Jens Zachariassen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinäveden kirkon urkujen julkisivu. Vuonna 1906 rakennetuissa uruissa oli alun perin 25 äänikertaa. Kangasalan urkutehdas uudisti urut vuonna 1981, samalla määrä nousi 33:een. Urkujen fasadi on alkuperäinen.

Jens Alexander Zachariassen (24. toukokuuta 1839 Broager, Tanska14. kesäkuuta 1902 Uusikaupunki) oli tanskalaissyntyinen urkujen valmistaja ja laivanvarustaja, joka asui Suomessa vuodesta 1865 lähtien.

Zachariassen saapui 1865 Uuteenkaupunkiin kokoamaan kaupungin uuteen kirkkoon tanskalaiselta Marcussen & Søn -urkutehtaalta tilattuja urkuja. Zachariassen jäi pysyvästi asumaan Uuteenkaupunkiin, meni naimisiin 1869 paikallisen laivanvarustajan Johan Rivellin tyttären Maria Helena Rivellin kanssa ja aloitti itse urkujen rakentamisen 1866.

Urkutehdas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zachariassenin urkutehdas toimi Uudessakaupungissa vuosina 1870–1923 ja valmisti yli 110 urut, joista on nykyään jäljellä parikymmentä. Zachariassen pystytti Uudenkaupungin kirkkoon 28-äänikertaiset urut, jotka oli tehnyt hänen sukulaisensa Marcussen. Ensimmäiset omat urkunsa Zachariassen valmisti Keski-Porin kirkkoon, mutta ne on korvattu myöhemmin. Tehtaan valmistamat urut ovat korkealuokkaisia. Aluksi tehtaassa valmistettiin mekaanisia urkuja, mutta 1890-luvulla siirryttiin uuden ”virtauksen” mukaisesti valmistamaan pneumaattisia urkuja. Urkujen sointi edustaa täysromantiikkaa ja on lämpimän sävyinen ja kirkas sisältäen muun muassa huilu- ja viuluäänikertoja.

Tehdas oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin urkujen rakentaja. Huomattavimmat sen valmistamat urut olivat Viipurin tuomiokirkon urut (1895, 45 äänikertaa), jotka olivat valmistuessaan Suomen suurimmat, sekä urut Moskovan keisarilliseen oopperaan. Nykyään jäljellä olevista uruista suurimmat ovat Loviisan kirkossa (1898, 35 äänikertaa, laajennettu 1971).

Urkujen valmistus päättyi 1923 kun Uudenkaupungin urkutehtaan uudistaminen olisi vaatinut liikaa investointeja. Kaikkiaan urkutehdas ehti valmistaa 140 suurta kirkkourkua sekä lukuisia pienempiä urkuharmoneja.

Laivanvarustamo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zachariassen toimi myös laivanvarustajana ja hän oli osakkaana 30 vuoden aikana seitsemässä purjealuksessa.

Zachariassenin kuoltua hänen perillisensä perustivat J. A. Zachariassen & Co -nimisen yhtiön, joka jatkoi Zachariassenin laivanvarustustoimintaa. Zachariassenin varustamo oli vuonna 1922 Suomen suurin tonnistolla mitattuna. Varustamon vuonna 1936 hankkima 6 537 bruttorekisteritonnin S/S Kronoborg oli 1930-luvun lopulla Suomen suurin kauppalaiva. Varustamo omisti myös Biskajanlahdella vuonna 1924 uponneen purjealus Port Caledonian. Viimeisen purjealuksensa, nelimastoparkki Port Stanleyn, varustamo myi romutettavaksi 1924 ja ensimmäisen höyrylaivansa varustamo hankki 1921.

Varustamoa johti Zachariassenin poika Alexander Gabriel Zachariassen (1870–1937) ja vuodesta 1937 tämän poika Berndt Zachariassen (1909–1995).

Sodan jälkeen Zachariassen hankki vielä neljä uutta laivaa menetettyjen tilalle mutta varustamotoiminta päättyi 1960-luvun lopulla kun moottorilaiva Kronoborg myytiin 1969 Ilmari Tuulen varustamolle ja seuraavana vuonna viimeinen laiva Wasaborg romutettiin.

Muuta yritystoimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Zachariassen perusti Tampereen Epilänharjun kaupunginosaan Oy Excelsior Ab:n metallitehtaan, jossa valmistettiin erilaisia pienmetallituotteita kuten rakennus-, vene- ja valjasheloja, saksia, ruokailuvälineitä ja sotavuosina myös kenttäpakkeja. Vuonna 1924 Alexander Zachariassen perusti Laatokan Puu Oy:n vaneritehtaan Lahdenpohjan kauppalaan Laatokan rannalle. Zachariassenin suvulla oli myös vaneritehdas Heinolassa. Vuonna 1929 perustettu Heinolan vaneritehdas oli mennyt pian konkurssiin ja Zachariassenit hankkivat sen omistukseensa 1931.

Zachariassen osti vuonna 1893 Uudenkaupungin Kainpirtissä toimineen Lejmanin väkipyörätehtaan ja muodosti siitä Nystads Mekaniska fabrik och ångkvarn -nimisen yrityksen. Zachariassen perusti tämän yrityksen yhteyteen myös Sakun höyrysahan, joka toimi vuoteen 1957 asti.

Toisen maailmansodan jälkeen J. A. Zachariassen & Co joutui rauhanteon yhteydessä luopumaan Lahdenpohjan vaneritehtaasta ja myös Zachariassenin varustamon laivoja luovutettiin sotakorvauksina Neuvostoliittoon ja niitä joutui myös liittoutuneiden takavarikoimiksi. Zachariassen hankki 1940-luvun lopulla omistuksensa lahtelaisen vuonna 1908 perustetun Pyörä- ja Puuteollisuus Oy:n jolla oli tuotantolaitokset Lahdessa ja Kausalassa. Samoin hankittiin Lappeenrannassa vaneritehtaan omistanut Viipurin Faneritehdas Oy joka oli perustettu 1937.

Zachariassenin liiketoiminta hiipui 1960- ja 1970-luvuilla. Viipurin Vaneritehdas Oy myytiin 1967 Rauma-Repola Oy:lle. Heinolan Vaneritehdas jouduttiin rakentamaan uudelleen 1969 tapahtuneen tuhoisan tulipalon jälkeen ja vuonna 1975 tehdas myytiin Enso-Gutzeit Oy:lle. Pyörä- ja Puuteollisuus Oy puolestaan myytiin 1973 Lahden kaupungille joka myi sen eteenpäin Asko Oy:lle. Pyörä- ja Puuteollisuus Oy lopetti toimintansa 1974.

Rauma-Repola myi Viipurin vaneritehtaan Kymi-Strömberg Oy:lle vuonna 1986. Vuonna 1995 Kymmene-konserniin kuulunut Schauman Wood Oy lakkautti Viipurin vaneritehtaan keskittäen tuotannon Kaukaan vaneritehtaalle. Heinolan vaneritehdas puolestaan siirtyi Enso-Gutzeitilta Schauman Wood Oy:le 1990 ja vuonna 1996 tehdas tuli UPM-Kymmenen omistukseen. Heinolan vaneritehtaan toiminta päättyi 2010. Lahdenpohjan vaneritehdas jatkaa edelleen toimintaansa ja sen omistaa nykyisin Bumex-yhtiö.

Zachariassenin varustamon laivoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivan nimi Omistusaika Tyyppi Rakennusvuosi Rakennuspaikka Romutettu Kantavuus tn Muuta
S/S Anversoise 1923–1935 rahtihöyrylaiva 1901 Yarrow on Tyne, Englanti 1939 Briton Ferry, Wales 6 300 Ostettu Antwerpenistä 1921
S/S Gantoise 1923–1935 rahtihöyrylaiva 1902 Yarrow on Tyne, Englanti 1935 Blyth 6 330
S/S Saint Stephen 1924–1942 rahtihöyrylaiva 1911 Port Glasgow, Skotlanti 1968 kaatui ja upposi suolalastissa Brasilian rannikolla 7 350 Hankintahetkellä Suomen suurin laiva, myyty 1942 Brasiliaan
S/S Vasaborg 1926–1935 rahtihöyrylaiva 1909 Hampuri 1951 Antwerpen 7 800 Hankintahetkellä Suomen suurin laiva, entinen Union City, myyty 1935 Napoliin Italiaan, britit takavarikoivat sodan aikana 1940 Liverpoolissa, upotettiin 1944 Normandiassa aallonmurtajaksi
S/S Olofsborg 1928–1941 rahtihöyrylaiva 1912 Sunderland 1955 Rio de Janeiro 11 300 Hankintahetkellä Suomen suurin laiva, entinen Anglo-Egypten, myyty 1941 Brasiliaan
S/S Rolfsborg 1937–1941 rahtihöyrylaiva 1915 Fredrikstad, Norja 1945 upposi hiililastissa Firth of Forthissa törmättyään Empire Swordsman laivaan. 3 000 entinen Kollskegg, britit takavarikoivat 1941 Greenockissa
S/S Kronoborg 1938–1945 rahtihöyrylaiva 1920 Belfast 1970 Bilbao, Espanja 11 000 entinen Tower Dale, hankintahetkellä Suomen suurin höyrylaiva, luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon
S/S Marieborg 1938–1954 rahtihöyrylaiva 1920 Kööpenhamina 1967 La Spezia, Italia 3 000 entinen Olga S, myyty Maarianhaminaan Rederi Ab Nordfart-varustamolle ja sieltä 1958 Italiaan
S/S Finnborg 1948 rahtihöyrylaiva 1921 Odense 1948 upposi Cherbourgin edustalla törmättyään amerikkalaiseen S/S Southport-laivaan. 3 940 entinen Kirsten Maersk'
S/S Olofsborg 1956–1959 rahtihöyrylaiva 1944, 1947 Sunderland, Amsterdam 1971 Bilbao, Espanja 10 100 entinen Bernhard
M/S Wasaborg 1949–1970 rahtimoottorilaiva 1924 Fevig, Norja 1970 Hampuri 6 060 entinen Bernhard, myyty 1959 Puolaan
M/S Kronoborg 1957–1969 rahtimoottorilaiva 1938 Elsinore, Tanska 1972 Shanghai 6 096 entinen Slesvig, myyty 1969 Ilmari Tuulen varustamolla uudella nimellä M/S Tiuri

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Urkujenrakennuksesta ja merenkulusta puunjalostus- ja metalliteollisuuteen. Zachariassen-yhtiöt 100 vuoden aikana. 1970.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]