja apteekki. Kauniaisista muodostettiin vuonna 1915 taajaväkinen yhdyskunta, ja se erotettiin Espoon kunnasta itsenäiseksi kauppalaksi vuonna 1920.[3]
Aseman suomenkielinen nimi tuli käyttöön toukokuussa 1928, kun Grankullan kauppalan (muuttui vuonna 1972 kaupungiksi sitä ympäröivän Espoon kanssa) suomenkieliseksi nimeksi tuli Kauniainen.[3][4]
Aseman länsipuolella ollut tasoristeys korvattiin asemapuiston kohdalle rakennetulla alikulkutunnelilla vuonna 1965.[4]
Lipunmyynti Kauniaisissa lopetettiin vuonna 2004, mutta asemarakennus on yhä VR-Yhtymän omistuksessa. Kauniaisten tavaraliikenne on nykyisin lähinnä satunnaista ja se suuntautuu Keran teollisuusalueelle.[3][4]
Asemarakennus vaurioitui pahoin 30. elokuuta 2008 sattuneessa tulipalossa. Rakennuksen länsipääty tuhoutui palossa lähes kokonaan. Laajoista vaurioista huolimatta historiallisesti arvokas rakennus on kunnostettu ja maalattu uudelleen. Työ maksoi kaikkinensa arviolta pari miljoonaa euroa, ja se on tehty pääasiassa käsityönä. Asemalle suunnitellaan ravintolaa.[5] Asema-alue on Museoviraston luokituksen mukaan valtakunnallisesti merkittävä suojelukohde.[3]Asemalla on VR:n automaatti.
Asemalla pysähtyvät junat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asemalla on kolme numeroitua raidetta, joista raiteet 1 sekä 2 ovat matkustajajunien käytössä. Kirkkonummen suuntaan liikennöidään raiteelta 1 ja Helsinkiin raiteelta 2.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Liikenteellinen ja ratatekninen selvitys Espoo–Kirkkonummi lähijunaliikenteen kehittämisestä (PDF) (s. 34) 2009. Ratahallintokeskus. Viitattu 10.8.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Verkkoselostus 2010, s. 66, 118. Helsinki: Ratahallintokeskus, 2008. F 3/2008. ISBN 978-952-445-254-0 (pdf). ISSN 1797-7037 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.8.2009).[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Iltanen, Jussi: ”2. Rantarata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 25. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
- ↑ a b c d Nummelin, Markku: Rantarata, s. 29. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9.
- ↑ a b Åberg, Matias: Kauniaisten aseman rakenteet valmistuivat. Helsingin Sanomat, 1.7.2010, s. A12. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Kauniainen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)