Piitimenjoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piitimenjoki
Piitimenjoen sijainti Pohjois-Ruotsissa
Piitimenjoen sijainti Pohjois-Ruotsissa
Alkulähde Sulitelman jäätikön Ruotsin puoleinen alue
Laskupaikka Pitsund, Piitime, Ruotsi
65°21′52″N, 21°19′22″E
Maat Ruotsi
Pituus 410 km
Virtaama 167 /s
Valuma-alue 11 285 km²

Piitimenjoki (ruots. Pite älv, Piteälven) on joki Pohjois-Ruotsissa, Norrbottenin läänissä.[1] Se saa alkunsa Sulitelman jäätiköltä Norjan rajan lähettyviltä ja virtaa monien kapeiden järvien kautta Perämereen Piitimen kunnassa. Joki virtaa yhteensä kuuden kunnan alueelta, jotka ovat sen yläjuoksulta lukien Jokimukka, Arjeplog, Arvidsjaur, Boden, Älvsbyn, sekä Piitime.[2] Joki on yksi neljästä Ruotsin lähes valjastamattomista ja lainsäädännöllä suojelluista kansallisjoista ja siinä on siten useita vapaita koskia. Sen ainoa voimalaitos on rakennettu vuonna 1912 Sikforsin koskeen ja voimalaitosrakentamisen yhteydessä jokeen on rakennettu kolme patoa Malmesjauriin, Bieskehávrreen ja Rappeniin.[2]

Trollforsen Arvidsjaurissa syyskuussa 2010

Piitimenjoki on usein jaoteltu komeen osaan. Tunturiosuus kattaa joen alkulähteen Norjan rajalta päättyen Tijeggelvasiin. Siitä alkava joen metsäinen osuus etenee aina Storforsenin koskille asti ja lopulta joen rannikko-osuus päätyy lopulta Perämereen. Joen yläjuoksuosuus sijaitsee Laponian maailmanperintöerämaa-alueella. Joen yläosa muodostuu yhteensä viidentoista tunturijärven ketjusta, joista suurimpia ovat Bieskehávrre, Tjieggelvas sekä Vuolvojávrre. Järvet ovat kirkkaita ja syviä ja niitä ympyröivät jyrkät tunturirinteet. Metsäosuuden lopussa oleva Storforsen on Pohjoismaiden suurin valjastamaton koski. Joen varrella on myös useita luonnonsuojelualueita, joista suurin on Tjieggelvanin tunturiaarniometsä, kun taas Storforsenin alueella käy eniten matkailijoita.[2]

Piitimenjoki oli aikoinaan tärkeä tukinuittoväylä. Uitot loppuivat vuonna 1982.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weilin + Göösin tietosanakirja 4, Neu-Set, s. 1476. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
  2. a b c d Piteälven - ett vattenlandskap. WWF Fakta. Solna: Världsnaturfonden WWF, 2014. (ruotsiksi)