Indalinjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Indalinjoki
Karta Indalsalven position.gif
Karta Indalsalven position.gif
Maanosa Eurooppa
Maat Ruotsi
Läänit Västernorrland
Maakunnat Jämtland, Medelpad [1]
Kunnat Timrå
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Indalinjoen vesistö
Pääuoman osuudet Indalinjoki ←Gevsjöströmmen ←Indalinjoki ←Enan ←Sylälven ←(puro)
Pääuoman pituus 426 km [2]
Pinta-ala 26 726,5 km² [3]
Järvisyys 10 % [4]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Ånnsjön, Ånn, Åre [5][3]
  63.3138°N, 12.6056°E
Laskupaikka Timrå, Timrån kunta [6][3]
  62.5028°N, 17.4453°E
Läpivirtausjärvet Storsjön
Sivu-uomat Långan (d), Ammerån (d), Ljustorpsån (d), Ammerån (en), Hårkan (d)
Mittaustietoja
Pituus 360 km [3]
Lähdekorkeus 526 m mpy.
Laskukorkeus 0 m
Korkeusero 526 m
Kaltevuus 1,46 m/km
Keskiylivirtaama 1 160 m³/s (MHQ) [7]
Keskivirtaama 475 m³/s (MQ) [7]
Keskialivirtaama 170 m³/s (MNQ) [7]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Indalinjoki (ruots. Indalsälven) on Ruotsissa Västernorrlandin läänissä virtaava 360 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Indalinjoen vesistön 426 kilometriä pitkän pääuoman alajuoksun [2]. Joen valuma-alueen pinta-ala on 26 727 neliökilometriä. ja se laskee Pohjanlahden Selkämereen Timrån kunnassa. Vesistöä on muokattu voimakkaasti vesivoiman tuottamiseksi.[3][4][8][6][9]

Sen sivujokia ovat ainakin Kallströmmen, Långan, Hårkan ja Ammerån. Indalinjoessa toimii 24 vesivoimalaitosta, joiden vuosittainen tuotanto on yhteensä 9,6 terawattituntia.[10]

Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indalsälvenin pääuomassa on 25 vesivoimalaitosta: Bergeforsen, Järkvissle, Hölleforsen, Stadsforsen, Svarthålsforsen, Hammarforsen, Gammelänge, Krångede (250 MW), Stugun, Näverede, Midskog, Granboforsen, Kattstrupeforsen, Hissmofors V/VI, Mörsil, Järpströmmen, Anjan, Juveln, Torrön, Sällsjö, Slagsån, Duved, Handöl nedre, Handöl övre ja Sillre. Voimaloiden yhteisteho on 1 832 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 9 022 gigawattituntia.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Indalsälven Nationalencyklopedin. Viitattu 2.6.2020. (ruotsiksi)
  2. a b Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
  3. a b c d e Indalinjoki (SE693665-158220) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 25.12.2020. (ruotsiksi)
  4. a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu, 1947–2282, 25.12.2020 (ruotsiksi)
  5. Indalinjoen lähdejärvi Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 25.12.2020. (ruotsiksi)
  6. a b Indalinjoen alajuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 25.12.2020. (ruotsiksi)
  7. a b c Indalinjoen vesistö (Excel-lomake nro 62705), Vattenwebb, SMHI, viitattu 29.12.2020 (ruotsiksi)
  8. Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 25.12.2020 (ruotsiksi)
  9. a b Kuhlins, Leif: Indalsälven, vattenkraft.info, viitattu 28.12.2020 (ruotsiksi)
  10. Suomalaiset energiayhtiöt ostivat merkittävän osuuden ruotsalaista vesivoimaa 27.6.2013. Helen. Viitattu 2.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.