HL Kuru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HL Kuru
Höyrylaiva Kuru.jpg
Kohtalo Upposi Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929
Tekniset tiedot
Pituus 30,48 m
Leveys 5,58 m
Matkustajia 214 (1915–1927)
218 (1927–1929)

Höyrylaiva Kuru oli suomalainen sisävesilaiva, joka upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.

Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuru rakennettiin Tampereella Sommers af Hällström & Waldensin konepajalla vuonna 1915 liikennöimään Näsijärvellä.[1] Ensimmäisen maailmansodan aikaan alus oli pakko-otettuna Satakunnan laivastossa, joka oli Venäjän merivoimien joukko-osasto Näsijärvellä. Aluksen pituus oli 30,48 metriä, leveys 5,58 metriä, matkustajapaikkoja oli 214 ja siinä oli 355-hevosvoimainen höyrykone.[2]

1920-luvulla linja-autoliikenne oli Kurun ja Länsi-Teiskon alueella vähäistä, jonka vuoksi laivaan runsaasti matkustajia ja rahtia. Matkustajien tilat olivat laivan välikannella. Kapteenin hytti, komentosilta ja ohjaushytti olivat yläkannen etuosassa, savupiipun takana oleva tila oli varattu pelastusveneille.[3]

Laivan reitti alkoi Kurun kirkonkylän rapakolta aamuisin klo 6, pysähtymispaikkoina olivat Nygård, Tokonen, Kapee, Toikko, Röyniö, Rantala. Tampereelle laiva saapui kello 21 paikkeilla. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin laiva pysähtyi edellisten lisäksi Toltaan, tiistaina Ikoseen, torstaina Parkkuun ja perjantaina Leppälahdelle. Paluumatkalle Tampereelle laiva lähti kello 15.15.[4]

Kuru oli vuosittain liikenteessä noin seitsemän kuukautta, toukokuun alusta joulukuun alkupuolelle. Talvikuukausien ajaksi Kuru vedettiin talvitelakalle. Kurun matka Tampereelta Kuruun kesti n. 10 tuntia.[5]

Kurun uudistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkuvasti lisääntyvien matkustajamäärien vuoksi ahtaaksi käyneen laivan omistaja Höyrylaivaosuuskunta Kuru päätti 26.11.1922 pitämässään kokouksessa rakentaa yläkannelle matkustajatiloja sekä sisustaa laivan uudelleen.[6] Osa laivan osakkaista kuitenkin vastusti päättäväisesti korjauksia, jonka vuoksi korjaukset päästiin aloittamaan vasta 1927.

Kurun remontin suorittivat A. Ahlström Oy:n Varkauden konepajan työntekijät Naistenlahden satamassa Tampereella. Työt aloitettiin tammikuussa 1927 purkamalla vanhat kansirakennelmat pois. Uusi välikansi rakennettiin 5-millisestä rihlapellistä, yläkansi puusta. Välikannen sivuseiniä pidennettiin edestä ja takaa kahdella metrillä. Neljä ensimmäisen luokan matkustajahyttiä rakennettiin yläkannelle savupiipun taakse. Koko yläkansi katettiin peltisellä aurinkokatoksella, jonka päälle laitettiin pelastusveneet. Laivan suuri höyrykattila uusittiin, samoin laivan sisustus, kaiteet ja putkistot.[7]

Remontin jälkeen alkujaan kaksikerroksiseksi valmistettu Kuru oli uudistettu kolmikerroksiseksi. Alimmalla kannella eli ruumassa oli konehuone ja lastiruumat sekä kolmannen luokan matkustajien hytit. Välikannella oli suuri kolmannen luokan matkustajien tila, jossa oli myös laivan ravintola. Peräkannella oli kolme toisen luokan hyttiä. Yläkantta kiersi kävelysilta, jonka varrella oli runsaasti penkkejä. Ohjaamo ja ensimmäisen luokan hytit olivat yläkannella.[8]

Remontin jälkeen laivan matkustajaluvuksi määrättiin 218 henkeä, liikenteeseen Kuru palasi toukokuussa 1928.

Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurun kapteeni Onni Saarinen

Uppoamattomaksi mainostetun[2] Kurun uppoaminen Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929 on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus. Onnettomuudessa menehtyneiden lukumääräksi on yleisimmin esitetty 138 henkeä, mutta Kurun kunnan historian kirjoittanut Erkki Laitinen on hukkuneiden ja kadonneiden luetteloiden läpikäynnin jälkeen päätynyt siihen, että uhrien lukumäärä olisi 136.[9]

Kuru lähti Mustanlahden satamasta huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17–20 m/s), puuskissa jopa hirmumyrskyn voimakkuuksia.[10] Lähtöpäätöksen teki aluksen päällikkö Onni Saarinen. Kurun edellä satamasta lähti HL Ylöjärvi, ja satamaan oli juuri saapunut HL Ruovesi. Ylöjärvi ja Ruovesi olivat Kurua pienempiä aluksia. Viisi minuuttia Kurun jälkeen satamasta lähti HL Tarjanne.[2][11][12]

Laivalla oli uppoamishetkellä 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö.[13]

Alus lähti aikataulunsa mukaan klo 15:15 kohti Kurua puskien vastatuuleen Näsijärven selällä. Suurin osa matkustajista oli laivan sisäosissa, välikannella ja alasalongeissa. Alkumatka Aallonmurtajalle, noin 100 metriä satamasta sujui hyvin.[14][15]

Matkustajia saattaneet ihmiset katselivat laivan matkan edistymistä satamalaiturilta ja Näsikalliolta.[16]

Alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa, ja kun aallot alkoivat lyödä vettä kannelle, vauhtia hiljennettiin. Kuru oli tuntemattomasta syystä kallistunut hiukan vasemmalle.[17]

Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa. Silminnäkijät kuvasivat niitä suurimmiksi koskaan näkemistään.[18]

Päällikkö Saarinen käski pysäyttämään koneen ensimmäisen aallon iskiessä Kurun keulaan. Aalto täytti keulakannen vedellä ja painoi keulan syvemmälle. Kun toinen aalto iski, se rikkoi matkustajatilan ovet ja vesi tulvi sisään laivaan. Laiva kallistui vasemmalle, ja kun vesimassat vyöryivät vasemmalle laidalle kolmannen hyökyaallon iskiessä, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen. Laivan hätäsignaalit kutsuivat apua, ja matkustajia kehotettiin kiipeämään nopeasti yläkannelle. Ne jotka kerkesivät ottivat itselleen pelastusvöitä ja hytteihin loukkuun jääneet potkivat ikkunoita rikki päästäkseen pois. Alakannella ja suljetuissa tiloissa olleet hukkuivat heti, yläkannella olleet noin 40–60 matkustajaa odottivat laivan kyljelle kavunneina pelastajia. Alus upposi nopeasti, vain muutamassa minuutissa.[19][20]

Yksi laivan kolmesta pelastusveneestä jäi kaatuvan laivan alle ja toinen irtosi itsestään. Kolmannen veneistä irrotti päällikkö Saarinen yhdessä erään matkustajan kanssa. Veneet kuitenkin kaatuivat myrskyssä, ja vain kolme matkustajaa pelastui veneillä.[21]

Kurun haaksirikkoisten pelastustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen Tarjanteen perämies, joka huusi päällikkö Niilo Karimaalle ”Kuru on kaatunut”. Kapteeni Karimaa komensi laivan täyteen vauhtiin ja kiiruhti kohti uppoavaa Kurua, joka vielä makasi aallokossa kyljellään, pelastuneita matkustajia kyljelleen kavunneina. Tarjanteen ehdittyä Kurun luokse, oli se jo vajonnut syvyyteen.[22]

Tarjanteen kapteeni Niilo Karimaa

Monet Tarjanteen matkustajat olivat kauhun valtaamia ja eivät pystyneet osallistumaan pelastustöihin. Kolme kansimiestä, lastiperämies ja neljä laivan miehistöön kuulunutta naista, sekä muutamat rohkeammat matkustajat heittivät köysiä vedessä kelluvia matkustajia kohti.

Kapteeni Karimaa ja luotsiperämies Leppänen pysyivät kaiken aikaa laivan ruorissa.[23]

Levoton ihmisjoukko Mustanlahden satamalaiturilla Tampereella 7.9.1929.

Kurun matkustajien avunhuudot kuuluivat Näsikallion takaisiin taloihin. Näsilinnan katolla Kurun matkaa katseli Hämeen museon johtaja Gabriel Engberg, joka aluksen kaaduttua hälytti poliisin ja lehtimiehet paikalle.[24] Kun tieto onnettomuudesta levisi kaupungilla, väkeä alkoi kertymään runsaasti Mustanlahden satamaan ja Näsikalliolle, josta he katselivat kohti Siilinkaria. Poliisit ja palokunnan komennuskunta saapuivat satamaan, ja suuri yleisö vaati kovaäänisesti satamassa olevia laivoja lähtemään pelastustoimiin. Palomiehet komennettiin aallonmurtajalle ja rannoille vastaanottamaan rantaan ajelehtivia pelastuneita. Tarjanteen sireenin kutsuessa apua pelättiin Tarjanteenkin uppoavan.[25]

Poliisimestari selvitti satamassa olevien laivojen mahdollisuuksia osallistua pelastustöihin. Useimmat laivoista olivat kuitenkin tarkoitukseen liian pieniä. Näsi-yhtiön suuremmat laivat Näsi I ja Näsi II olivat satamassa, mutta Näsi I:n koneisto oli poistettu korjauksen vuoksi, ja Näsi II:n potkuriin oli takertunut köysi. Vain hinaaja Näsijärvi kelpasi pelastustöihin, mutta laivan kapteeni ja perämies olivat poissa, ja höyrypannussa oli liian vähän painetta, jota alettiin välittömästi nostamaan. Hinaaja Näsijärveen etsittiin sopiva päällystö ja vapaaehtoisia pelastustoimiin.[26]

Hinaaja Näsijarvi Kurun pelastustöissä 7.9.1929.

Näsijärvi lähti pelastustöihin tilapäisellä miehistöllä ja ilman päällikköä, vanhimman laivamiehen Lauri Nevasen johtamana. Tilapäisinä apumiehinä olivat satamaviskaali Mäenpää ja liikemies J. A. Sulkava. Mukana oli myös kolme laivamiestä: Elo Mäkinen, Herman Kekola ja Arvo Kivistö. Laivalla oli mukana myös tohtori Wass, joka antoi pelastettaville ensiapua. Hinaaja Näsijärvi veti perässään laivavenettä, jossa olivat J. A. Sulkava ja N. Saarinen, jotka pelastivat laivaveneeseen kolme ihmistä.[27]

Pelastustöihin osallistui Purjehduspaviljongilta auttamaan tullut moottorivene Suunta, jonka ohjaajina toimivat yhteiskoululainen Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva, sekä pelastustehtävissä kauppias Kalle Kivinen ja johtaja Vilho Sjöblom. Suuntaan pelastettiin eräs nuori naishenkilö. Erästä vanhempaa naishenkilöä, joka sai otteen pelastusrenkaasta, yritettiin myös pelastaa, mutta häntä ei pystytty vetämään veneeseen kädessään kiinni pitämänsä suuren matkalaukun vuoksi. Lopulta nainen irrotti kätensä pelastusrenkaasta ja vajosi syvyyksiin. Seuraavaksi pelastettiin monttööri Varis, joka oli lauttojen ja pelastusrenkaiden varassa. Miestä joka oli takertunut aaltojen kuljettamiin tikapuihin, ei kyetty pelastamaan Suuntaan pelastusrenkaan heiton epäonnistuttua. Hänet pelastettiin kuitenkin hetken päästä hinaaja Näsijärven perässä vedettävään laivaveneeseen.[28] Kurun matkustajista saatiin pelastetuiksi vain 22 ihmistä, joista moottorivene Suuntaan pelastettiin kaksi, Näsijärveen kolme ja Tarjanteeseen 15, kahden ihmisten ajauduttua rantaan.[29]

Pelastustöissä mukana olleet partiolaiset Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva saivat 18. lokakuuta 1929 Suomen partiolaisten kultaisen sankarimerkin ja hengenpelastusmitalin.[30]

Poliisit yrittivät lähteä pelastustöihin kolmella soutuveneellä, joista yksi murskaantui aallonmurtajaan, jolloin yksi poliiseista vain täpärästi välttyi hukkumiselta. Tämän jälkeen yrityksestä luovuttiin. Yksi Kurun pelastusveneistä ajautui aallonmurtajalle. Veneen reunoilla roikkui kolme ihmistä ja veneessä oli kaksi ihmistä. Yksi heistä kuoli aaltojen heittäessä hänet päin aallonmurtajan kiviä, jonka jälkeen hänet saatiin kuolleena rannalle.[31]

Kaupungista riensi koko ajan juosten ja autoilla lisää väkeä Mustalahden satamaan. Kaupungin sairasautokin saapui paikalle. Tieto onnettomuudesta levisi naapuripitäjiin, ja uppoamisesta kerrottiin saman päivän aikana Berliinin ja Tukholman lehdissä.[32]

Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa menetti pelastustöissä terveytensä. Kurun kapteeni Onni Saarinen oli yksi pelastuneista.[33]

Hukkuneiden nostaminen ja naaraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurun mukana hukkuneiden ihmisten nostamiseen ryhdyttiin vasta maanantaina 9.9.1929. Laiva oli uponnut 15 metrin syvyyteen.

Länsi-Teiskon Kurun uhrien yhteishautaus.

Hylyn läheisyydestä nostettiin 44 ruumista ylös. Ruumiita kuljetettiin aluksi moottoriveneellä satamaan, mutta myöhemmin tuotiin paikalle lotja, johon ruumiit kerättiin. Kaupungin ruumishuoneelle ei mahtunut kuin 14 ruumista, jonka vuoksi loput vietiin Frenckellin tehtaan varastohuoneeseen.[34]

Sukellus Kurun hylkyyn

Tiistaina oli yli 20 poliisia naaraamassa ja muutamia sukeltajia laivan läheisyydessä. Tuolloin saatiin nostettua viisi ruumista. Keskiviikkona nostettiin 29 ruumista, joista suurin osa oli Kurun välikannella. Torstaina löydettiin vielä 20 hukkunutta, perjantaina 13, lauantaina kuusi ja sunnuntaina viisi. Seuraavana maanantaina nostettiin kolme ruumista, keskiviikkona yksi ja torstaina vielä kaksi. Kaiken kaikkiaan löydettiin 118 ruumista.[35] Onnettomuuden uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä kuusi henkeä.[36] Pelastuneita oli yhteensä vain 22.

Kurun uhrien hautaus Tampereen hautausmaalle

Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella pystytettiin vuonna 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kurun haaksirikon muistomerkki. Onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 Mustanlahden sataman tuntumassa Näsikalliolla paljastettiin toinen, Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Onnettomuuden uhreista 38 on haudattu yhteishautaan Kurun Tammikankaan hautausmaalle, jossa on myös onnettomuuden muistomerkki. Myös Ruoveden kirkon hautausmaalle on paljastettu muistomerkki Kurun uppoamisessa menehtyneiden muistolle.

Kurun kirkkoherra siunaa Kurun uhreja

Nosto ja kunnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntaina 22.9.1929 Kurun hylky nostettiin pohjasta ylös ja hinattiin lotjien avulla Lapinniemen rantaan, jossa se nostettiin pintaan. Kuru tuotiin vanhalle paikalleen Mustalahden satamaan 3.10.1929.[37]

Näsijärven pohjasta nostettu alus teki ensimmäisen matkansa torstaina 14. lokakuuta 1929.[38]

Höyrylaiva Kurun runko Visuvedellä syyskuussa 2010.

Kuru lopetti liikennöintinsä vuonna 1938. Alus muutettiin proomuksi, ja sitä käytettiin tavarakuljetuksiin parin kymmenen vuoden ajan

Kurun runko on edelleen reittinsä varrella maalle nostettuna.[2]

Höyrykone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun laiva oli muutettu proomuksi, sen höyrykone myytiin Turengin sahalle voimanlähteeksi. Sieltä sen tie kulki 1940-luvulla Länkipohjan sahalle ja 1960-luvulla Alavuden puunjalostustehtaalle. Alavudelta höyrykone lahjoitettiin Tampereen museoille vuonna 1992. Höyrykone kunnostettiin ja asetettiin näytteille Mustanlahden satamaan vuonna 2013.[39]

Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuuden aikana Kurun painopiste oli entistä ylempänä, kun sen kansirakennelmia oli korotettu kysymättä suunnittelijoiden tai asiantuntijoiden neuvoa. Se ei kuitenkaan ollut keskeinen syy uppoamiseen. Laivan keulakannen reelinki oli vuotta aiemmin muutettu umpinaiseksi, eikä siinä ollut valuma-aukkoja, joista vesi olisi päässyt poistumaan. Lisäksi kapteeni käski pysäyttää koneet, mikä valuma-aukkojen puutteen ohella on todettu pääsyyksi onnettomuuteen.[2]

Onnettomuuden syiden tutkijat huomauttivat välikannen etuovien olevan sisäänpäin aukenevia, jonka vuoksi keulakannelle päässyt vesi pääsi valumaan laivan sisäosiin.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Orvo Kärkönen: Näsijärven murhenäytelmä 7.IX.1929, Otto Andersinin kustannusliike, 1929
  • Laitinen Erkki: Vanhan Ruoveden historia III:5. Kurun historia 1919-1985, Kurun kunta, Gummerus, 1992, ISBN 951-96478-0-5
  • Jutikkala, Eino: Tampereen historia 3. Vuodesta 1905 vuoteen 1945, Tampereen kaupunki, 1979, ISBN 951-9430-01-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Näsijärven murhenäytelmä, s. 38
  2. a b c d e Pöntinen, Petri: Veden paino. Suomen kuvalehti, 4.9.2009, nro 36, s. 34–42.
  3. Kurun historia 1919–1985, s. 266
  4. Kurun historia 1919–1985, s. 266
  5. Kurun historia 1919–1985, s. 265
  6. Kurun historia 1919–1985, s. 267
  7. Kurun historia 1919–1985, s. 268
  8. Kurun historia 1919–1985, s. 268
  9. Laitinen, Erkki (1992). Kurun historia 1919–1985. Vanhan Ruoveden historia III:52. Kurun kunta. s. 272.
  10. Näsijärven murhenäytelmä, s. 9
  11. Näsijärven murhenäytelmä, s. 10–11
  12. Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 441
  13. Jouni Keskinen: Kuru-laivan onnettomuus 7.9.1929 Viitattu 3.10.2010.
  14. Näsijärven murhenäytelmä, s. 12
  15. Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 441
  16. Näsijärven murhenäytelmä, s. 12–13
  17. Näsijärven murhenäytelmä, s. 37
  18. Näsijärven murhenäytelmä, s. 13
  19. Näsijärven murhenäytelmä, s. 13
  20. Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442
  21. Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442–443
  22. Näsijärven murhenäytelmä, s. 14–15
  23. Näsijärven murhenäytelmä, s. 15–17 ja 39
  24. Näsijärven murhenäytelmä, s. 27
  25. Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 444
  26. Näsijärven murhenäytelmä, s. 32-33
  27. Näsijärven murhenäytelmä, s. 15–18
  28. Näsijärven murhenäytelmä, s. 19–20 ja 29
  29. Näsijärven murhenäytelmä, s. 39
  30. Partio.net
  31. Näsijärven murhenäytelmä, s. 33–34
  32. Näsijärven murhenäytelmä, s. 34-35
  33. Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442
  34. Näsijärven murhenäytelmä, s. 42
  35. Näsijärven murhenäytelmä, s. 45
  36. Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  37. Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  38. Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  39. Tuomas Macgilleon: Nässyn Titanicin mylly palasi. Aamulehti Moro, 4.7.2013, s. 12.
  40. Näsijärven murhenäytelmä, s. 38

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HL Kuru.