Virveli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kalastusvälineestä. Virveli on myös rumpusetin osa.
Avokela

Virveli on vavasta, kelasta ja siimasta muodostuva kalastusväline, jonka avulla viehe tai syötti voidaan heittää tai laskea kalan ulottuville ja koukkuun tarttunut kala voidaan väsyttää ja kelata kalastajan ulottuville.

Virveliä käytetään heittokalastuksessa, vetouistelussa ja joskus myös pilkkimisessä. Virveliin liitettyä mato-onkea kutsutaan heitto-ongeksi.

Keskeisin ero perhokalastuksessa käytettäviin välineisiin ja heittotekniikkaan on siinä, että virvelissä ei hyödynnetä siiman painoa, vaan vieheen tulee olla niin raskas, että sen paino riittää purkamaan siimaa kelalta.

Virvelin osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttötarkoituksesta riippuen vapa on yleensä 3-15 jalkaa (0,9-4,5 metriä) pitkä. Materiaaleina käytetään tavallisimmin lasi- ja hiilikuitua. Vavan paksummassa päässä on kiinnikkeet kelaa varten sekä korkilla, vaahtomuovilla tai muulla sopivalla materiaalilla pinnoitetut kahvat. Siimaa varten vavassa on ohjainrenkaita, joiden koko pienenee kohti vavan kärkeä.

Kela[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virvelin keloja on kolmea perustyyppiä: umpikela, avokela eli haspeli ja hyrräkela. Umpikelassa siima keriytyy kotelon sisällä olevaan vavansuuntaiseen puolaan. Avokelassa siimaa keräävä puola taas on avoin. Molemmilla heitettäessä siima purkautuu kiinteältä puolalta. Hyrräkelassa puola on vapaan nähden poikittain ja siima purkaantuu pyörivältä puolalta, mikä vaatii erityistä tarkkaavaisuutta siimasotkujen välttämiseksi. Hyrräkelaa käytetäänkin pääasiassa vetouistelussa, jolloin viehe lasketaan veteen vetämällä eikä heittämällä.

Siima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siima valmistetaan nylonista tai muista vetolujuudeltaan hyvistä keinokuiduista. Virvelin siiman tulee olla liukasta, jotta se luistaa kitkatta vaparenkaiden läpi ja riittävän lujaa, jotta se kestää oletettujen saaliskalojen painon. Liian paksu siima saattaa purkautua puolalta itsestään ja vaikeuttaa kevyiden vieheiden heittämistä.

Tunnettuja kela- ja vapavalmistajia ovat ruotsalainen Abu Garcia sekä japanilaiset Shimano ja Daiwa. Muihin valmistajiin kuuluvat mm. Shakespeare.

Heittokalastus virvelillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umpikelaisella virvelillä heittokalastetaan seuraavasti:

  • kelan jarru painetaan pohjaan, jolloin siima lukittuu eikä uistin liiku (tipahda maahan)
  • virvelin vapa viedään taka-asentoon heiton vauhdinottoa varten
  • virvelin vapaa heilautetaan voimakkaasti eteenpäin
  • sopivalla hetkellä kelan jarrupainike vapautetaan, jonka jälkeen viehe lentää kauas purkaen siimaa kelalta
  • uistimen annetaan upota veteen sopivalle syvyydelle
  • kelataan siimaa takaisin kelaan vieheen uinnin kannalta sopivalla nopeudella


Kun kala nappaa uistimeen kiinni tee vastaisku ja aloita kalan väsytys. Mitä suurempi kala on, sen enemmän se vaatii väsytystä. Ilman väsytystä vaarana on siiman katkeaminen, sillä kala alkaa vimmatusti tempoilemaan vastaan. Kalan väsytystekniikka on seuraava: Kalan koosta riippuen pitää kelan jarru säätää oikeaan kireyteen, yleensä kelan ala- tai yläpuolelta ruuvia kiertämällä. Nyrkkisääntönä on ettei siima saa hetkeksikään löystyä, vaan kelataan koko ajan tasaisella rauhallisella nopeudella. Kalan väsyttäminen kestää koosta riippuen kymmenistä sekunteista tunteihin. On mahdollista myös ohuella siimalla ja löysällä jarrulla väsyttää suurikin kala, mutta se vaatii taitoa ja eritoten kärsivällisyyttä, joten aloittelijan ei kannata kalastaa turhan ohuella siimalla.

Kun kala on saatu lähelle kalastajaa (tai venettä), se voidaan nostaa haavilla tai nostokoukulla, käsinkin se on mahdollista. Nostovaihe on erityisen riskialtis kalan irtipääsylle, koska kala rupeaa yleensä rimpuilemaan noustuaan vedestä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]