Hesekiel
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Hänet vietiin muun kansan mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesekieliä koskevien tietojen päälähde.[1]
Hesekielin kirja voidaan sisällöllisesti Raamatussa jakaa neljään osaan:
- Luvut 1-24 sisältävät nuhdesaarnoja Juudalle ja Jerusalemille
- Luvut 25-32 ovat tuomion julistuksia vieraille kansoille
- Luvuissa 33-39 julistetaan pelastusta Israelille
- Lukuihin 40-48 sisältyy lainsäädäntösuunnitelma uutta temppeliä ja sen seurakunnan palvelijoita varten odotettavissa olevan ihanan pelastuksen aikana[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Hesekiel”, Raamatun tietokirja 1. Palstat 570-576. Helsinki: Otava, 1931.