Aurajoen ratasilta
| Aurajoen ratasilta | |
|---|---|
 |
|
| Raiteita | 1 |
| Ylittää | Aurajoen |
| Sijainti | Turku |
| Ylläpitäjä | Liikennevirasto |
| Siltatyyppi | teräksinen levypalkkisilta |
| Pisin jänneväli | 24 m |
| Pituus | 180 m |
| Avattu liikenteelle | 1954 |
| Koordinaatit | |
 |
|
Aurajoen ratasilta[1][2][3]) on rantaradan silta, joka ylittää Aurajoen Turun Raunistulassa. Sillalla on myös kevyen liikenteen väylä.
Alkuperäinen rautatiesilta avattiin käyttöön vuonna 1899. Se oli paraabeliristikkosilta, jossa ristikko oli raiteen alapuolella. Sillan kolme keskimmäistä jänneväliä olivat pituudeltaan 34 metriä ja niiden kummallakin puolella oli kolme 12 metriä pitkää jännettä. Se rakennettiin uudelleen vuonna 1954[4]. Ristikkokannattajat korvattiin levypalkeilla, jotka olivat tuolloin Suomen pisimmät.[5]
Sillan kannattajien vaihdon teki A. Ahlstöm Oy:n Varkauden konepaja[6]. Yhdeksänaukkoisen sillan kokonaispituus on 180 metriä ja pisin jänne on 34 metriä[3], joka on Suomen rataverkon pisin ei-jatkuvan levypalkin aukko[6]. Aukko on myös Suomen rautateiden kolmanneksi pisin teräksinen levypalkkisillan aukko, sitä pidempiä ovat Saimaan kanavan ratasillan 42 metrin aukko Lappeenrannassa ja Syrjäsalmen ratasillan 45-metrinen aukko Karjalan radalla Kiteellä[3]. Syrjäsalmen silta on vuodelta 1966 ja Saimaan kanavan ratasilta vuodelta 1967[3].
Rautatiesillalla on kevylle liikenteelle tarkoitettu väylä, joka oli vuodesta 2004 suljettuna jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä. Sen puolesta nousi kansanliike, ja silta avattiin jälleen kevyelle liikenteelle levennettynä vuonna 2009.[7] Vuodesta 2018 lähtien sillan kevyen liikenteen väylällä pyöräily on ollut kielletty.
Rautatiesilta joudutaan purkamaan ja tilalle rakennetaan uusi silta Turun ja Kupittaan välisen rataosuuden kaksiraiteistamisen yhteydessä[8]. Uudelle sillalle ei ole mahdollista rakentaa kevyen liikenten väylää, joten kevyelle liikenteelle rakennetaan oma silta uuden sillan viereen[9].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jokimies, Janina: Liikuntasaumat jääneet rakentamatta Rautatiesillan yläjohteeseen. Helle väänsi kaiteen mutkalle. Turun Sanomat, 25.7.2014, s. 12. Turun Sanomat Oy. Verkkolehden uutinen. Viitattu 19.6.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma 2010, s. 25/34. sivun numero viittaa PDF:n sivunumerointiin. Turku: Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoitusvirasto. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 19.6.2015).
- ↑ a b c d Aitta, 2004, s. 498–499
- ↑ VR : Käskylehti 54 / 1954 Rautatiehallitus. 23.12.1954. Viitattu 13.2.2022.
- ↑ Nummelin, Markku: Rantarata, s. 124–125, 127. Kustantaja Laaksonen, 2008.
- ↑ a b Aitta, 2004, s. 189
- ↑ Härkönen, Rebekka: Laiton jalankulku voitti väsytystaistelun Lonttisten rautatiesillalla Turussa Turun Sanomat. 28.12.2009. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ GRK infra: GRK rakentaa Kupittaa–Turku-ratahankkeen ratasillan sttinfo.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ Eino Kossila: Turkuun rakennetaan uusi Aurajoen ylittävä kevyen liikenteen silta Yle. Viitattu 22.1.2023.