Siirry sisältöön

Erik Palmstedt

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 6. syyskuuta 2024.
Erik Palmstedtin rintakuva, J. Forslund 1790-luku.
Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa
opiskelleita suomalaisia

Erik Palmstedt (16. joulukuuta 1741 Tukholma – 12. kesäkuuta 1803 Tukholma) oli ruotsalainen arkkitehti. Häntä pidetään erityisesti kustavilaisen tyylin taitajana. Hän toimi myös urkurina Riddarholmin kirkossa.[1]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat hovikapellimestari Johan Palmstedt ja Maria Segerlund. Isänsä aseman vuoksi Palmstedtilla oli yhteyksiä johtaviin yhteiskuntaluokkiin. Erik aloitti 14-vuotiaana Informationsverketin, puoliksi yksityisen arkkitehtuurikoulun, jota piti kaupunginarkkitehti J. E. Carlberg säännöllisen arkkitehtuurikoulutuksen puutteen vuoksi. Palmstedt oli J. E. Carlbergin toimistossa harjoittelijana vuosina 1755–1760 ja jäljentäjänä vuodesta 1757. [1]

Carlberg ja hänen seuraajansa C. König, Palmstedtin toinen opettaja pyrkivät kouluttamaan kasvavaan pääkaupunkiin arkkitehtejä, jotka olivat hallitsivat hyvin sekä arkkitehtuurin että insinööritaidon. Tukholman kaupungin tarve suunnitelmille ja keskiluokan rakennusten korkea taso asetti myös erilaisia ​​vaatimuksia kuin mitä hoviarkkitehdit pystyivät tai halusivat täyttää. Palmstedtin ensimmäinen tehtävä oli kopioida piirustuksia kaupunginarkkitehdin toimistossa. Opiskelumenetelmä oli perinteinen, mutta kuten hänen tapauksessaan, se saattoi johtaa tietynlaiseen pysyvään itsenäisyyden puutteeseen.[1]

Hän opiskeli matematiikkaa, arkkitehtuuria ja piirustusta linnoituskapteeni F. Dederichsin johdolla vuosina 1758–1760. Hän oli kaupunginarkkitehdin toimiston apulainen vuonna 1760, urkuri Riddarholmskyrkanissa vuosina 1763–1783 ja sai luvan osallistua opetukseen Maalaus- ja kuvanveistoakatemiassa vuonna 1769.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänestä tuli varakaupunginarkkitehti vuonna 1773. Vuonna 1791 hän sai professorin arvonimen, ja alkoi työskennellä Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Vuonna 1802 hänet ylennettiin akatemian arkkitehtuuriosaston rehtoriksi. Vuonna 1781 Palmstedtista tuli kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen.[1]

Börshuset, 1767–1778.
Perintöruhtinaan palatsi, 1783–1794.
Tullitalon julkisivupiirros 1783.

Ensimmäiset rakennukset Tukholmaan itsenäisenä arkkitehtina Palmstedt suunnitteli jo 19-vuotiaana. Rakennuksissa on ranskalaissävytteisiä piirteitä, ja myös vaikutteita Jacques-François Blondelilta ja Gilles Marie Oppenortilta. Vuonna 1767 Palmstedt sai tehtäväkseen suunnitella yhden tärkeimmistä rakennuksistaan, Tukholman Börshusetin, joka yhdistelee kustavilaista tyyliä ja rokokoo-tyyliä.[1]

Vuosina 1778–1780 Palmstedt teki ekskursion Roomaan ja Pariisiin, jonka aikana hän tutustui monumentaalirakennusten uusiin muotivirtauksiin. Roomassa hän tutustui myös antiikin arkkitehtuuriin. Palattuaan takaisin Ruotsiin hän alkoi työskennellä Gripsholmin linnan teatterin parissa Kustaa III:n pyynnöstä vuonna 1781. Sen jälkeen hän muun muassa suunnitteli Suomeen Raaseporissa sijaitsevan puisen Mustion linnan yhdessä turkulaisen arkkitehti Christoffer Friedrich Schröderin kanssa. Samoihin aikoihin sen rakentamisen kanssa aloitettiin myös Palmstedtin suunnitteleman Perintöruhtinaan palatsin rakennustyöt Tukholmassa.[1]

Tukholman Pantheonin suunnitelma 1791.

Tukholman monumentaalikeskustan kaupunkisuunnittelussa Slottsbacken-Riddarholmen -osuudelle tehtiin useita suunnitelmia ja rakennuspiirustuksia, joita Palmstedt työsti 1780- ja 1790-luvuilla kuninga Kustaa III:n ja ystävänsä, Tukholman ylikäskynhaltija Carl Sparren toimeksiannosta.[1]

Tavoitteena oli tuoda esille kuninkaanlinna aukioiden kautta, joita reunustaisivat uusien arkkitehtuuri-ihanteita mukaiset edutusrakennukset. Mahtipontiset suunnitelmat, jotka edellyttivät sekä Suurkirkon että Riddarholmin kirkon purkamista, sisälsivät muun muassa kuninkaallisen Pantheonin eli hautajaiskirkon, suuren basilikan ja dramaattisen teatterin. Piirustukset osoittavat Palmstedtin rajoitukset taiteilijana. Toisin kuin Nicodemus Tessin nuorempi, jonka viitan Palmstedt yritti ottaa, hänen monumentaalitaiteensa on huomattavan mekaanista. Hän karttoi kaikkea plastisuutta, eikä myöskään muotoillut rakennuksiaan Étienne-Louis Boulléen ja Claude-Nicolas Ledoux'n tyyliin. Yliolkainen suhtautuminen kahteen Tukholman huomattavimpaan kirkkoon osoittaa Palmstedtin vihamielisen asenteen vanhempaa arkkitehtuuria kohtaan. Kuten yleensä, kaupunkisuunnitteluratkaisut ovat korkeampaa luokkaa kuin itse rakennukset.[1]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riddarholmin silta 1784–1789, purettu 1867.

Vuonna 1784 Palmstedt meni naimisiin Hedvig Gustava Robsahmssonin (1759–1812) kanssa, joka oli tukkukauppias Carl Robsahmssonin ja Hedvig Sophia Björkin tytär. Heidän poikansa Carl Palmstedt työskenteli Jöns Jacob Berzeliuksen kanssa ja perusti Chalmersin teknillisen korkeakoulun.[1] Avioliiton kautta Palmstedt ja hänen sukunsa vaurastuivat. Svartmangatanilla sijainneessa vieraanvaraisessa porvariskodissa kokoontui suuri osa kustavilaista kulttuurieliittiä, ei vähiten johtavia muusikoita. Läheisin oli hänen lapsuudenystävänsä, muusikko ja runoilija Carl Michael Bellman. Hän kirjoitti runojaan Palmstedtin luona, joskus toisen tai molempien puolisoiden esiintyessä.[1]

Palmstedt jatkoi musiikin tekemistä koko elämänsä ajan ja hänet tunnettiin taitavana pianistina. Hän toimi urkurina Riddarholmin kirkossa 20 vuoden ajan.[1]

Suurtorin kaivo, 1784–1787.
Tyska brunn, 1785.

Töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Erik Palmstedt - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 4.12.2025. Viitattu 9.2.2026. (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erik_Palmstedt&oldid=23834325”