Pohjankurun rautatietunnelit
Pohjankurun rautatietunnelit ovat Raaseporin Pohjankurussa entisen Pohjan kunnan alueella rataosuudella Karjaa–Turku sijaisevat kolme rautatietunnelia, jotka kaikki läpäisevät saman Pohjanpitäjänlahden Högbacka-nimisen rantakallion. Heti tunneleiden länsipuolella sijaitsevat Pohjankurun rautatieasema ja Pohjankurun satama. Tunnelit kuuluvat osana valtakunnallisesti merkittävään Pohjankurun aseman ja sataman kulttuuriympäristöön.[1]
Ensimmäinen tunneli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjankurun vanhin rautatietunneli rakennettiin Turku–Karjaa-radan yhteydessä vuosina 1896–1898.[1][2] Se kulkee kolmesta tunnelista lähimpänä rantaa ja on mitaltaan lyhyin, 156 metriä. Tunnelin molempiin päihin tehtiin rakennustöiden yhteydessä harmaakiviset holvit vesivuotojen takia.[3]
Tunneli sijaitsee siten, että rata teki voimakkaan kaarteen Pohjankurun ja Åminneforsin välillä. Tällä ei ollut suurta merkitystä alun perin, sillä Helsingin–Turun rautatie rakennettiin edullisilla kustannuksilla tiukoille kaarresäteille ja matalille nopeuksille paikallisia liikennetarpeita palvelemaan.
Museovirasto on luonnehtinut Pohjankurun ensimmäistä tunnelia koko Suomen ensimmäiseksi rautatietunneliksi,[1] tosin Helsinkiin oli jo vuonna 1893 valmistunut Kaivopuiston katettu kallioleikkaus, johon on myös viitattu Suomen ensimmäisenä rautatietunnelina.[4][5] Pohjankurun tunnelista tuli joka tapauksessa ensimmäinen kallion läpi louhittu rautatietunneli Suomessa.[2]
Toinen tunneli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Haitat rantaradan tiukoista kaarresäteistä pahenivat liikenteen painottuessa vuosikymmenten saatossa yhä enemmän Helsinki—Turku-kaukoliikenteeseen ja nopeuksien kasvaessa. Pohjankurun ensimmäinen tunneli korvattiin ratalinjan suhteen suoremmalla, 345 metriä pitkällä tunnelilla vuonna 1964.[6] Uuden tunnelin valmistuttua vanha jäi rautatiekäyttöön palvelemaan alueen teollisuutta ja satamaa.[7]
Toinen tunneli on Pohjankurun tunneleista pisin ja kulkee kauimpana rannasta. Tunnelin sijainnista aseman välittömässä läheisyydessä johtuen Pohjankurun ratapihan itäisimmät vaihteet sijaitsivat tunnelissa, mikä oli Suomen oloissa harvinainen järjestely.[8]
Kolmas (Högbackan) tunneli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin ja Turun välinen rataosuus päätettiin sähköistää 1980-luvun lopussa. Sähköistystä ennakoidessa ja rataosan liikenteen muuntuessa täysin Helsinki—Turku-kaukoliikenteeksi, tehtiin rataosalla lukuisia oikaisuja. Koko rataosuus Karjaa—Pohjankuru rakennettiin uudelleen ja täten ratalinja tuli Pohjankurun kalliolle eri suunnasta kuin aiemmin. I ja II tunnelin väliin rakennettiin uusin 200 metriä pitkä Högbackan tunneli, joka valmistui vuonna 1990.[6] Tämän tunnelin valmistuttua kakkostunneli jäi käyttämättömäksi.
Rata tulee idästä tunnelille siltaa pitkin, jonka alittaa I tunnelista tuleva teollisuusraide. Tunnelissa on voimassa nopeusrajoitus 200 km/h kallistuvakoriselle kalustolle, 140 km/h kaksikerrosvaunuille ja 160 km/h muulle kalustolle.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 RKY – Museovirasto (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt: Pohjankurun rautatieasema ja satama) rky.fi. Museovirasto. Viitattu 9.6.2025.
- 1 2 Kallio, Kalle: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939, s. 68. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-314-4
- ↑ Nummelin, Markku: Rantarata, s. 133. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9
- ↑ Nummelin, Markku: Helsingin satamaradat. Resiina, 1994, nro 1, s. 11–13.
- ↑ Salmen, Petri: Satamarataa enää pätkä jäljellä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 21.3.2005. Viitattu 9.6.2025.
- 1 2 Rautatietunnelit Suomessa Resiina. Viitattu 27.4.2017.
- ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat, s. 36. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
- ↑ Vaunut.org - Kuva vaunut.org. Resiina. Viitattu 27.4.2017.
- ↑ Rautateiden verkkoselostus 2017, s. 154. Liikennevirasto, 2015. Verkkojulkaisu (PDF) Viitattu 27.4.2017.