Puolalanmäki
Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta ja korkeudeltaan 35,2 metriä merenpinnan yläpuolella.[1] Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta 1600-luvulla[2]. Yhdessä Turun taidemuseon kanssa Puolalanmäki on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]
Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakennettiin runsaasti matalia puumökkejä [4], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon.[2]
Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin suurimmaksi 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.[5] Puiston reunaman vanhemmasta rakennuskannasta ovat jäljellä Iso-Puolalan talo 1700-luvulta, Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta.[6] Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri.[7]
Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.
Puolalanmäellä sijaitsi Mihail Anikušinin veistämä 13. marraskuuta 1977 paljastettu V.I. Leninin muistomerkki[8][9] Muita Puolalanmäen julkisia taideteoksia ovat Leningradin ja Turun ystävyyden patsas (Antti Louhisto, 1969) sekä Jussi Mäntysen Joutsenet (1959) ja Kurjet pesällä (1986). Taidemuseon edustalla ovat myös Victor Westerholmin ja R. W. Ekmanin muotokuvahermit.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Knuuti, Heikki; Merenkylä, Liisa; Nordling, Seija ja Soilamo, Arto: ”Erilaisia pikkutietoja Turusta”, Kotikaupunkini Suomen Turku, s. 165. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-07684-1.
- ↑ a b Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Puolalanmäki ja Turun taidemuseo Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kalpa 1971: 46–47.
- ↑ Kalpa 1971: 42–45.
- ↑ Kalpa 1971: 50–51.
- ↑ Häyrynen, maunu: Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana Agricolan tietosanomat 4/98. 1998. Agricola. Suomen historiaverkko. Viitattu 6.11.2009.
- ↑ Pulkkinen, Antti: Ilkivalta ja korroosio ovat Turun ulkoveistosten pahimpia vihollisia. Turun Sanomat, 9.7.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Mihail Anicushin (1917–1997): V.I. Leninin muistomerkki Wäinö Aaltosen museo. Viitattu 6.11.2009. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puolalanmäki Wikimedia Commonsissa
