Bysantin arkkitehtuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bysantin arkkitehtuuri on vuoden 330 jälkeen syntyneessä Bysantin valtakunnassa kehittynyt arkkitehtuurityyli. Kuuluisin Bysantin taiteen arkkitehtoninen luomus on Hagia Sofia. Entisen Bysantin ydinalueelta löytyy jonkin verran saman tyylisiä rakennuksia, lähinnä kirkkoja ja luostareita. Tyyli levisi myös Bysantin läntisiin siirtokuntiin, kuten Sisiliaan ja Venetsiaan. Pyhän Markuksen tuomiokirkko Venetsiassa edustaa bysanttilaista arkkitehtuuria sekoitettuna länsieurooppalaiseen gotiikkaan. Bysanttilaiseen tyyliin kuuluvat värikkäät ja runsaat mosaiikit.

Bysantin valtakunnan romahtaessa vuonna 1453 bysanttilainen arkkitehtuuri sai väistyä, kun turkkilaiset toivat mukanaan islamilaisen tyylin. Tosin osmanit käyttivät omassa arkkitehtuurissaan myös vanhoja vaikutteita Bysantin arkkitehtuurissa, mikä näkyy selvästi esimerkiksi sulttaani Ahmedin moskeijassa Istanbulissa. Venäjällä, josta oli Bysantin jälkeen tullut ortodoksisen kirkon suojelija, ortodoksisten kirkkojen arkkitehtuuri sai paljon vaikutteita perinteisestä venäläisestä tyylistä. 1800-luvulla, kun muutkin vanhat tyylit nousivat taas suosioon, bysanttilainen arkkitehtuuri alkoi elpyä. Sinä aikana kirkkoja rakennettiin bysanttilaiseen tyyliin paljon esimerkiksi Balkanin vastaitsenäistyneissä ortodoksisissa maissa.

Tunnettuja rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagia Sofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 330–1450 kehittyneen tyylin tunnetuin rakennustaiteen luomus on yli 50 metriä korkea, 500-luvulla Anthemios Tralleslaisen ja Isidoros Miletoslaisen rakentama Hagia Sofia -kirkko (532–537) Istanbulissa. [1] Tämä kirkkorakennus oli mahtavine kupukattoineen 500-luvun suurin rakennusihme, jonka vihkiäistilaisuudessa kirkon rakennuttaja keisari Justinianus intoutui lausumaan: "Salomo, olen voittanut sinut!".[2] Myös aikaisemmin ennen Bysantin kulttuurikautta kupoleja ja holvikattoa oli käytetty kuvaamaan taivaankantta. Kirkon pohjakaavana on neliön sisään piirretty risti. Ristivarsien leikkauskohdan yläpuolella on valtava kupoli, joka ikään kuin leijuu ilmassa ilman tukea. Vaikutelma tulee siitä, että kupolia tukevat niin sanotut pendentiivit, joista paino siirtyy katsojalta piilossa olevien holvien, pylväiden ja seinien tukijärjestelmään.[3]

Bysanttilaisarkkitehtuuria Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysanttilaisarkkitehtuuriin kuuluu mm. Helsingin keskustassa sijaitseva ortodoksinen Uspenskin katedraali sipulinmuotoisine kupoleineen sekä Tampereen ortodoksinen kirkko.

Rakennusgalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauri Santamäki, Ilmari Heikinheimo: Auroin, miekoin, miettehin – Kansakoulun historian oppikirja, WSOY 1965
  • Hans Furuhagen: Bysantin taide, Antiikki s. 228 – 239, Fokus Taide osa 1 – Taidehistoria – maailmantaide muinaisuudesta nykyaikaan 2. p., Otava 1973, ISBN 951-1-00336-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hans Furuhagen s. 229
  2. Lauri Santamäki, Ilmari Heikinheimo s. 59
  3. Hans Furuhagen s. 229 – 230
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.