Veden kiertokulku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veden kiertokulku

Veden kiertokulku eli hydrologinen kierto kuvaa veden olomuodon muutoksia nesteestä vesihöyryksi ja jääksi tai päinvastoin. Se kuvaa myös veden jatkuvaa liikettä vesikehässä. Veden kiertokulku voidaan jakaa neljään osaan: sadantaan, valuntaan, haihduntaan ja infiltraatioon.[1]

  • Sadanta on ilmakehässä pilviksi tiivistynyttä vesihöyryä, joka putoaa maan pinnalle tai mereen. Sadanta saadaan pääasiassa sateena tai lumena.
  • Valunta kuvaa sitä, miten pintavedet kulkeutuvat meriin pudottuaan sateena mantereille. Valunta tapahtuu pääasiassa jokien kautta. Osa sataneesta vedestä haihtuu jo ennen ehtimistään mereen.
  • Haihdunta on veden muuttumista vesihöyryksi ja siirtymistä ilmakehään. Haihduntaa voi tapahtua joko elottomilta pinnoilta (evaporaatio) tai kasvien kautta (transpiraatio). Yhteisnimitys näille on evapotranspiraatio.
  • Infiltraatio eli imeytyminen kuvaa pintaveden siirtymistä maaperän läpi pohjavedeksi. Varsinainen infiltraatio on sadeveden tunkeutumista maan pinnan läpi maaperään, suodanta taas infiltroituneen veden kulkua yhä alemmas pohjaveden rajaan saakka. Suodannan nopeus riippuu maaperän laadusta.

Kulkeutumisen lisäksi vesi voi varastoitua vaihtelevan pituisiksi ajoiksi muun muassa järviin, jäätiköihin, pilviin, lumipeitteeseen, pohjaveteen ja meriin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Water Cycle The Water Cycle - Water Science for Schools USGS
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta veden kiertokulku.