Siuntionjoki

Siuntionjoki Sjundeå å
Siuntionjoki Siuntiossa.
Maat	Suomi
Maakunnat	Uusimaa
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Siuntionjoen vesistö (22)
Valuma-alue	Vikträskin alue (22.001), Tjusträskin alue (22.002), Björnträskin alue (22.003), Palojärvenkosken a. (22.004), Enäjärven v-a (22.005).
Pinta-ala	487,07 km²
Järvisyys	5,23 %
Pääuoman pituus	54,6 km
Pääuoman osuudet	Pikkalanjoki ←Vikträsk ←Sjundbyån ←Tjusträsk ←Siuntionjoki ←Karhujärvi ←Siuntionjoki ←Palojoki ←Palojärvi ←Siuntionjoki ←Poikkipuoliainen ←Huittilanjoki ←Enäjärvi
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Enäjärvi, Nummela
	60.35123°N, 24.39305°E
Laskupaikka	Tjusträsk, Siuntion kk
	60.16377°N, 24.22537°E
Läpivirtausjärvet	Gölen, Karhujärvi, Palojärvi, Huhmarjärvi, Tervalampi, Poikkipuoliainen
Esteet	Sågarkosken padot
Sivu-uomat	Kirkkojoki, Kvarnbybäcken, Harvsån, Risupakanjoki, Myllyjoki
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	50,2 m
Laskukorkeus	4 m
Korkeusero	46,2 m
Pituus	34,6 km
Leveys	yli 5 m
Kaltevuus	1,34 m/km
Keskiylivirtaama	25,7 m³/s
Keskivirtaama	alle 5,5 m³/s
Keskialivirtaama	0,63 m³/s
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Siuntionjoki (ruots. Sjundeå å) on Länsi-Uudellamaalla Vihdissä ja Siuntiossa virtaava 35 kilometriä pitkä pienehkö joki, joka muodostaa Siuntionjoen vesistön (vesistöaluetunnus 22) 55 kilometriä pitkästä pääuomasta sen ylä- ja keskijuoksun osuudet. Se alkaa Vihdin Nummelan Enäjärvestä, virtaa sieltä lounaaseen Palojärven ja Karhujärven kautta Tjusträskiin. Joen pääuoma jatkaa Sjundbyånin ja Pikkalalanjoen nimisenä laskien Suomenlahden Pikkalanlahteen.

Nimi

Etymologiaa

Siuntionjoen nimen etymologia palautuu Siuntion ruotsinkieliseen nimeen Sjundeå. Useat uusmaalaiset joet ovat saaneet nimensä henkilönnimistä, joiden on arveltu viittaavan Ruotsin vallan aikaisiin merkkihenkilöihin. Nykyään todennäköisimpänä selityksenä joen nimelle pidetään muinaisruotsalaista miehen nimeä Sjunne, joka tarkoittaa seitsemättä. Samainen nimi esiintyy myös siuntiolaisen Sjundbyn kylän nimessä. Erään suositun selityksen mukaan nimi johtuu ruotsin kielen sanoista sjunde ja å tarkoittaen, että kyseessä on seitsemäs joki Aurajoesta itään. Muita vaihtoehtoja ovat olleet den sjudande ån ('kuohuva joki') ja sjöända ('järven pää'). Jopa suomen kielen sanaa syvänne on ehdotettu nimen taustaksi. Nimi Siuntio alkoi esiintymään sanomalehdissä 1860-luvulla.

Joen nimi

Vaikka vesistöalueen pääuoman ja pääuoman jokiosuuksien käsitteet pitäisi erotella toisistaan, on se Siuntionjoen tapauksessa vaikeaa. Joki on verraten lyhyt ja sen nimi on vanha. Saulo Kepsua mukaillen nimeä voisi tarkastella nimiryppään näkökulmasta. Koska joen keskijuoksulla ja latvoilla on joennimenä Sjundeå å ja Siuntionjoki, jotka ovat toistensa erikieliset vastineet, ja koska alajuoksulla sijaitsee kylä Sjundeå eli Siuntio, joka on Sjundeån eli Siuntion kunnan keskuspaikka, viittaa nimirypäs siihen, että joki on nimetty asutuksen mukaan, eli tärkeimmän kylän ja kunnan nimen mukaisesti. Kun asutusta oli vähemmän eikä jokeen oltu vielä kajottu (ruoppauksin, padoten tai muutenkaan), on sen nimi voinut olla sama Enäjärvelta suistoon asti. Koska maankohoaminen on nostanut merestä maa-alueita joen suiston edustalta, on joen pituusmittaa tullut lisää. Pikkalanlahden salmi kaventui näin lahden suun salmesta joeksi ja sai nimen Pikkalanjoki, viereisen kylän mukaan. Tämä osuus ei siten olisikaan vanhastaan enää Sjundeå å, vaan uusi jokiosuus. Yläjuoksulla on eri osuudet voineet saada rinnalleen rinnakkaisnimiä osuudella sijaitsevien kylien tai järvien mukaan. Siuntionjoen tapauksessa sellainen voisi olla Huhmarijoki, joka alkaa Humarjärvestä, Palojoki, joka alkaa Palojärvestä, ja Hulttilanjoki, joka yhdistää Hulttilassa Enäjärven ja Poikkipuoliaisen toisiinsa. Toisaalta Karhujärvestä alkava Kanalaån on rinnakkaisnimi Sjundeå ålle. Näiden epävarmuustekijöiden takia kutsutaan tässä artikkelissa Siuntionjoeksi Enäjärvestä alkava jokea Tjusträskiin asti. Siellä sijaitsee Sjundeå kyrkoby eli Siuntion kirkonkylä. Pääuoman alapuoliset osuudet, Sjundbyån ja Pikkalanjoki eli Pickalaån, ovat tässä yhteydessä eri jokia.

Joen kulku

Edellä selostetun määritelmän mukaan on joen pituus 34,6 kilometriä . Se alkaa Ojakkalassa Enäjärven itäpäästä Hulttilan vahassa kylässä. Se virtaa uomassa, joka on perattu ja oiottu suoraksi kuin kanava. Tätä Siuntionjoen osuutta kutsutaan myös Hulttilanjoen nimellä . Joki pujahtaa Hulttilan jälkeen Kokkolanmäen kohdalla kahden mäen välistä Kurjenpellolle, josta se laskee Poikkipuoliaisen ruohottuneeseen Linnalahteen. Joella on pituutta 2,3 kilometriä ja pudotusta 1,2 metriä, joten sen keskimääräinen kaltevuus on 0,52 metriä kilometrille (m/km). Se alittaa aluksi yhdystien 1215 ja sen jälkeen kolme yksityistä siltaa.

Poikkipuoliaisen luusua sijaitsee Hulttilanjoen suistosta 1,7 kilometrin päässä etelälounaassa. Siellä joki virtaa tasaisessa jokilaaksossa peltojen ja kosteikkojen keskellä. Joen oikealla puolella on sijainnut Tervalammen kartanossa päihdehuollon kuntoutuskeskus, joka lopetti toimintansa vuonna 2019. Alue on nykyään yksityisen omistuksessa ja siellä harjoitetaan muun muassa ratsastustoimintaa. Joki laskee Tervalammin koillisrantaan Huhdanmäen alapuolelle. Tämä joen osuus on 2,0 kilometriä pitkä ja sen pudotus on 0,4 metriä eli kaltevuus on noin 0,2 m/km.

Tervalammen luusuaan on Huhdanmäeltä matkaa 850 metriä. Luusua sijaitsee Kurjoon länsipuolella ja joen alkuosuudella se on tasangolla virtaava ja loivasti meanderoiva uoma. Joki laskettelee Huhmarkoskessa alemmaksi, mutta siellä virtaus tasaantuu leveässä jokilaaksossa. Joki meanderoi laaksossa koko sen leveydeltä, mutta joen mutkat ovat loivia. Joki laskee lopuksi Huhmarjärven koillisrantaan. Joki on 1,6 kilometrisessä jokilaaksossa 2,9 kilometriä pitkä ja sille kertyy siellä pudotusta 1,1 metriä.

Siuntionjoen seuraava osuus alkaa Huhmarjärven lounaispäästä, josta se virtaa Huhmarista Palojärven läpi Palojärveen. Huhmarin jälkeen se virtaa kosteikkoalueen läpi ja kohtaa valtatien 2, jonka se alittaa Palojärvellä. Alituksen jälkeen se putoaa koskessa alemmaksi ja laskee 350 metrin jälkeen Palojärven pohjoisrantaan. Joen osuus on 1,6 kilometriä pitkä ja sille kertyy pudotusta 3,3 metriä.

Matkaa pohjoisrannasta Palojärven lounaisrannan luusuaan on 3,3 kilometriä. Tätä joen osuutta kutsutaan kartoissakin Palojoeksi. Siellä joka alkaa putoamalla 600 metriä pitkässä Palokoskessa 11 metriä alemmaksi. Jokilaakso on jyrkkärinteinen ja Mummusalon vuoren jyrkänne aukeaa joelle päin. Tämän jälkeen joelle aukeaa vaiheittain levenevä jokilaakso, jossa se mahtuu meanderoimaankin. Ennen sitä on Palojoessa rinnakkainen myllyuoma. Yövilässä (ruots. Övitsby) on joenvarteen rakennettu vapaa-ajan asuntoja Övitsbybergenin ja Övitsbyskogarnan välissä. Joenvarressa on jäljellä kolme peltopalstaa, mutta vasta Yövilässä pellot muuttuvat yhtenäiseksi peltoaukeaksi. Joki on kuluttanut peltoaukean keskelle jyrkät äyräät, joiden pohjalla se virtaa. Palojoki laskee Karhujärven pohjoispäähän samaan lahteen Risupakanjoen kanssa. Joen pituus on 4,2 kilometriä ja sille kertyvä pudotus on 16,5 metriä.

Siuntionjoen alin osuus alkaa Karhujärven länsirannasta Niemenkylän Näsbyuddenin suojaisesta lahdesta. Tämän 2,4 kilometriä pitkän alkuosuuden ruotsinkielinen nimi on Kanalaån, mutta suomenkielinen nimi on Siuntionjoki. Jokilaakso on leveä ja alavarantainen, mutta täällä joki ei kuitenkaan meanderoi. Uoma on kuin suoraksi kaivettu kanava, joka leveyttään vaihdellen lähestyy Göleniä, suvantomaista joen laajentumaa. Ennen ja jälkeen Göleniä on joessa virtapaikat. Niiden jälkeen virtaa joki 800 metriä laajentuen ja rauhoittuen järvimaiseksi uomaksi. Tämän on aiheuttanut Myllykylässä sijaitsevan Sågarkosken (ruots. Sågars fors, Sågarsfors) padot. Sågarkoskessa on useita saaria ja joki haarautuu suurimaan jokisaaren ympärille. Koskessa on toiminut vesivoimalaitos, joka sulki molemmat koskiuomat. Seuraavan osuuden pituus on 6,4 kilometriä. Kosken jälkeen sukeltaa joki jyrkkärinteiseen jokilaaksoon, jonka läntisillä rinteillä on paikoin peltoja ja itäisellä metsämaata. Joki on uurtanut laaksoon jyrkkä-äyräisen uoman, jonka pohjalla joki virtaa. Itärinteet ovat luonnonsuojelualuetta. Tällä osuudella on ainakin Tullbergetin kohdalla Skogsforssen. Kurkiksen kohdalla laakso avautuu peltoaukeaksi. Pellot sijaitsevat koko ajan länsipuolella uomaa ja metsämaat oikealla puolella. Joen uoma syvenee kaiken aikaa ja alajuoksulla se virtaa raviinilaaksossa. Flagbergetin kohdalla joki saapuu suurelle peltoaukealle, jossa siihen yhtyy lännestä tuleva Kirkkojoki. Tämän jälkeen joki virtaa kohti etelää 2,1 kilometriä ja laskee sitten Tjusträsketiin.

Luontoarvoja

Natura 2000-alue

Siuntionjoen vesistöalueella sijaitsee Siuntionjoen Natura 2000-suojelualue (FI0100085, 385 hehtaaria, 47,59 km). Siihen sisältyy muutama järvi ja Siuntionjoen vesistön uomaverkoston uomia. Suojelualueeseen kuuluu pääuomasta Pikkalanjoki, Vikträsk, Sjundbyån, Tjusträsk, Siuntionjoki Sågarforsille asti. Pääuoman lisäksi suojeltuja ovat Degermossenilta laskeva puro, Kynnarträskistä Tjusträskiin laskeva lyhyt puro, Lillträskistä Kvarnbyhyn laskeva Kvarnbybäcken sekä suurempi sivujoki Kirkkojoki, joka Munksinkosken jälkeistä latvauomista ovat mukana Lempansån ja Aiskosbäcken.

Veden laatu

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry tutki uomaverkoston vedenlaatua vuonna 2016. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli Siuntionjoen vesistössä 34–170 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l). Arvot kuitenkin vaihtelivat niin, että pienimmät pitoisuudet (yli 50 μg/l) olivat Palojoella, Kvarnbybäckenissä ja Harvånissa. Vain Munkkaan jäteaseman ja Nummelan jäteaseman alueilta tulevat laskuojat alittivat pitoisuuden 35 μg/l. Siuntionjoki luokitellaan koko pituudeltaan rehevöityneeksi ja esimerkiksi merilohien lisääntymisalueella Sågarkosken alapuolella pitoisuudet ylittivät 100 μg/l. Korkeat pitoisuudet eivät näytä haittaavan taimenien lisääntymistä, mutta vedenlaatu kärsiin näistä. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vesistössä ja jäteasemien kuormitus on edellistä ravintoainetta suurempi. Siuntionjoen pääuomassa Sågarkosken alapuolella ovat pitoisuudet 1 400–1 500 μg/l. Tätäkin suurempia pitoisuuksia mitattiin Risupakanpurossa. Kirkkojoessa on korkeita (1 200–2 000 μg/l) rautapitoisuuksia, jotka ylitetään vielä Brobäckenin ojassa. Nämä yhtyvät Siuntionjokeen sen eri kohdissa.

Lajisto

Siuntionjokea pidetään eräänä Uudenmaan parhaiten luonnontilassa säilyneistä jokivesistöistä. Joessa on säilynyt luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta. Alajuoksulta läheltä Pikkalanlahtea on tavattu saukkoa; Siuntionjoen vesistöaluetta on arveltu saukon merkittävimmäksi esiintymisalueeksi Uudellamaalla. Suomessa harvinaisen kuningaskalastajan on havaittu pesivän harvakseltaan joen alajuoksun rantatörmissä. Talvikauden sulissa paikoissa, ennen kaikkea Sjundbyn- ja Kvarnbynkoskissa talvehtii koskikaroja. Joessa on tavattu myös jokihelmisimpukkaa ja vuollejokisimpukkaa. Harvinaisista kaloista Siuntionjoessa on havaittu vimpaa. Virtaavien vesien uhanalaista kasvia purosätkintä (Ranunculus trichophyllus ssp. trichophyllus) esiintyy Skogsforsenin tienoilla. Tjusträskissä puolestaan on havaittu Uudellamaalla uhanalaista suomenlummetta (Nymphaea tetragona). Myös linnuston kannalta Tjusträskin merkitys on huomattava. Keväisin siellä tapaa laulujoutsenparvia.^lähde?

Virkistysarvoja

Siuntionjoen kalastusalue käsittää suurimman osan Siuntionjoen vesistöalueesta. Kalastusalueen pinta-ala on 2 164 hehtaaria, josta järvialan osuus on noin 1 900 ha. Järvisyys on noin 4,6 %. Kalastusalueen suurin järvi on Enäjärvi Vihdissä. Alue jakaantuu edelleen useisiin pieniin järviin ja lampiin sekä joki- ja puro-osiin. Muita järviä ovat muiden muassa Tjusträsk ja Karhujärvi Siuntiossa sekä Palojärvi, Kypärijärvi, Huhmari, Tervalampi ja Poikkipuoliainen Vihdissä. Nuuksion kansallispuiston pikkulammista Siuntionjoen vesistöalueeseen kuuluu esimerkiksi Kaitlampi. Kalastusalue on enimmäkseen maatalousvaltaista haja-asutusaluetta.

Hydrologiaa

Vesistöviranomainen mittaa vesistöalueen vedenpinnankorkeuksia Tjusträskillä, Palojärvellä, Poikkipuoliaisella ja Enäjärvellä. Veden virtaamia mitataan Palojärvenkoskella ja Sjundbyånilla Siuntionjoen mittausasemalla. Kirkkojoen yhtymäkohta ja Siuntiojoen alapää sijaitsevat tämän mittauspisteen yläpuolella.

Siuntionjoen vesistön virtaamia mitataan Sjundbyånin mittausasemalla Siuntion asemanseudulla Oxhagenilla. Joen keskivirtaama (MQ) on 5,5 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 25,7 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,63 m³/s. Suurin virtaama (HQ) on ollut 37 m³/s (16.4.1984) ja pienin virtaama (NQ) 0,03 m³/s (31.8.1999).

Kun Sjundbyånin keskivirtaamasta 5,5 m³/s vähennetään Kirkkojoen keskivirtaama 1,4 m³/s, saadaan Siuntionjoen alajuoksun keskivirtaamaksi noin 4,1 m³/s.

Kosket

Siuntionjoen koskien yhteenlaskettu pituus on noin 5,6 kilometriä. Uudenmaan muissa joissa koskia on selvästi vähemmän. Joessa on laskettu olevan 18 koskea, joihin meritaimen kykenee nousemaan kudulle syyskaudella.^lähde? Kirkkojoen sivuhaarasta ylös Sågarkosken padoille on metsäinen virtaveden osuus, johon sisältyvät ainakin seuraavat kosket: Purnus, Passilankoski, Kurkikoski, Skogsforsen, Kvarnbynkoski ja Sågarkoski. Tämä jokiosuus on koekalastuksen tuloksien mukaan meritaimenien lisääntymisaluetta. Ylempänä ovat Palokoski ja Huhmarkoski.

Purnus sijaitsee Flaggbergetin juurella Purnus-nimisen maatilan kohdalla. Kurkiksen lähellä on Passilankoski, jonka pudotus on 4,0 metriä (, tai 10 m) ja pituus 500 metriä. Koskessa on toiminut vuodesta 1882 alkaen sahalaitos ja vesimylly. Kurkikoski, joka sijaitsee Kurkiksessa (?), ja jolla on pudotusta 2,3 metriä, oli vuodesta 1874 alkaen vesimylly. Kurkiksen yläpuolella sijaitsee Skogsforsen.

Sågarsinkoski (ruots. Sågars fors) sijaitsee Siuntionjoessa Myllykylässä. Sen pudotus on 10 metriä ja sen pituus on 250 metriä. Koskessa on pato ja vuonna 1938 (tai 1941) rakennettu vesivoimalaitos. Koskitaimen Oy osti Sågarkosken pienvoimalaitoksen vuonna 2006. Sågarkosken koskialueella sijainnut voimalaitospato purettiin ELY-keskuksen toimesta vuonna 2007, mikä mahdollisti veden ohjaamisen vanhan uoman alueille ja kalojen nousun. Tuomalla soraa ja kiviä, rakennettiin koskeen kalatie tehostaa nousua. Padon yläpuolinen osuus on ruotsinkieliseltä nimeltään Kanalaån.

Palojoessa aivan Palojärven luusuan alla sijaitsee Palokoski, joka pudotus on 11 metriä ja pituus 600 metriä. Siinä toimi vuodesta 1875 alkaen sahalaitos ja vesimylly, joiden vedenkäyttöä ohjattiin padolla. Koskea kunnostettiin vuosina 2011 ja 2012 paremmaksi meritaimenen lisääntymisalueeksi, parantamalla kalastuksen mahdollisuuksia ja tekemällä uoman keskelle koskikajakeille syvempi väylä. Myllyn rakenteet säilytettiin. Koskeen tuotiin soraa ja kiviä, ja uomaan muotoiltiin kynnys nousevien kalojen nousun helpottamiseksi.

Palojärven yläpuolisessa Siuntionjoen uomassa sijaitsee Huhmarkoski. Koskessa on ollut myllypato, jonka avulla on käytetty raamisahaa ja pyöritetty pientä sähkövoimalaitosta. Molempien toiminta loppui 1970-luvulla. Koskea kunnostettiin vuosina 2011 ja 2012 paremmaksi meritaimenen lisääntymisalueeksi, parantamalla kalastuksen mahdollisuuksia ja tekemällä uoman keskelle koskikajakeille syvempi väylä. Koskeen rakennettiin viisi porrastusta 40 metrin matkalle helpottamaan kalojen nousua. Uomaa sorastettiin ja kivettiin luontaisen oloiseksi.

Katso myös

• Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista