Pyynikin uimahalli
Pyynikin uimahalli on Tampereella Amurin kaupunginosassa sijaitseva uimahalli.[1] Valmistuessaan vuonna 1956 se oli Suomen ensimmäisiä kunnallisia uimahalleja. Halli on suojeltu asemakaavalla rakennustaiteellisin, kulttuurihistoriallisin ja kaupunkikuvallisin perustein.[2]
Uimahallissa on kuusiratainen 25 metrin uima-allas ja monitoimiallas, jonka pohjan korkeutta voidaan säätää. Lisäksi hallissa on lasten kahluuallas, kylmävesiallas ja poreallas.[3] Hyppytelineet ovat kolmen ja viiden metrin korkeudessa aikuisten altaan vedenpinnasta.
Uima-allashuoneen läntiseen päätyyn tuli silloisen Tampereen suurin ikkuna, joka oli 156 m2 kokoinen.
Suunnittelu ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen kaupunginhallitus päätti hankkia hallille piirustukset kutsukilpailun avulla. Mukaan kutsuttiin kolme arkkitehtia, Jorma Järvi, Harry W. Schreck ja Einari Teräsvirta, joista valittiin Schreckin suunnitelma. Hänen avustajinaan toimivat Taito Uusitalo ja Olavi Suvitie. Hallin rakentaminen aloitettiin 1. huhtikuuta 1954 ja pääurakoitsijana toimi Arvonen Oy.
Peruskorjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uimahalli oli suljettuna vuosina 2007–2012. Tänä aikana se peruskorjattiin täydellisesti ja uudet avajaiset pidettiin 26. elokuuta 2012.[3] Peruskorjauksen yhteydessä lastenallas muutettiin monitoimialtaaksi, yksityistettiin kuntosalitoiminnot, uusittiin talotekniikka ja saneerattiin pinnat.
Retkeilymaja ja pesula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariankadun viereen ja uimahallin läheisyyteen tehtiin seitsenkerroksinen retkeilymajarakennus, joka sai nimekseen "Uimahallin Maja". Paikan viidessä kerroksessa oli tilaa kaikkiaan 180 yöpyjälle, mutta lisämajoitustilaa saatiin aikaiseksi tarvittaessa 50 hengelle. Huoneet olivat kahden tai kuuden hengen huoneita. Toiseen kerrokseen tuli ravintola, jossa oli tilaa 120 asiakkaalle. Näyttelijä Masa Niemi teki retkeilymajassa itsemurhan unilääkeyliannostuksella vuonna 1960 ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin sairaalassa[4][5].
Puutarhakadun puoleiselle osalle sijoitettiin kaksikerroksinen keskuspesulaosa. Pesulan ja saunaosaston välillä oli ajan tapaan kuusi huoneistoa käsittävä asunto-osuus laitoksen henkilökunnalle. Pesulan koneiksi hankittiin aikansa edistyneimpiä laitteita.
Retkeilymajan rakennus purettiin keväällä 2013 ja YIT rakensi sen tilalle yhdeksänkerroksisen Tampere Suites -huoneistohotellin, joka avattiin syksyllä 2014.[6]
Muut tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Allashuoneen itäpäädyssä ja hyppytornien takana oli baari, josta näki altaille. Sisäänkäynnit kulkivat sinne kadulta sekä uimahallin tiloista. Uimahallin kellarikerrokseen oli varattu huoltotilojen lisäksi soutu- ja melonta-altaat sekä pukeutumis-, pesu- ja muut tilat. Pirkankadun puolelle uimahallin yhteyteen tuli kuusi myymälähuoneistoa ja Kortelahdenkadun puolelle kolme liikehuoneistoa.
Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baarinpuoleisen tiiliseinän koristelua varten järjestettiin valtakunnallinen mosaiikkitaidekilpailu, jonka voitti Olavi Valavuori. Hän suunnitteli seinälle työn, joka nimettiin Versioksi. Se valmistui vuonna 1958. Teoksessa tiilipinnalle on hahmoteltu sinivihreästä italialaisesta mosaiikista kolme neljämetristä alastonta ihmisfiguuria.
Myöhemmin 1960-luvun alussa Uimahallin Majan edustalla olevan suihkukaivon ja vesialtaan ylle asennettiin Eila Hiltusen kupariveistos Veden alla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 5, 88–89. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
- ↑ Högström, Hilkka: Suojelu asemakaavalla. – Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä – opas arviointiin, s. 72. Toim. Teijo Pyykkönen. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 2013. ISBN 978-951-8982-92-3.
- ↑ a b Juhana Nyman: Hyppy Pyynikin uimahallin altaaseen tuo muistot mieleen. Aamulehti, 27. elokuuta 2012, s. A06.
- ↑ http://www.iltalehti.fi/viihde/2014072218511131_vi.shtml
- ↑ http://yle.fi/uutiset/emmaus_oli_klassikko_mutta_uimahallin_maja_oli_halpa/5656590
- ↑ Uimahallin Majan purku alkoi viimein – katso kuvakooste retkeilymajan vaiheista! 17. tammikuuta 2013. Moro. Viitattu 10. toukokuuta 2014.