Liesjärven kansallispuisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liesjärven kansallispuisto
Saruwine - Faery Tale Forest (by-sa).jpg
Sijainti kartalla
Sijainti kartalla
Sijainti Tammelan, Someron ja Karkkilan alueella Suomessa
Lähin kaupunki Forssa
Pinta-ala 21 km2
Perustettu 1956
Kävijämäärä 40 400[1] (vuonna 2015)
Hallinto Metsähallitus [2]
Tapolanjärveen laskeva puro Siltalahden tulipaikan pohjoispuolella marraskuussa 2014.
Liesjärven ja Kyynärän jakava Kyynäränjuova ja sen ylittävä kävelysilta Kyynäränharjulla marraskuussa 2014.
Retkeilijä Kaksvetisen rannan pitkospuilla marraskuussa 2014.

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee pääasiassa Tammelassa Kanta-Hämeessä lähellä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajaa. Se on perustettu vuonna 1956, joskin osia puiston alueesta suojeltiin jo 1929. Puistoa on laajennettu 1980- ja 2000-luvulla, ja nykyään sen pinta-ala on 21 neliökilometriä.[2] Puiston alueella on rantaviivaa lähes 50 km.[3]

Luonto ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallispuisto on osa karua ja harvaan asuttua Tammelan ylänköä ja rajoittuu idässä alueen suurimpaan järveen Liesjärveen, jonka vastarannalla on Tammelan Liesjärven kylä. Laajennusten jälkeen puisto ulottuu myös läheisten Kyynäräjärven ja Tapolanjärven rannoille ja siihen kuuluu myös Tartlammi Somerniemen puolelta.

Tammelan ylängön maaperä on karua moreenia, minkä johdosta sitä ei raivattu viljelykseen, kuten ympäröiviä alavia savimaita, vaan se säilyi metsäisenä ja harvaan asuttuna. Puiston alue on lähes kokonaan tuuheaa metsää, jota rikkovat pienet suot. Metsistä lähes puolet on tuoretta kuusimetsää; paljon on mustikka- ja puolukkakankaita. Alueella on myös matalia harjuja, joista tunnetuin on kahden järven, Kyynärän ja Liesjärven, välissä kulkeva kapea Kyynäränharju.[3]

Karuudestaan huolimatta alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Myöhemmin alueella harjoitettiin kaskiviljelyä ja poltettiin tervaa vielä pitkään sen jälkeenkin, kun ympäröivillä seuduilla näistä elinkeinoista oli jo luovuttu. Alue päätyi valtion hallintaan vuonna 1878, ja valtio pestasi metsänvartijan estämään metsän haaskausta.[4]

Ahonnokan ja Isosaaren aarnialueet suojeltiin säästömetsinä vuonna 1929, ja kansallispuisto perustettiin vuonna 1956.

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudulta, valtatie 2:n varressa, sijaitseva Liesjärven kansallispuisto soveltuu hyvin päiväretkikohteeksi. Alueella on noin 30 kilometriä merkittyjä polkuja.[5]

Puistossa voi myös yöpyä Savilahden telttailualueella Liesjärven rannassa tai puiston koillisosassa Kaksvetisen kodalla tai Peukalolammin laavulla. Näiden lisäksi myös Siltalahdessa ja Korteniemessä on nuotiopaikka.[6]

Puiston polut ovat osa yli 200 km mittaista Hämeen Ilvesreitistöä, jota pitkin voi tehdä pidempiäkin vaelluksia.

Noin viiden kilometrin päässä kansallispuiston pohjoispuolella sijaitsee Hämeen luontokeskus.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallispuiston alueeseen kuuluu Korteniemen perinnetila, entinen metsänvartijan tila, jossa harjoitetaan maataloutta 1910-luvun tapaan. Kävijäkin voi kokeilla taitojaan perinteisissä maataloustöissä.

Hyviä näköalapaikkoja ovat Kyynäränharjun järvimaisemat sekä Hyypiökallio.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2015 22.1.2017. Metsähallitus. Viitattu 25.1.2017.
  2. a b Liesjärven kansallispuisto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 10.4.2015.
  3. a b Liesjärven luonto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 10.4.2015.
  4. Liesjärven historia Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 10.4.2015.
  5. Liesjärven harrastusmahdollisuudet Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 10.4.2015.
  6. Liesjärven palvelut Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 10.4.2015.
  7. Liesjärven nähtävyydet Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 10.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]