Saamelainen kulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ailu Valle on Utsjoen Kaamasmukasta kotoisin oleva rap-artisti, joka räppää pohjoissaameksi, suomeksi ja englanniksi.

Saamelainen kulttuuri sisältää saamelaisten henkisen ja aineellisen kulttuurin. Luonto on ollut saamelaisille aina sekä aineellisen että henkisen kulttuurin lähtökohta ja erityisluonne. Saamelaiskulttuurissa on sisäisiä eroavaisuuksia, jotka johtuvat saamelaisten asuinalueen eri seutujen luonnonmaisemien eroista.[1]

Saamelaiskulttuuri on kokenut renessanssin 1960-luvun lopulta alkaen, jolloin alkoi muotoutua uudenlainen saamelaispolitiikka, tiedotusvälineet ja taide. Saamelaisuutta alettiin kehittää 1970-luvulla uuteen suuntaan, jossa vanhat perinteet yhdistyvät uuden ajan vaikutteisiin ja näkemyksiin.[1]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saamelaiskielet

Osana saamelaisten kansallisen heräämisen ansioista kuuluu muun muassa saamenkielten saaminen alkuopetuskieleksi saamelaisalueella. Esimerkiksi Inarin kunnassa alkuopetusta annetaan suomen lisäksi pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä. Ylioppilaskirjoituksissa voidaan kirjoittaa pohjois- ja inarinsaame paitsi vieraana myös äidinkielenä[2]. Inarinsaamen ja koltansaamen opetuksessa kangertaa rahoituksen puute.[3]

Saamenpuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saamenpuku

Saamelaisista kansallisista tunnuksista näkyvin on saamenpuku. Se on alkuperältään kansanpuku, jonka käyttö ei ole missään historian vaiheessa katkennut. Nykyisin saamelaispuku on muuttumassa käyttöpuvusta juhlapuvuksi. Suomessa puvusta on käytössä viisi päämallia: Enontekiön, Inarin, Tenon, Vuotson ja kolttien puku[4]. Norjassa ja Ruotsissa saamenpukua käyttävät vain saamelaiset. Suomessa myös muut kuin saamelaiset ovat käyttäneet pukuja tai niiden jäljitelmiä matkailuun liittyvässä liiketoiminnassa, mitä on arvosteltu[5][6]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saamelainen keittiö

Saamelainen keittiö on perustunut ennen kaikkea poronhoitoon ja kalastukseen sekä marjojen keräilyyn.[7]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteiseen saamelaiseen musiikkiin kuuluu joiku-laulanta. Saamelaisia nykymuusikoita ja yhtyeitä ovat muun muassa Adjágas, Amoc, Niiles-Jouni Aikio, Angelit, Mari Boine, Sofia Jannok, Jiella, Wimme Saari, Tiina Sanila, SomBy, Transjoik, Niko Valkeapää, Nils-Aslak Valkeapää ja Vilddas. Vuodesta 1990 alkaen on järjestetty vuosittain laulu- ja joikukilpailu Sámi Grand Prix.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Suomesta Marjut Aikio, Matti Aikio, Rauna Paadar-Leivo ja Kirsti Paltto.[8] Kirsti Palton Voijaa minun poroni (1987) oli vuonna 1986 ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Nils-Aslak Valkeapään teos Aurinko, isäni (1988) sai Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.[9]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelainen elokuva nousi vuonna 1987, kun norjalainen Nils Gaup ohjasi elokuvan Tiennäyttäjä[6]. Tiennäyttäjän jälkeen on ilmestynyt vain yksi saamenkielinen täyspitkä elokuva: Paul-Anders Simman elokuva Sagojogan ministeri (1997).[10]

Alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvajuhla järjestetään Inarissa ja järjestäjinä on useita saamelaiskulttuuriin liittyviä tahoja, kuten Saamelaistaiteen tuki -yhdistys.

Saamelaisuutta on käsitelty myös esimerkiksi elokuvassa Skierri – vaivaiskoivujen maa.

Televisio ja radio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Yleisradion radiokanaviin kuuluu Yle Sámi Radio. Ylellä on television puolella esitetty saamenkielistä viihde- ja komediasarjaa Märät säpikkäät. Pohjoissaamenkielistä Ođđasat-uutisohjelmaa esitetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vuodesta 2013 lähtien Ylellä on ollut myös omat saamenkieliset Yle Ođđasat -televisiouutiset.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lehtola, Veli-Pekka: Yleistä tietoa Galdu.org. Viitattu 1.12.2014.
  2. Kalliomäki, Antti: Kirjallinen kysymys 95/2006 eduskunta.fi. 14.3.2006. Viitattu 22.9.2010.
  3. Huru, Jouko: Saamelaiset vaativat omia oppikirjoja Kansan uutiset. 20.11.2009. Viitattu 11.4.2010.
  4. Jomppanen, Karen: Lapin käsitöitä: Sami kiehtatuojik. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-10694-1.
  5. Saamenpuvulle vaaditaan kunnioitusta 11.3.2010. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2010.
  6. a b Taide Saamelaiskäräjät. Viitattu 10.4.2010.
  7. Saamelainen ruokakulttuuri Gáldu - Alkuperäiskansojen oikeuksien osaamiskeskus. Viitattu 14.7.2013.
  8. Esimerkiksi: Larva, Tiina: Saamelaiset 4.2.2007. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 10.4.2010.
  9. Lehtola, Veli-Pekka: Taide Galdu.org. Viitattu 10.4.2010.
  10. Paul-Anders Simma 2013. Arktisen upeeta. Viitattu 16.11.2013.
  11. Ylen omat saamenkieliset tv-uutiset alkavat joulukuussa 25.11.2013, päivitetty 27.11.2013. Yle Sápmi. Viitattu 11.11.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helander-Renvall, Elina: Silde. Saamelaisten myyttejä ja tarinoita. Utsjoki: Elina Helander-Renvall, 2006. ISBN 952-92-0123-0.
  • Helander, Elina & Kailo, Kaarina (toim.): Ei alkua ei loppua. Saamelaisten puheenvuoro. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1999. ISBN 951-578-632-0.
  • Hirvonen, Vuokko: Saamenmaan ääniä. Saamelaisen naisen tie kirjailijaksi. (Sámeeatnama jienat: Sápmelas nissona bálggis girjecállin, 1999.) Väitöskirja: Oulun yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-746-087-2.
  • Jomppanen, Karen: Lapin käsitöitä. Sami kiehtatuojik. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-10694-1.
  • Lehtola, Teuvo: Saamelainen perintö. Inari: Kustannus-Puntsi, 2001. ISBN 952-5343-09-X.
  • Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset. Historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997. ISBN 951-97541-2-1.
  • Lindgren, Anna-Riitta: Helsingin saamelaiset ja oma kieli. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-205-0.
  • Lohiniva, Leena: Govvan. Saamelaisesta kuvataiteesta. Näyttely Rovaniemen taidemuseossa 16.10.1999–9.1.2000 ja Siida-saamelaismuseossa 19.1.–27.2.2000. Rovaniemi: Rovaniemen taidemuseo, 1999. ISBN 952-9554-29-X.
  • Pääkkönen, Erkki: Saamelaisuus sirkumpolaarisena etnisyytenä. Dieđut 1/1995. Oulu: Guovdageaidnu: University of Oulu, Research Institute of Northern Finland: Sámi instituhtta, 1995. ISBN 951-42-4189-4.
  • Seurujärvi-Kari, Irja (toim.): Beaivvi mánát. Saamelaisten juuret ja nykyaika. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-129-1.
  • Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto (toim.): Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6.
  • Stenros, Manne (toim.): Saamelaiset. Lahti: A la carte books, 2007. ISBN 978-952-5290-61-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saamelainen kulttuuri.