Pohjois-Karjalan biosfäärialue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Patvinsuon kansallispuiston suoaluetta.

Pohjois-Karjalan biosfäärialue on toinen Suomen biosfäärialueista. Vuonna 1992 nimetty alue oli Suomen ensimmäinen biosfäärialue. Se sijaitsee Ilomantsin ja Lieksan kunnan alueilla. Kokonaisuudessaan alue on siirtymävyöhykkeineen kooltaan 350 000 hehtaaria, kun varsinainen ydinalue, johon kuuluvat Petkeljärven ja Patvinsuon kansallispuistot, Koivunsuon luonnonpuisto sekä Kesonsuon luonnonsuojelualue, on kooltaan 14 200 hehtaaria. Alueella on vajaa 2 000 asukasta.

Pohjois-Karjalan biosfäärialue ei sisällä varsinaisesti puskurivyöhykettä, sillä sellainen sisältyy jo itsessään kansallispuistojen alueeseen.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata)

Biosfäärialue kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Maisema muodostuu pääasiassa soista, joita on etenkin alueen itäosassa, ja metsistä. Lajistoltaan monipuolisempia ovat lettosuot, joissa kasvaa muun muassa useita uhanalaisia kämmekkäkasveja. Alueella sijaitsee useita pieniä järviä ja lampia. Suurin alueen järvistä on Koitere ja pisin joista lähes 200 kilometrin mittainen Koitajoki.

Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen kasvisto on niukahkoa. Valtalajeja ovat mänty ja metsäkuusi. Lisäksi raudus- ja hieskoivu ovat yleisiä. Kenttäkerros muodostuu varpulajeista, joihin kuuluvat mustikka, puolukka ja kanerva. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta. Suojeltavista kasveista alueella elää muun muassa uhanalaiset puna- ja kaitakämmekkä.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen eläinlajistossa on sekä pohjoisia että itäisiä piirteitä. Nisäkkäitä elää alueella niukasti, vaikka luonnollinen rajanylitys Venäjän suunnalta on tuonut uusia yksilöitä. Alueella tavataan nisäkkäistä karhua, sutta, ahmaa, näätää, ilvestä, hirveä ja metsäpeuraa.

Linnusto on monipuolista. Alueella elää muun muassa ruisrääkkä, kaakkuri, kehrääjä, sinipyrstö, metsähanhi, kuukkeli, pohjantikka, mustalintu, pikkusieppo, laulujoutsen, tuulihaukka ja nuolihaukka.

Soidensuojelualueelta löydettiin Suomessa edellisen kerran vuonna 1918 havaittu harvinainen kovakuoriaislaji mustahälvekäs, jonka luultiin jo hävinneen Suomesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]