Päivölän rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Päivölän seisake)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päivölä
Solberg
Perustiedot
Lyhenne Plä
Rataosa Helsinki–Turku
Sijainti 60°06.7′N, 024°06.668′E
Kunta Inkoo (vuoteen 1944 Degerby)
Etäisyydet Siuntio 7,6 km
Tähtelä 6,1 km
Avattu 1.9.1903
Lakkautettu 2.6.1991
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Asemarakennus
Suunnittelija Bruno Granholm
Materiaali puu
Rakennettu 1903

Päivölän rautatieasema (ruots. Solberg järnvägsstation, lyh. Plä) on entinen rautatieliikennepaikka Inkoon Päivölässä noin 12 kilometriä Inkoon asemalta itään. Asema avattiin syyskuussa 1903 silloisen Degerbyn kunnan alueelle.[1]

Päivölän asemarakennus rakennettiin Bruno Granholmin laatimien V luokan aseman tyyppipiirustusten mukaan samanlaisena kuin Masalan, Kelan ja Tähtelän asemarakennukset samalla rataosalla. Rakennusta laajennettiin vuonna 1910 ja sen ulkonäköä on myöhemminkin muutettu. Aseman ympärille syntyi vireä yhdyskunta, joka sai oman kansakoulun rantaradan avaamisvuonna. Päivölä oli Degerbyn kunnan ainoa rautatieasema ja sieltä oli kirkonkylään kuuden kilometrin matka. Kirkonkylästä kuljettiin kuitenkin kauemmas Siuntion asemalle, jonne oli parempi tieyhteys.[2]

Päivölän asema siirtyi Porkkalan vuokrauksen myötä Neuvostoliitolle vuonna 1944. Päivölä sijaitsi lähellä alueen rajaa, ja sitä korvaamaan perustettiin Tyriksen seisake noin kilometri Turun suuntaan. Porkkalan palauduttua Suomelle Päivölä otettiin uudelleen käyttöön, vaikka kylä ei ollutkaan enää yhtä vilkas kuin ennen vuokrausta. Miehitys asemalla lopetettiin maaliskuun 1968 alussa, ja samalla se alennettiin seisakevaihteeksi. Myöhemmin samana vuonna aseman ratapiha purettiin yhtä sivuraidetta lukuun ottamatta.[1]

Asemarakennuksessa toimi posti vuoteen 1991 asti, vaikka radan linjaus siirtyikin pohjoisemmaksi jo syyskuussa 1982. Rataoikaisulle ei alun perin pitänyt avata seisaketta, sillä Tyriksen seisake oli huomattavasti vilkkaampi, mutta uusi seisake avattiin kuitenkin 12.9.1982. Lopullisesti liikennepaikka lakkautettiin 2.6.1991, vaikka paikallisjunien pysähdykset oli korvattu VR:n linja-autoilla vuoden alusta lähtien.[1]

Päivölän asemarakennus on nykyisin yksityiskäytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nummelin, Markku: Rantarata, s. 52. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9.
  2. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 32. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]