Wäinö Aaltosen museo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wäinö Aaltosen museo (WAM)
Wäinö Aaltosen museo edestä kuvattuna
Wäinö Aaltosen museo edestä kuvattuna
Perustettu 1967
Sijainti Turku
Vierailijoita vuodessa noin 25 000 vuosittain
Johtaja Museopalvelujohtaja Olli Immonen
Kotisivut www.wam.fi

Wäinö Aaltosen museo (WAM) on Turussa sijaitseva nykytaiteeseen painottunut taidemuseo. WAM on vuodesta 2009 alkaen hallinnollisesti osa Turun museokeskusta. Perusnäyttelyn rungon muodostaa Turun kaupungin taidekokoelma, joka sisältää muun muassa huomattavan kokonaisuuden lahjoituksena saatuja Wäinö Aaltosen töitä. Vaihtuvissa näyttelyissä museossa on esillä sekä kansainvälistä että kotimaista modernia taidetta. [1]

Aurajoen itärannalla III kaupunginosassa sijaitseva modernistisen museorakennuksen on suunnitellut Aaltonen yhdessä poikansa Matti Aaltosen ja tämän vaimon Irma Aaltosen kanssa. Museo avattiin vuonna 1967. Wäinö Aaltosen Työ ja tulevaisuus -sarjan veistokset seisovat museorakennuksen terassilla vieraiden vastaanottajana. Näistä teoksista on ajan myötä tullut museon ulkoisia tunnuskuvia. Vaalean rakennuksen edustalla vapaasti seisovat hahmot vaikuttavat luonteeltaan erilaisilta kuin medioiden kautta tutuksi tulleet Eduskuntataloon sijoitetut pronssiveistokset.

Museon terassin satamanpuoleisessa päässä on kahvila, ja museorakennuksessa harjoittaa näyttelytoimintaa myös Valokuvakeskus PERI. Museorakennuksen viereisellä tontilla sijaitsee Ekoluoto, jossa museokeskus järjestää erityisesti kaupunkiekologisia aiheita käsitteleviä projektitaideteoksia. Wäinö Aaltosen museon toimialaan kuuluu vaihtuvien näyttelyjen lisäksi monipuolinen museopedagoginen toiminta ja konserttitoiminta.

Turun kaupungin taidekokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun museokeskus hallinnoi noin 10 000 taideteosta käsittelevää kuvataiteen kokoelmaa. Kuvataidekokoelmat painottuvat erityisesti Wäinö Aaltosen taiteeseen, kotimaiseen ja kansainväliseen kuvanveistotaiteeseen ja turkulaiseen taiteeseen. Turun museokeskus hallinnoi lisäksi laajaa valokuvakokoelmaa, jossa on noin 1,5 miljoonaa valokuvaa, mukaan lukien Suomen vanhin valokuva.

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina Wäinö Aaltosen museossa on nähty muun muassa Suomen Kuvanveistäjäliiton 100-vuotisjuhlanäyttely, taiteilijaseura Arte ry:n 50-vuotisjuhlanäyttely sekä Turun taideakatemian valokuvataiteen koulutusohjelman 20-vuotisjuhlanäyttely. Kaupungin taidekokoelmaa on esitelty muun muassa "Kuolema ja sen monet kasvot" -näyttelyssä vuonna 2010, vuoden 2011 "Vesi – tunteita ja aistimuksia" -näyttelyssä, sekä "Yhtä juhlaa! Juhlat ja juhlakulttuuri suomalaisessa kuvataiteessa" -näyttelyssä vuonna 2012. Vuoden 2011 "Muotoseikkoja"-näyttelyssä nähtiin esineitä kulttuurihistoriallisista kokoelmista rinnakkain taidekokoelman teoksien kanssa.

Taideväärennökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2009 Wäinö Aaltosen museossa avattiin näyttely nimeltä "Ympyrä – viiva – piste
: Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista". Näyttelyn järjestäjän mukaan se esitteli venäläisen avantgarden pyrkimyksiä ja suuntauksia. Edustettuina olivat muun muassa Kazimir Malevitš ja hänen koulukuntansa, Vladimir Tatlin ja hänen koulukuntansa, Aleksandr Rodtsenko ja Varvara Stapanova, Mihail Larionov ja Natalja Gontšarova sekä Aleksandra Ekster. Mukana oli myös teoksia, joiden tekijät eivät olleet tiedossa. Esillä oli yhteensä noin sata yksityiskokoelmista lainattua teosta.[2]

Taidekriitikko Otso Kantokorpi arvosteli näyttelyn järjestelyjä voimakkaasti. Hän epäili osaa teoksista väärennöksiksi ja ehdotti näyttelyä purettavaksi.[3] Kun muutkin asiantuntijat arvioivat julkisuudessa näyttelyn teosten aitoutta kyseenalaiseksi, museo ilmoitti 30.7.2009 sulkevansa näyttelyn "teosten tekijyyteen kohdistuneiden jatkotutkimusten vuoksi".[4] Sama näyttely päätettiin myös olla järjestämättä Hämeenlinnan taidemuseossa syksyllä 2009 "teosten tekijyyteen kohdistuneiden epäilyjen vuoksi".[5]

Väärennetyt teokset ovat samoja, joita poliisi tutki salakuljetusjutun yhteydessä jo vuosina 1996 ja 1997.[6] Teosten varmistuminen väärennöksiksi vahvistettiin syyskuussa 2010.[7]

Juttu laajeni myöhemmin käsittämään useita haaroja. Poliisi epäili yli 20 ihmisen kaupanneen väärennettyä taidetta Suomen rikoshistorian suurimman taideväärennösjutun lonkeroiden ulottuessa muun muassa Venäjälle, Ranskaan, Viroon ja Ruotsiin. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen viittaa se, että kaksi rikollisjärjestö MOREn kuulunutta jäsentä tuomittiin elokuussa 2015 Turun hovioikeudessa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wäinö Aaltosen museo
  2. WAM 12.6.–13.9.2009, Ympyrä – viiva – piste, Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista (tiedote) 10.6.2009. Wäinö Aaltosen Museo. Viitattu 17.6.2009. suomeksi, (ruotsiksi) (englanniksi)
  3. Otso Kantokorpi: Onko turkulainen museo-näyttely 2000-luvun suurin taidehuijaus? (arvostelu) Kauppalehti. 17.6.2009. Viitattu 17.6.2009.
  4. Ympyrä – viiva – piste” – näyttely suljetaan yleisöltä pysyvästi (tiedote) 30.7.2009. Wäinö Aaltosen museo. Viitattu 1.8.2009.
  5. Ympyrä - viiva - piste. Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista 3.10.2009-10.1.2010 (tiedote) 30.7.2009. Hämeenlinnan taidemuseo. Viitattu 1.8.2009.
  6. Jonni Roos: Turun kohunäyttelystä vireillä poliisitutkinta Yle.fi. Viitattu 1.9.2009.
  7. Suurin osa kohunäyttelyn tauluista oli väärennöksiä Turun Sanomat. Viitattu 1.10.2010.
  8. Merja Niilola: Suomen suurimmassa taulujen väärennystutkinnassa epäillään 15 miljoonan euron vahinkoja Yle Uutiset. 28.9.2015. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 28.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.