Simo Helenius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Simo Juhani Helenius (s. 1942 Koski Tl) on turkulainen kuvanveistäjä.[1]

Taideopinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helenius opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1966–1969. Lisäksi hän on osallistunut muun muassa Kain Tapperin kivenveistokurssille vuonna 1978.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helenius on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin koti- ja ulkomailla uransa aikana. Ensimmäiset teokset valmistuivat vuonna 1966. Taiteilijan debyytti tapahtui vuonna 1967 Turun Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä Turun Taidemuseossa. Helenius on tullut tunnetuksi muun muassa suurikokoisista veistoksistaan ja monista julkisista teoksistaan esimerkkinä Tampereen teknillisen yliopiston pihalle vuonna 1984 pystytetty veistos Se pyörii sittenkin[2]. Helenius on käyttänyt monia materiaaleja teoksissaan, ja puu on tällä hetkellä yksi hänen tärkeimmistä veistosmateriaaleistaan.

Helenius tuli tunnetuksi 1960- ja 1970-luvuilla pop-taiteesta, jolloin hän käytti materiaaleinaan teoksissaan muun muassa keinonahkaa ja alumiinia. Yksi hänen tunnetuimmista pop-kauden teoksistaan on "Formula" vuodelta 1971. Sittemmin 1970- ja 1980 -luvuilla vuorossa olivat betoniin valetut ihmishahmot esimerkkinä Sampplinnan koulun edustalla, Turussa oleva Ahkerat lukutoukat[3] vuodelta 1975. Heleniuksen teosten materiaali laajeni 1980-luvulla puuhun, jolloin veistosten käsittelytavaksi tuli puun karkea pintakäsittely. Kuvataiteen valtionpalkinto myönnettiin hänelle vuonna 1984 suurehkosta figuratiivisesta puuveistossarjasta, joka oli esillä Valtakunnan näyttelyssä Lappeenrannassa. 1990-luvulta lähtien teosten materiaalit laajenivat myös pronssiin ja kiveen puun ollessa edelleenkin hänen tärkein veistosmateriaalinsa. Figuratiivisten teosten oheen ovat 2000-luvulta lähtien tulleet myös suurehkot tilateokset. Esimerkkinä Turku 2011 Euroopan Kulttuuripääkaupunki -ohjelman Pimeyden Kodat - Pimeyden 876 sävyä Kokka-kota -tilateos Lönnrotin puistossa, Turun keskustassa.

Heleniuksen taiteen kaari ulottuu 1960-luvulta tähän päivään asti. Hänen laaja retrospektiivinen näyttely vuonna 2018 Wäinö Aaltosen museossa sisälsi töitä 1970-luvun pehmeistä pop-teoksista betoniseen realismiin ja edelleen mytologisiin puuveistoksiin, joista hänet parhaiten tunnetaan.

Suurin osa Heleniuksen julkisista teoksista on Turun seudulla. Helenius toimi myös Wäinö Aaltosen museossa vahtimestarina toistakymmentä vuotta [4].

Julkiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Utelias, 1969, veistos, Aunelan koulu, Turku
  • Ahkerat lukutoukat, 1975, veistos, Samppalinnan koulu, Turku
  • Se pyörii sittenkin, 1984, veistos, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampere
  • Perunapoika, 1988, veistos, Riihikosken päiväkoti, Pöytyä
  • Kissa-Kallu, 1989, veistos, Turku
  • Raiku, 1989, veistos, Friisilän koulu, Raisio
  • Neito Itämeren, 1989, veistos, Rostockin kaupunki, Saksa
  • Koulutie, 1992, reliefi, Piispanlähteen koulu, Kaarina
  • Itäistä leveyttä, pohjoista pituutta, 1995, reliefi, Turun lyseo, Turku
  • Hirviveistos Hirvi[5], 1996, veistos, Itsenäisyyden puisto, Salo
  • Jättiläiset, 1997, veistos, Raisio
  • Ihmisen Pojan Salaisuus, 1998, tilateos, Mikaelin kirkko, Turku
  • Ylösnousemus, 2000, Vampulan hautausmaa, Vampula
  • Poika ja meri, 2005, Linnankatu, Turku

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Simo Juhani Helenius Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 27.11.2017.
  2. Se pyörii sittenkin. Tampereen patsaat.
  3. Ahkerat lukutoukat. Ulkoveistokset, Turku.
  4. Etusivu - Kuvataiteilijamatrikkeli www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Viitattu 26.11.2017.
  5. Hirvi. Salon taidemuseo.
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.