Piitimenjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piitimenjoki
sje Bihtámädno
Benbryteforsen
Benbryteforsen
Maanosa Eurooppa
Maat Ruotsi
Läänit Norrbotten
Kunnat Piitime
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Piitimenjoen vesistö
Pinta-ala 11 285,3 km² [1]
Järvisyys 8 % [2]
Pääuoman pituus 410 km [a]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Pieskehaure [3]
  66.9051°N, 16.8425°E
Laskupaikka Böle, Piitime [4]
  65.3592°N, 21.3261°E
Mittaustietoja
Pituus 400 km
Laskukorkeus 0 m
Keskiylivirtaama 570 m³/s (MHQ) [5]
Keskivirtaama 180 m³/s (MQ) [5]
Keskivirtaama 160,0 kuutiometriä sekunnissa
Keskialivirtaama 40,6 m³/s (MNQ) [5]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Trollforsen Arvidsjaurissa syyskuussa 2010

Piitimenjoki (ruots. Pite älv, Piteälven, sje Bihtámädno) on Ruotsissa Norrbottenin läänissä virtaava 410 kilometriä pitkä joki, joka kuuluu Piitimenjoen vesistössä sen pääuomaan. Joen valuma-alueen pinta-ala on 11 285 neliökilometriä ja se laskee Pohjanlahden perämereen Piitimessä.[1][2][6][4][7]

Se saa alkunsa Sulitelman jäätiköltä Norjan rajan lähettyviltä. Se virtaa yhteensä kuuden kunnan alueelta, jotka ovat sen yläjuoksulta lukien Jokimukka, Arjeplog, Arvidsjaur, Boden, Älvsbyn, sekä Piitime.[8]

Piitimenjoki on usein jaoteltu kolmeen osaan. Tunturiosuus kattaa joen alkulähteen Norjan rajalta päättyen Tijeggelvasiin. Siitä alkava joen metsäinen osuus etenee aina Storforsenin koskille asti ja lopulta joen rannikko-osuus päätyy lopulta Perämereen. Joen yläjuoksuosuus sijaitsee Laponian maailmanperintöerämaa-alueella. Joen yläosa muodostuu yhteensä viidentoista tunturijärven ketjusta, joista suurimpia ovat Bieskehávrre, Tjieggelvas sekä Vuolvojávrre. Järvet ovat kirkkaita ja syviä ja niitä ympyröivät jyrkät tunturirinteet. Metsäosuuden lopussa oleva Storforsen on Pohjoismaiden suurin valjastamaton koski. Joen varrella on myös useita luonnonsuojelualueita, joista suurin on Tjieggelvanin tunturiaarniometsä, kun taas Storforsenin alueella käy eniten matkailijoita.[8]

Piitimenjoki oli aikoinaan tärkeä tukinuittoväylä. Uitot loppuivat vuonna 1982.[8]

Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikfors, voimalaitos

Joki on yksi neljästä Ruotsin lähes valjastamattomista ja lainsäädännöllä suojelluista kansallisjoista ja siinä on siten useita vapaita koskia. Sen ainoa voimalaitos on rakennettu vuonna 1912 Sikforsin koskeen (teho on 40 megawattia ja vuosituotanto 185 gigawattituntia [9]) ja voimalaitosrakentamisen yhteydessä jokeen on rakennettu kolme patoa Malmesjauriin, Bieskehávrreen ja Rappeniin.[8][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Piteälven.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Piitimenjoki (SE727225-788867) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 25.12.2020. (ruotsiksi)
  2. a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Arkistoitu – Internet Archive) (Excel-tiedostoon, selitykset (Arkistoitu – Internet Archive)), 13.11.2009, viitattu, 780–909, 25.12.2020 (ruotsiksi)
  3. Piitimenjokiin lähdejärvi Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 30.1.2021. (ruotsiksi)
  4. a b Piitimenjokiin alajuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 30.1.2021. (ruotsiksi)
  5. a b c Piitimenjoen vesistö (Excel-lomake nro 30555), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
  6. Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 25.12.2020 (ruotsiksi)
  7. Weilin + Göösin tietosanakirja 4, Neu-Set, s. 1476. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
  8. a b c d Piteälven - ett vattenlandskap. WWF Fakta. Solna: Världsnaturfonden WWF, 2014. (ruotsiksi)
  9. Kuhlins, Leif: Piteälven, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
  10. Kuhlins, Leif: Vattenkraft i Sverige, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]