Hämeensilta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hämeensilta
Hämeensilta ja Tampereen teatteri.
Hämeensilta ja Tampereen teatteri.
Ajokaistoja 2+2
Ylittää Tammerkoski
Sijainti Tampere
Siltatyyppi holvisilta
Pisin jänneväli 40 m
Pituus 68 m
Leveys 28,5 m
Avattu liikenteelle 1929
Koordinaatit 61°29′52.5″N, 023°45′49.0″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Hämeensilta on Tampereen keskustassa sijaitseva Tammerkosken ylittävä silta, jonka kautta kulkee kaupungin pääväylä Hämeenkatu. Betoni- ja kivirakenteinen silta on valmistunut vuonna 1929. Hämeensilta on 68 metriä[1] pitkä yksiaukkoinen holvisilta, jonka kantavat osat ovat teräsbetonia ja julkisivut on verhoiltu Kalvolan punertavalla graniitilla. Sillan kaiteilla on neljä Wäinö Aaltosen veistosta, joita pidetään yhtenä 1920-luvun klassistisen kuvanveistosuuntauksen merkittävimmistä edustajista.[2]

Hämeensilta on vuonna 1900 rakennetun Satakunnansillan ohella toinen Tampereen ydinkeskustassa Tammerkosken ylittävä autoliikenteelle tarkoitettu silta. Hämeensilta, Hämeenkatu sekä Keskustori muodostavat kokonaisuuden, joka on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmat sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Messukylän pitäjään kuuluneen Tammerkosken ylittävä silta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1556, mutta todennäköisesti se on ollut paikoillaan jo paljon aikaisemmin.[4][5] Silta sijaitsi hieman nykyisen Hämeensillan pohjoispuolella kosken matalimmassa kohdassa, jossa oli ikivanha ylityspaikka.[6] Tampereen perustamisen yhteydessä vuonna 1779 kaupungin pääkaduksi tuli Raatihuoneen Poikkikatu (myöh. Hämeenkatu), joka idässä päättyi vanhalle puusillalle.[3] Puusiltaa oli 1660-luvulta lähtien uusittu lukuisia kertoja ja viimeinen rakennettiin vuonna 1848.[7]

Kun Tammerkosken itäpuolella sijaitseva Kyttälän alue liitettiin kaupunkiin 1870-luvulla, kasvoi liikenne puusillalla nopeasti ja lisäksi se oli vaurioitunut tulvien yhteydessä. Tämän vuoksi kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1881 uuden sillan rakentamisesta. Kaupunginarkkitehti F. L. Calonius jätti ehdotuksen teräsrakenteisesta sillasta, mutta lopulta se päätettiin rakentaa insinööri Otto Branderin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1884 valmistunutta siltaa kutsuttiin nimellä Isosilta erotuksena nykyisen Satakunnansillan paikalla sijainneesta Pikkusillasta, joka oli tarkoitettu ainoastaan jalankulkijoille. Kun Satakunnansilta valmistui vuonna 1900, alettiin Isoasiltaa kutsumaan Hämeensillaksi.[7]

Nykyisen Hämeensillan rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus uudesta sillasta esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1909, kun Hämeensillan keskipilarin perustukset oli havaittu vialliseksi. Maapohjatutkimusten jälkeen ehdotettiin yksijänteisen holvisillan rakentamista, koska kiinteä kalliopohja oli kosken keskiosassa varsin syvällä. Leveydeksi ehdotettiin 20–22 metriä, jotta sillalle tulevaisuudessa mahtuisi myös ratioliikenne. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman laman vuoksi uuden sillan rakentaminen tuli seuraavan kerran esille vasta vuonna 1923. Vain 12 metrin levyinen silta oli tuolloin käynyt aivan liian kapeaksi kasvaneelle linja- ja kuorma-autoliikenteelle, eikä se ollut myöskään rakenteiltaan riittävän kestävä. Lisäksi sillan puukansi piti kulumisen vuoksi uusia kolmen vuoden välein.[8]

Vuotta myöhemmin julistettiin suunnittelukilpailu, johon saapui yhteensä 16 ehdotusta. Tammikuussa 1925 arvostelulautakunta, johon kuuluivat muun muassa VR:n pääjohtaja Jalmar Castrén sekä professori Ossian Hannelius, julkisti voittaneet ehdotukset. Ensimmäistä palkitoa ei annettu lainkaan, koska yhtäkään ehdotusta ei katsottu suoraan toteuttamiskelpoiseksi. Toisen palkinnon jakoivat helsinkiläisen insinöörin E. R. Erikssonin työ Eri sekä Rakennustoimisto J. I. Packalénin ja arkkitehti Martti Välikankaan ehdotus Hälläpyörä. Lopulliset siltapiirustukset laati Tampereen kaupungin rakennuskonttori. joka teki ne pääosin Erikssonin suunnitelman pohjalta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi piirustukset vuonna 1927 ja väliaikaisen sillan rakennustyöt käynnistyivät seuraavan vuoden alussa. Samana keväänä urakoitsijaksi valittiin helsinkiläinen Oy Constructor Ab, joka aloitti uuden sillan perustusten rakentamisen välittömästi. Samaan aikaan käynnistyi myös vanhan sillan purkaminen. Uusi Hämeensilta valmistui jo helmikuussa 1929 ja maaliskuun aikana se päällystettiin noppakivillä ja asfaltilla. Väliaikainen silta purettiin syyskuun alussa ja uusi silta vihittiin virallisesti käyttöön 1. lokakuuta. Vihkimisen piti alun perin olla osa Tampereen kaupungin 150-vuotisjuhlallisuuksia, mutta 136 kuolonuhria vaatineen höyrylaiva Kurun uppoamisen vuoksi kaikki juhlatilaisuudet peruttiin.[8]

Veistokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeensiltaa reunustaa neljä Wäinö Aaltosen veistämää pronssipatsasta, jotka tunnetaan myös nimellä Pirkkalaisveistokset. Ne kuvaavat Suomi-neitoa ja keskiajan pirkkalaisia hahmoja. Veistokset ovat nimiltään Suomen neito, Veronkantaja, Eränkävijä ja Kauppias. Niiden lahjoittaja oli liikemies Rafael Haarla, joka näin halusi juhlistaa oman teollisuuslaitoksensa 20-vuotisjuhlaa. Idean veistosten aiheista keksi Haarlan toimeksiannosta kirjailija Jalmari Finne ja ne tilattiin suoraan Wäinö Aaltoselta. Noin 4,5 metriä korkeat patsaat paljastettiin 26. syyskuuta 1929.[9]

Hämeensillan tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeensiltaa on edellisen kerran remontoitu vuonna 1997, jolloin muun muassa sen kansirakenteet avattiin, mutta korjauksista huolimatta silta alkaa olemaan käyttöikänsä lopussa. Vuonna 2016 arvioitiin, että se pitää seuraavan 10 vuoden kuluessa korjata kevyesti, jolloin käyttöikää saataisiin lisää 15–20 vuotta. Toinen mahdollisuus on rakentaa kokonaan uusi silta, jota puoltaa myös Tampereen raitiotien rakentaminen. Hämeensillalle tulevat raitiotiekiskot vaikeuttaisivat tulevaisuudessa sen korjaamista huomattavasti. Alustavissa suunnitelmissa pohdittiin sillan perustuksien ja betonirakenteiden uusimisesta, jonka jälkeen purettu kivivuoraus asetetaan paikoilleen täsmälleen nykyisen sillan kopioksi.[1][10][11] Tampereen kaupunginvaltuusto teki päätöksen raitiotien rakentamisesta syksyllä 2016, mutta Hämeensillan parantamiseen liittyviä kustannuksia ei sisällytetty sen kustannusarvioon.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinisalo, Uuno: Tampereen kirja, Tampere seura, Tampere, 1947
  • Wallin, Väinö: Tampereen kaupungin historia 1, Tampereen kaupunki, Tampere, 1903

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kalliosaari, Kati: Sillan jokainen kivi merkitään ja patsaat viedään varastoon – Uusi Hämeensilta olisi nykyisen kopio 2.9.2016. Aamulehti. Viitattu 5.3.2017.
  2. Kaipainen, Soila: ”Pirkkalaisveistokset”, Koskessa virtaa mustetta: Pirkanmaalaisten kirjoittajien antologia, s. 122-123. Tampere: Pirkanmaan taidetoimikunta, 2006. ISBN 951-53281-8-7.
  3. a b Tampereen Hämeenkatu, Hämeensilta ja Keskustori 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 5.3.2017.
  4. Sinisalo, s. 78
  5. Wallin, s. 78
  6. Myllyt ja sillat 2003. Tampereen kaupunki. Viitattu 5.3.2017.
  7. a b Tampereen kaupungin kaavoitusvirasto: Tampereen rakennuskulttuuri, maisemat ja luonnonsuojelu. Tampere: Tampereen kaupunki, 1986. ISBN 951-94301-4-8.
  8. a b Hokka, Jenni: Uusi Hämeensilta Tampereen yliopiston Historiatieteen laitos. Viitattu 29.10.2008.
  9. Tampereen Hämeensillan Pirkkalaisveistokset 2005. Tampereen nykytaiteen museo. Viitattu 5.3.2017.
  10. Mäkinen, Petteri: Tillikan edustalle uusi alikulku? – Ratikka voi aikaistaa Hämeensillan suurremonttia 20 vuodella 23.3.2016. Tamperelainen. Viitattu 25.3.2016.
  11. Tolonen, Anni: Tampereen maamerkki Hämeensilta tarvitsee pian remontin – Yksi vaihtoehto on rakentaa kokonaan uusi 1.9.2016. Aamulehti. Viitattu 5.3.2017.
  12. Airo, Tatu & Kalliosaari, Kati: Ratikan hintalappu ei sisällä kaikkea – kaupungille 56,6 miljoonan lisälasku rinnakkaishankkeista 5.9.2016. Aamulehti. Viitattu 5.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]