Yhteishallintoalue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhteishallintoalue eli kondominaatti (lat. Condominium) [1] on poliittinen alue (osavaltio tai raja-alue), jolla tai jonka yläpuolella useat suvereenivaltiot ovat muodollisesti sopineet jakavansa yhteishallintoalueen, suvereniteetin merkityksessä.

Vaikka kondominaatti on kansainvälisessä oikeudessa tunnustettu menettely, sitä käytetään varsin harvoin. Tämä johtuu siitä, että yhteistyö suvereenien valtioiden välillä yhteishallinnosta käytännössä hankalaa.

Nykyisiä yhteishallintoalueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Etelämanner on tosiasiallinen mannermainen kondominaatti, jota hallinnoivat Antarktiksen sopimuksen osapuolet, joilla on neuvotteluasema.[2]
  2. Itävalta ja Saksa katsovat jakavansa yhdessä Sveitsin kanssa yhteishallintoalueen Bodenjärvellä (ilman sen saaria). Toisaalta Sveitsi on katsonut että maiden raja kulkee järven keskellä.[3] [4] Siksi mikään kansainvälinen sopimus ei määrittele, missä Sveitsin, Saksan ja Itävallan rajat sijaitsevat Bodenjärven alueella tai sen ympäristössä.[4]
  3. Kolumbialla ja Jamaikalla on yhteinen sopimus yhteisestä merialueesta. Kunkin maan talousvyöhykkeen ulompi osa on tämän merirajan päällekkäisellä alueella.
  4. El Salvador, Honduras ja Nicaragua jakavat yhteishallintoalueen Fonsecanlahden alueella.[5][6]
  5. Bosnia ja Hertsegovinan Brčkon piiri muodostaa yhteishallintoalueen Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan välillä.[7]
  6. Konpantzia (esp. Isla de los Faisanes, ransk. Île des Faisans, Île de l’hôpital, Île de la Conférence) on Bidasoa-joella sijaitseva Ranskan ja Espanjan välinen yhteishallintoalue. Se perustettiin Pyreneiden sopimuksella vuonna 1659. Sitä valvoo muodollisesti Espanja kunkin vuoden 1. helmikuuta ja 31. heinäkuuta välisenä aikana ja Ranska seuraavien kuuden kuukauden ajan. Saarella ei ole vakituista asutusta.[8]
  7. Vuoden 2005 rauhansopimuksessa, joka päätti toisen Sudanin sisällissodan, luotiin Abyein alueeksi kutsuttu erityishallintoalue, jota pidetään samanaikaisesti osana Länsi-Kordofanin osavaltiota ja Pohjois-Bahr el Ghazalin osavaltiota. Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen vuonna 2011 alueesta tuli käytännössä yhteishallintoalue Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä.
  8. Mosel ja sen sivujoet Sauer ja Our muodostavat Luxemburgin ja Saksan välisen yhteishallintoalueen, joka sisältää myös siltoja, noin 15 saarta,[9] ja yhden saaren kärjen, Staustufe Apachin, lähellä Schengeniä (muu saari on Ranskassa). Yhteishallintoalue perustettiin sopimuksella vuonna 1816.

Andorran ruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan lainsäädännön mukaan Andorraa pidettiin kerran Ranskan ja Espanjan yhteishallintoalueena, vaikka se luokitellaankin yleisesti ruhtinaskunnaksi, koska se on suvereeni valtio, ei yhden tai useamman vieraan vallan hallussa. Valtionpäämiehen virkaa jakaa kuitenkin virallisesti kaksi ulkomaalaista, joista toinen on Ranskan presidentti, nykyinen Emmanuel Macron, ja toinen Espanjan Urgellin piispa Joan Enric Vives Sicília.[10]

Entisiä yhteishallintoalueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 688 Bysantin keisari Justinianus II ja umaijadikalifi Abd al-Malik ibn Marwan päättivät sopimuksessa yhteishallintoalueen perustamisesta Kyprokselle. Saarella perimät verot jaettiin tasapuolisesti osapuolten kesken. Järjestely kesti noin 300 vuotta, vaikka samaan aikaan mantereen osapuolten välillä oli melkein jatkuvaa sodankäyntiä.
  • Fellesdistrikt oli Venäjän ja Norjan välinen yhteishallintoalue vuodesta 1684 vuoteen 1826.
  • Anglo-egyptiläinen Sudan oli Egyptin ja Britannian yhteishallintoalue vuosina 1899–1956
  • Itävalta ja Unkari hallitsivat yhdessä Bosnia ja Hertsegovinaa yhteishallintoalueena vuosina 1908–1918, vaikka molemmat maat olivat osa Itävalta-Unkaria.
  • Kroatian itsenäinen valtio oli natsi-Saksan ja fašistisen Italian yhteishallintoalue vuoteen 1943 saakka[11][12][13][14]
  • Abariringa ja Enderburyn saaret olivat brittiläis-amerikkalainen yhteishallintoalue vuodesta 1939 vuoteen 1979, jolloin niistä tuli osa Kiribatiä.
  • Couto Misto jaettiin vuoteen 1864 asti Espanjan ja Portugalin yhteishallintoalueeksi
  • Friisinmaan kreivikunta oli Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallinnossa vuodesta 1165 lähtien ja se oli vuosina 1165 - 1493 Hollannin läänin ja Utrechtin prinssipiispakunnan yhteinen yhteishallintoalue
  • Muhammad Ali dynastian aikainen Egypti vuosina 1876–1882 oli Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteishallintoalue.[15]
  • Erfurtin kaupunki 12. vuosisadalta kolmenkymmenen vuoden sotaan asti jaettiin Mainzin arkkipiispan ja Gleichenin kreivikunnan yhteishallintoalue
  • Krakovan vapaakaupunki oli Preussin, Itävallan ja Venäjän yhteishallintoalue vuodesta 1815 vuoteen 1846, jolloin Itävalta liitti sen alueeseen.
  • Maastricht oli yhteishallintoalue viiden vuosisadan ajan vuoteen 1794 saakka. Se jaettiin Liègen prinssi-piispakunnan ja Brabantin herttuakunnan kesken, jälkimmäisen tilalle tuli Hollannin tasavalta vuonna 1632.
  • Nauru oli kolmen maan yhteishallintoalue, jota hallinnoivat Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdistynyt kuningaskunta vuosina 1923–1942 ja jälleen vuonna 1947 huoltohallintoalueen itsenäisyyteen saakka 1968.
  • Nennigin kylä oli Trierin piispakunnan, Lorrainen (Ranskan kuningaskunta vuodesta 1766) ja Luxemburgin herttuakunnan yhteishallintoalue siihen saakka, kunnes vallankumouksellinen Ranska vuonna 1794 liitti sen itseensä.
  • Moresnet jaettiin vuodesta 1816 vuoteen 1919 Alankomaiden ja Preussin kesken
  • Uudet Hebridit olivat Ranskan ja Britannian yhteishallintoalue vuonna 1906, kunnes se itsenäistyi vuonna 1980 itsenäisenä Vanuatuna.
  • Oregon oli angloamerikkalainen yhteishallintoalue vuodesta 1818 vuoteen 1846. Se muuttui myöhemmin osaksi Yhdysvaltoja ja Kanadaa
  • Samoan saaret olivat vuosina 1889–1899 Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen yhteishallintoalue. Siitä tuli myöhemmin Samoa ja Amerikan Samoa.
  • Schleswig, Holstein ja Lauenburg olivat Itävallan ja Preussin yhteishallintoalue. Kaksi Saksalaista valtiota liittyivät siihen vuonna 1864 toisen Schleswig-sodan jälkeen. Seuraavan vuoden Gastein-yleissopimuksen mukaan Lauenburgista tuli Preussin yhteishallintoalue ja Itävalta hallitsi Holsteiniä ja Preussi Schleswigiä. Vuonna 1866, Itä-Preussian sodan jälkeen, Itävalta siirsi jäljellä olevilla oikeuksillaan sen Preussille. Preussia perusti myöhemmin Schleswig-Holsteinin maakunnan, joka jakautui Saksan ja Tanskan kesken Versaillesin sopimuksessa.
  • Sponheimin kreivikuntaa Pyhässä saksalais-roomalaisessa valtakunnassa hallitsivat 1500-luvulta lähtien Badenin markiisit, Kurpfalzin ja Veldenzin kreivit
  • Espanjan Alankomaista tuli Englannin ja Alankomaiden yhteishallintoalue vuonna 1706 Espanjan perimyssodan aikana, kunnes Utrechtin ja Rastattin rauhansopimukset päättivät sodan 1713/14.[16]
  • Togomaa entinen Saksan protektoraatti, oli Ranskan ja Englannin yhteishallintoalue, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan miehittäessä sen 26. elokuuta 1914 siihen asti, kun se jaettiin 27. joulukuuta 1916 Ranskan ja Britannian alueisiin. Jaetusta Togomaasta tuli kaksi erillistä mandaattialuetta 20. heinäkuuta 1922: Brittiläinen Togomaa, joka liittyi osaksi Kultarannikkoa vuonna 1956, ja Ranskan Togomaa joka itsenäistyi Togon tasavaltana
  • Zaporozhian Sich oli Venäjän ja Puola-Liettuan välinen lyhytaikainen yhteishallintoalue, perustettiin vuonna 1667 Andrusovon sopimuksella.
  • Tangerin kansainvälinen vyöhyke, joka nimellisesti kuului Marokon suvereniteettiin, jota useat Euroopan valtiot hallinnoivat yhdessä. Se palautettiin Marokon täysivaltaisuuteen vuonna 1956.
  • Vuosina 1913–1920 Huippuvuoret oli neutraali yhteishallintoalue 9. helmikuuta 1920 tehdyssä Huippuvuorten sopimuksessa tunnustetaan Norjan suvereeniteetti kaikkiin Huippuvuorten arktisiin saaristoihin. Suvereniteetin käyttämiseen liittyy kuitenkin tiettyjä määräyksiä, eikä kaikkia Norjan lakeja sovelleta Huippuvuorilla. Alun perin sopimus oli rajattu yhdeksään allekirjoittajavaltioon, mutta nykyisin yli 40 valtiota on allekirjoittanut sopimuksen. Minkä tahansa allekirjoittaja maan kansalaiset voivat asettua asumaan saaristoon. Tällä hetkellä vain Norjan ja Venäjän kansalaiset käyttävät tätä oikeutta.
  • Vuonna 1992 Etelä-Afrikka ja Namibia perustivat yhteisen hallintoviranomaisen Walvis Bayn enklaviin, ennen kuin se siirtyi kokonaan osaksi Namibiaa vuonna 1994.[17]

Ehdotettuja yhteishallintoalueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Condominium and Coimperium Oxford Public International Law. Viitattu 10.6.2020.
  2. Etelämannerta koskeva sopimus Finlex.fi
  3. Daniel-Erasmus Kahn (2004). Die deutschen Staatsgrenzen: rechtshistorische Grundlagen und offene Rechtsfragen ("The German national borders: legal-historical foundations and open legal questions"). Oxford University Press. ISBN 9783161484032. (saksaksi)
  4. a b Smith, Barry. "Fiat Objects" (PDF). Department of Philosophy, Center for Cognitive Science and NCGIA, SUNY at Buffalo (NY): 24–25. Retrieved 2.6.2013
  5. Gómez Cruz, Ricardo Alonso (October 2004). Elementos Jurídicos para la Construcción de una Propuesta Tendente a la Recuperación Material y la Soberanía de la Isla Conejo en el Golfo de Fonseca (PDF) (Thesis). Universidad de El Salvador, Ciudad Universitaria, San Salvador, El Salvador. s. 33, 36, 46, 49 50. (espanjaksi)
  6. Huezo Urquilla, Luis Salvador (1993). La controversia fronteriza terrestre, insular y maritima entre El Salvador y Honduras, y Nicaragua como país interviniente (Arkistoitu – Internet Archive) (Thesis). Universidad Dr. José Matías Delgado, San Salvador, El Salvador. (espanjaksi).
  7. AMENDMENT I TO THE CONSTITUTION OF BOSNIA AND HERZEGOVINA
  8. The island that switches countries every six months, BBC News, 28.1. 2018. Retrieved 2018-01-28.
  9. Jacobs, Frank: The World's Most Exclusive Condominium NY Times. 12.1.2012. Viitattu 7.7.2022.
  10. Coprince d'Andorre, Hollande rend visite à la principauté, Le Parisien, 12.6.2014.
  11. Jozo Tomasevich. "The Chetniks". War and Revolution in Yugoslavia. Stanford University Press, 1975. Pp. 103.
  12. Stephen R. Graubard, (ed.).Exit from Communism. Transaction Publishers, 1993. Pp. 153–154. [1]
  13. Günay Göksu Özdoğan, Kemâli Saybaşılı. Balkans: a mirror of the new international order. Marmara Üniversitesi. Dept. of International Relations, 1995. Pp. 143. "Croatia (with Bosnia-Hercegovina) formally became a new Axis ally – the Independent State of Croatia (NDH)
  14. John R. Lampe (ed.), Mark Mazower (ed.). Ideologies and National Identities: The Case of Twentieth-Century Southeastern Europe. Central European University Press, 2003. Pp. 103.
  15. Archived copy minefe.gouv.fr. Arkistoitu 4 lokakuu 2011. Viitattu 29.8.2011.
  16. Bromley, J S (editor) 1970, The New Cambridge Modern History Volume 6: The Rise of Great Britain and Russia, 1688-1715/25, Cambridge University Press,  ISBN 978-0521075244 (p. 428)
  17. Namibia Yearbook, Issue 3, pages 18
  18. The Complacent Country (Arkistoitu – Internet Archive) Kevin Rudd. 4.2.2019
  19. CIA – The World Factbook – Gibraltar (Arkistoitu – Internet Archive) US Central Intelligence Agency
  20. BBC News | Europe | Country profiles | Regions and territories: Gibraltar BBC News
  21. How Mrs Thatcher lost Hong Kong, The Independent, Robert Cottrell, 30.8.1992
  22. SDLP backs British-Irish rule if Northern Ireland devolution fails, The Guardian, 11.1.2017