Wäinö Aaltosen museo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wäinö Aaltosen museo
Wäinö Aaltosen museo edestä kuvattuna
Wäinö Aaltosen museo edestä kuvattuna
Perustettu 1967
Sijainti III kaupunginosa, Turku
Koordinaatit 60°26′42″N, 022°15′37″E
Vierailijoita vuodessa noin 40 000
Johtaja Museopalvelujohtaja Juhani Ruohonen
Kotisivut www.wam.fi

Wäinö Aaltosen museo, WAM, on Turussa sijaitseva nykytaiteeseen painottunut taidemuseo. WAM on vuodesta 2009 alkaen hallinnollisesti osa Turun museokeskusta. Näyttelytoiminnan rungon muodostaa Turun kaupungin taidekokoelma, joka sisältää muun muassa huomattavan kokonaisuuden lahjoituksena saatuja Wäinö Aaltosen töitä. Vaihtuvissa näyttelyissä museossa on esillä sekä kansainvälistä että kotimaista modernia taidetta.[1]

Aurajoen itärannalla III kaupunginosassa sijaitsevan modernistisen museorakennuksen on suunnitellut Aaltonen yhdessä poikansa, arkkitehti Matti Aaltosen ja tämän vaimon arkkitehti Irma Aaltosen kanssa. Museo avattiin vuonna 1967. Wäinö Aaltosen Työ ja tulevaisuus -sarjan kolme veistosta seisovat museorakennuksen terassilla vieraiden vastaanottajana. Näistä teoksista on ajan myötä tullut museon ulkoisia tunnuskuvia. Vaalean travertiinipintaisen rakennuksen edustalla vapaasti seisovat hahmot vaikuttavat luonteeltaan erilaisilta kuin Eduskuntataloon sijoitetut kullatut kipsiveistokset.

Museon terassin satamanpuoleisessa päässä on kahvila ”Cafe Wäinö”. Museorakennuksen viereisellä tontilla sijaitsee Ekoluoto, jossa museokeskus järjestää erityisesti kaupunkiekologisia aiheita käsitteleviä projektitaideteoksia. Wäinö Aaltosen museon toimialaan kuuluu vaihtuvien näyttelyjen lisäksi monipuolinen museopedagoginen toiminta ja konserttitoiminta.

Turun kaupungin taidekokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun museokeskus hallinnoi noin kymmenentuhatta taideteosta käsittelevää kuvataiteen kokoelmaa. Kuvataidekokoelmat painottuvat erityisesti Wäinö Aaltosen taiteeseen, suomalaiseen ja kansainväliseen kuvanveistotaiteeseen ja turkulaiseen taiteeseen. Turun museokeskus hallinnoi lisäksi laajaa valokuvakokoelmaa, jossa on noin 1,5 miljoonaa valokuvaa, mukaan lukien Suomen vanhin valokuva.

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina Wäinö Aaltosen museossa on nähty muun muassa Suomen Kuvanveistäjäliiton 100-vuotisjuhlanäyttely, taiteilijaseura Arte ry:n 50-vuotisjuhlanäyttely sekä Turun taideakatemian valokuvataiteen koulutusohjelman 20-vuotisjuhlanäyttely. Kaupungin taidekokoelmaa on esitelty muun muassa ”Kuolema ja sen monet kasvot” -näyttelyssä vuonna 2010, vuoden 2011 ”Vesi – tunteita ja aistimuksia” -näyttelyssä, sekä ”Yhtä juhlaa! Juhlat ja juhlakulttuuri suomalaisessa kuvataiteessa” -näyttelyssä vuonna 2012. Vuoden 2011 ”Muotoseikkoja”-näyttelyssä nähtiin esineitä kulttuurihistoriallisista kokoelmista rinnakkain taidekokoelman teoksien kanssa.

Kävijät ja näyttelyt vuonna 2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wäinö Aaltosen museon 50-vuotisjuhlavuoden kävijämäärät nousivat kaikkien aikojen ennätykseen: museossa vieraili vuonna 2017 yhteensä 92 000 henkilöä[2]. Juhlavuoden näyttelyohjelmistoon kuului muun muassa yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton näyttely ”Gas Giants and Uncertain Atmospheres”[3], sekä suurnäyttely ”Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata”[4].

Kävijät ja näyttelyt vuonna 2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WAMissa nähtiin vuoden aikana Hannu Väisäsen, Simo Heleniuksen sekä Hertta Kiisken ja Jenna Sutelan näyttelyt. Lokakuussa avattiin Sisällissota-näyttely, joka jatkui 13.1.2019 asti. Museossa vieraili yhteensä 39 787 henkilöä.[5]

Kävijät ja näyttelyt vuonna 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2019 aikana esiteltiin Salla Tykän valokuva- ja videoinstallaatioita, HC Bergin optisilla illuusioilla leikitteleviä teoksia, vielä vuoden 2020 puolelle jatkuva aikaa käsittelevä ”Milloin on nyt?” -näyttely sekä virtuaalivierailuna toteutettu näyttely Eremitaasin loistoon. Maaliskuussa avattu uusi näyttelytila WAMx[6] esitteli brittiläisen asiantuntijakuraattori Gina Buenfeldin kanssa yhteistyössä laaditun ohjelmiston. Vuoden aikana nähtiin Vincent Moonin ja Priscilla Telmonin ”Hibridos”, Tuomas A. Laitisen ”Habitat Cascade”, Maeve Brennanin ”Listening in the Dark” ja helmikuulle asti jatkunut Rebecca Birchin ”Lichen Hunting in the Lillomarka”. Museossa vieraili 43 635 henkilöä.[7]

Kävijät ja näyttelyt vuonna 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikkeuksellinen vuosi 2020 näkyi museon toiminnassa monella eri tapaa. Kokonaiskävijämäärät laskivat kautta linjan, sillä lähes kaikki museot joutuivat koronaviruspandemian vuoksi sulkemaan ovensa maaliskuussa ja uudelleen joulukuussa. Anneli Nygrenin ja taiteilijaryhmä Hyäryllistä retrospektiivit olivat esillä WAMissa, ja syksyllä museossa avattiin kansainvälisesti merkittävän italialaistaiteilija Rosa Barban näyttely. WAMx-tilassa oli esillä Sencer Vardarmanin, Elina Vainion ja Ulrike Mohrin näyttelyt. Museossa vieraili 25 476 henkilöä.[8]

Taideväärennökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2009 Wäinö Aaltosen museossa avattiin näyttely nimeltä "Ympyrä – viiva – piste: Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista". Näyttelyn järjestäjän mukaan se esitteli venäläisen avantgarden pyrkimyksiä ja suuntauksia. Edustettuina olivat muun muassa Kazimir Malevitš ja hänen koulukuntansa, Vladimir Tatlin ja hänen koulukuntansa, Aleksandr Rodtsenko ja Varvara Stapanova, Mihail Larionov ja Natalja Gontšarova sekä Aleksandra Ekster. Mukana oli myös teoksia, joiden tekijät eivät olleet tiedossa. Esillä oli yhteensä noin sata yksityiskokoelmista lainattua teosta.[9]

Taidekriitikko Otso Kantokorpi arvosteli näyttelyn järjestelyjä voimakkaasti. Hän epäili osaa teoksista väärennöksiksi ja ehdotti näyttelyä purettavaksi.[10] Kun muutkin asiantuntijat arvioivat julkisuudessa näyttelyn teosten aitoutta kyseenalaiseksi, museo ilmoitti 30. heinäkuuta 2009 sulkevansa näyttelyn "teosten tekijyyteen kohdistuneiden jatkotutkimusten vuoksi".[11] Sama näyttely päätettiin myös olla järjestämättä Hämeenlinnan taidemuseossa syksyllä 2009 "teosten tekijyyteen kohdistuneiden epäilyjen vuoksi".[12]

Väärennetyt teokset ovat samoja, joita poliisi tutki salakuljetusjutun yhteydessä jo vuosina 1996 ja 1997.[13] Teosten varmistuminen väärennöksiksi vahvistettiin syyskuussa 2010.[14]

Juttu laajeni myöhemmin käsittämään useita haaroja. Poliisi epäili yli 20 ihmisen kaupanneen väärennettyä taidetta Suomen rikoshistorian suurimman taideväärennösjutun lonkeroiden ulottuessa muun muassa Venäjälle, Ranskaan, Viroon ja Ruotsiin. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen viittaa se, että kaksi rikollisjärjestö MOREn kuulunutta jäsentä tuomittiin elokuussa 2015 Turun hovioikeudessa.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wäinö Aaltosen museo
  2. Turun museoiden suosio jatkaa tasaista kasvua - ePressi epressi.com. Viitattu 14.8.2018.
  3. Jacob Hashimoton tuhannet leijat täyttävät Wäinö Aaltosen museon 8.6.2017. Turun museokeskus. Viitattu 14.10.2021.
  4. Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely WAMissa avataan 13.1.2017 12.1.2017. Turun museokeskus. Viitattu 14.10.2021.
  5. Turun museoissa yli puoli miljoonaa kävijää – yli 70 000 vierailua Museokortilla 9.1.2019. Turun museokeskus. Viitattu 15.3.2021.
  6. Kansainvälinen ikkuna WAM X avautuu Turussa 20.2.2019. Turun meseokeskus. Viitattu 15.3.2021.
  7. Turun museoissa lähes 600 000 kävijää, joista lähes 100 000 vierailua Museokortilla 10.1.2020. Turun museokeskus. Viitattu 15.3.2021.
  8. Poikkeusvuosi vauhditti museoiden digiloikkaa 13.1.2021. Turun museokeskus. Viitattu 15.3.2021.
  9. WAM 12.6.–13.9.2009, Ympyrä – viiva – piste, Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista (tiedote) 10.6.2009. Wäinö Aaltosen Museo. Viitattu 17.6.2009. suomeksi, (ruotsiksi) (englanniksi)
  10. Otso Kantokorpi: Onko turkulainen museo-näyttely 2000-luvun suurin taidehuijaus? (arvostelu) Kauppalehti. 17.6.2009. Viitattu 17.6.2009.
  11. Ympyrä – viiva – piste” – näyttely suljetaan yleisöltä pysyvästi (tiedote) 30.7.2009. Wäinö Aaltosen museo. Viitattu 1.8.2009.
  12. Ympyrä – viiva – piste. Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista 3.10.2009-10.1.2010 (tiedote) 30.7.2009. Hämeenlinnan taidemuseo. Viitattu 1.8.2009.
  13. Jonni Roos: Turun kohunäyttelystä vireillä poliisitutkinta Yle.fi. Viitattu 1.9.2009.
  14. Suurin osa kohunäyttelyn tauluista oli väärennöksiä Turun Sanomat. Viitattu 1.10.2010.
  15. Merja Niilola: Suomen suurimmassa taulujen väärennystutkinnassa epäillään 15 miljoonan euron vahinkoja Yle Uutiset. 28.9.2015. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 28.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.